 |
| Kuva täältä |
Like 2009
S. 479
Nelivuotias Angelica katoaa rattaistaan ja haihtuu kuin savu ilmaan. Päiväkodin tädit ovat ihmeissään ja järkyttyneitä.
Myös poliisi on ymmällään johtolankojen täydellisen puuttumisen takia. Varmaa on, että tyttö on kaapattu - muuten hänet olisi jo löydetty.
Frimansson punoo melkoisen tarinan, joka ainakin minulle näyttäytyy varsin ennalta arvattavana. Se ei oikeastaan kuitenkaan haitannut, sillä en olisikaan jaksanut pahemmin ajatella. Halusin lukea nimenomaan jotain sujuvaa ja helppoa. Sellainen on tämä Frimanssonin kirja.
Minulla on nyt kausi, kun kaikki motivaatio on poissa ja yleensä hyvä keskittymiskykynikin rakoilee. En osaa päättää, mitä luen ja sitten aloitan kirjoja ja jätän ne kaikki kesken.
Eräs tällainen kesken roikkuva kirja on Kate Mortonin House at Riverton. Se on ollut minulla kesken nyt kolmisen viikkoa eikä se vain nappaa, vaikka periaatteessa on kiinnostava.
Taitaa olla väärä aika sellaiselle kirjalle, mutta enpä viitsi ottaa kirjanmerkkiä ainakaan vielä siitä pois. Jospa luen luvun silloin tällöin ja katsotaan, miten käy.
En jaksaisi tästä Frimanssonin Paremmasta elämästäkään kirjoittaa. Kirjoitan silti, koska minulla on pakkomielle kirjoittaa kaikista lukemistani kirjoista (tai ainakin romaaneista). Vali vali, nyt tulee kyllä varmaan historiani kummallisin kirjapostaus.
Mietin onko vika minussa, kun en taaskaan voinut sietää näitä kirjan henkilöitä. Miten näitä tällaisia nyt niin kovasti osuu eteen! Tuossa aiemmin oli molemmat Pakkasen kirjat, joiden kaikkia henkilöitä jos en nyt inhonnut, niin en ainakaan voinut sietää.
Parempi elämä on kirjoitettu useasta näkökulmasta. Minua otti päähän Danielin nössömäisyys ja hänen jatkuva panetus. Noh, olihan hän toki melko nuori, joten silloin vissiin panettaa koko ajan ja aivotkin on alapäässä.
Päiväkodissa työskentelevä Magdakin on jotenkin saamaton ja käyttäytyy mielestäni epäloogisesti ja -uskottavasti. Tätä kirjaa nyt ei muutenkaan voi kovin uskottavaksi sanoa. Sinänsä sillä ei ole väliä, koska ei kaikkien kirjojen tarvitsekaan välttämättä olla uskottavia.
Kaiken kaikkiaan tämä kyllä oli ihan luettava kirja - ei varmaankaan Frimanssonin parasta antia, otaksuisin.
~~~
Ps. Vielä ehtii osallistua kirjani arvontaan - tässäpä suora linkki osallistumispostaukseen!
karmeeta kun lapset....
VastaaPoistaJoo, lapset ovat viattomia.
VastaaPoistaTää ei tosiaankaan ollut parasta Frimanssonia. Ehkä eräänlainen kirjailijan välipalateos? Älä vielä luovuta, Frimansson on kirjoittanut parempiakin teoksia! Yksi hyvä on Hyvää yötä, rakkaani.
VastaaPoistaMua vaivaa toisinaan -ei lukujumi- vaan kirjoitusjumi. Puoliväkisin aloitan bloggaamisen ja onneksi jossain vaiheessa saan kiinni punaisesta langasta. Periaatteesta tahdon kaikki lukemani romaanit ylös kirjata.
Olen lukenut tämänkin, mutta en nyt oikein muista...Sen sijaan muistan, että pidin kovasti Frimanssonilta kirjoista Kissa joka ei kuollut, Varjo vedessä sekä Pimeyden jäljet.
VastaaPoistaSekoitan välillä Frimanssonin Karin Fossumiin, mutta kumpikin kirjailija on edelleen suosikkilistoillani, joten näköjään tietyt unohtamiset eivät haittaa.
Annika, välipala tuli minullekin mieleeni. jotekin tuli sellainen tunne, että kirja on nopeasti kyhätty kasaan. Tekstin tasokkuuskin oli ihan eri luokkaa kuin esim. siinä Häränsydämisessä miehessä.
VastaaPoistaEn tosiaan ole heittämässä hanskoja tiskiin Ingerin suhteen. Kirjahyllystä löytyy nimittäin vielä pari hänen kirjaansa. Juurikin tuo Hyvää yötä, rakkaani (englanniksi tosin) ja sitten Kissa, joka ei kuollut. Eli ainakin ne luen vielä ja luultavasti muutakin jossain vaiheessa.
Minulla on myös tuota kirjoitusjumia lukujumin rinnalla. Nyt on molemmat päällä ja siksi tuosta postauksestakin tuli ihan sekava. :D Mutta onneksi omassa blogissaan saa olla sekaisin kuin lumiukko ;)
Leena Lumi, tämä lienee sellainen kirja, joka ei kauaksi aikaa jää päähän. Ihan ok lukukokemus, mutta ei sen kummempi. Tuo Kissa, joka ei kuollut odottelee tosiaan hyllyssä. Täytyykin ottaa Varjo Vedessä ja Pimeyden jäljet ylös. En siis menettänyt uskoani Frimanssoniin ainakaan vielä ;)
Karin Fossum on myös ihastuttava! Olen lukenut Fossumilta huomattavasti enemmän kuin Ingeriltä, joten siksi Fossum on minulle tutumpi kirjailija.
Frimanssoniin en olekaan vielä tutustunut. Ehkä joku päivä:)Toivottavasti lukujumisi saa onnellisen lopun ja Paluu Rivertoniinkin maistuu taas. Tällaiset pimeät syksyillat ovat nimittäin otollista aikaa lukea kyseinen tarina:)
VastaaPoistaFrimanssoniin kannattaa tutustua, mutta ei tällä kirjalla. Tuossa yllä Annika ja Leena mainitsivat joitakin kirjoja, joilla kannattaa aloittaa :-)
VastaaPoistaLukujumista pääsin eroon jättämällä röyhkeästi Rivertonin kesken. En osaa kovin hyvin eritellä, miksi se tökki. Kielellisesti se oli nautittavaa luettavaa.
Ehkä olisin mieluummin lukenut henkilöiden tunteista kuin esineiden ym. "materian" runsaasta kuvailusta. Raamit tulivat ns. kyllä tutuksi, mutta ihmiset ajatuksineen jäivät etäisiksi. Täytyy toki muistaa, että luin kirjaa vain about 100 sivua, joten tämä koko kommentti on ihan mutuhuttua ;)
Sulle olis taas yksi kukkanen blogissani :)
VastaaPoista