(Käännetty suomeksi nimellä Katkeamispiste)
Minulla oli melkoisen suuret odotukset tämän kirjan suhteen. Aihekin on (valitettavasti) ajankohtainen: koulusurmat. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan oppilaan, vaan opettajan, tekemänä.
Mikä saa historianopettajan tarttumaan aseeseen ja tappamaan kolme oppilasta ja yhden opettajan? Onko hän vain sekopää, jolla eräänä päivänä kilahtaa päässä vai kylmäverinen murhaaja? Vai onko taustalla kuitenkin jotakin, joka voisi edes jollakin tasolla asiaa selittää?
Siinäpä oikeastaan kirjan teema - vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olin kuvitellut saavani lukea koskettavan, ajoittain syvällisenkin kirjan.
Valitettavasti sain lukea kirjan, jossa joka ikinen henkilöhahmo jäi etäiseksi. Yhteenkään heistä en saanut otetta - en edes kaikkein keskeisimpään henkilöön eli Luciaan, nuoreen poliisiin.
Oikeastaan läheisimmäksi kaikista pääsin ampuja-opettajaa, Samuel Szajkowskia - en tosin kovin lähelle häntäkään. Koinkin ajoittain kirjan lukemisen hieman turhauttavana, koska karuista tapahtumista (joilla ei kylläkään mässäilty) huolimatta ne eivät tuntuneet miltään.
Osan kirjasta muodostavat ns. kuulusteluraportit. Niissä on mm. silminnäkijöiden ja muiden koululaisten ja henkilökunnan kertomuksia niin itse ampumakohtauksesta kuin Samuelista ihmisenä noin yleensä.
Ne ovat mielenkiintoisia, mutta mielestäni Lelic ei ole osannut tehdä niistä yksilöllisiä: aikuinen aineopettaja kuulostaa samalta kuin 14-vuotias koulupoika. Pientä eroa Lelic on yrittänyt tehdä käyttämällä ajoittain puhekieltä raporteissaan, mutta mielestäni hän ei silti onnistunut tekemään eroa henkilöiden kesken.
Nuori poliisineiti, Lucy, kokee kiusaamista työssään. Siinä kohdin liikutaan mielestäni jo niin epäuskottavilla mättäillä, että alkoi melkein ottaa päähän. Alkoi myös ottaa päähän Lucyn ajoittainen nynnerömäisyys.
Ihmettelen etenkin, miten Lucy rohkenee olla niin suorasanainen ja jämäkkä esimiehensä edessä, mutta muutaman rivipoliisin jekkujen edessä hän onkin yhtäkkiä täysin avuton.
Ihan luettava kirja silti - voisin kyllä elää, vaikken olisi tätä lukenutkaan. Hyllyssä odottelee Simon Lelicin Facility (Laitos). Koska olen sen hommannut, niin luen sen kyllä eli annan Lelicille vielä yhden mahdollisuuden.
Harmi ettet tykännyt tästä, mutta makuasioitahan nämä ovat. Laitos on sitten taas minusta aika eri tyylinen, toivottavasti se nappaa paremmin. :)
VastaaPoistaJuu, makuasioita ovat. :) Ei tämä ihan surkea ollut, mutta ehkä osittain lukunautinto kärsi siitä, että odotin niin paljon enemmän.
VastaaPoistaLaitos vaikuttaa mielenkiintoiselta ja luen sen varmaan mahdollisimman pian. Ei tämä niin huono kirja siis ollut, että jokin trauma olisi jäänyt ;D
Harmi ettei tämä kolahtanut. Minä kyllä pidin... mutta myönnän ettei näin jälkikäteen ajatellen ollut ihan niin hyvä kuin miltä se heti lukiessa tuntui. Laitos kiinnostaisi minuakin, jossain vaiheessa.
VastaaPoistaVoi että. Minullakin on loppusuoralla kirja, jonka henkilöt jäävät samalla tavalla etäisiksi. Kun kyseessä on tositapahtumiin perustuva kirja, minusta tuntuu ettei minulla oikeastaan olisi oikeutta valittaa. Hö.
VastaaPoistaMmm, minä olin aikanaan pitänyt ja jopa suosittanut - eri näkökulmasta katsottuna nimenomaan. Kai.
VastaaPoistaLaitoksesta tykkäsin sen kierouden takia... ;)
Booksy, Makuja on monenlaisia. Itse en vain oikein saanut tästä mitään irti. Ehkä Laitoksen kanssa on sitten toisin. :)
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, minulla on joskus ihan samanlaisia tuntemuksia. Eli jos aihe on kovin raskas ja ajankohtainen tai etenkin, jos perustuu tositapahtumiin, niin tulee juuri tuollainen tunne, että ei olisi oikeutta arvostella.
Silloin yritän vain ajatella niin, että sitähän arvostelee itse kirjan toteutustapaa ja sisältöä, mutta se ei ole sama asia kuin esim. vähättelisi tai hyväksyisi kirjassa tapahtuneita asioita.
Polga, Makusteluasioita nämä. Itse en saanut otetta oikein mihinkään tässä kirjassa - vähiten sen henkilöihin, joten siksi se jätti kylmäksi.
Laitos kierouksineen kuulostaa sen sijaan lupaavalta! :-)