Unet kiinnostavat minua ja minulla onkin melkoisen vilkas unielämä. Usein myös muistan uneni tai ainakin osia niistä.
Nuorempana luin paljon uniin liittyviä artikkeleita ja kirjoja. Minulla oli (on yhä, muttei täällä) useita uniin liittyviä kirjoja sekä tietenkin myös niitä klassisa "Mitä unet kertovat -sanastoja".
Joskus on mukava istuskella sohvalla ja palata edellisen yön uneen. Aina unet eivät säily mielessä iltaan asti, mutta jotkin vahvat unet voivat säilyä mielessä vuosia. Olen nähnyt myös saman unen useita kertoja. Niiden välillä saattaa olla vuosia tai vain muutamia päiviä (tai öitä).
Nyt olen pitkään ollut ilman minkäänlaista unikirjaa ja siksi ilahduinkin, kun sattumalta bongasin unikirjan charity shopista muutama päivä sitten. Oli pakko ostaa.
Kirjan on toimittanut Pamela J. Ball ja sen nimi on The Complete Book of Dreams and Dreaming. Kirja sisältää unisanaston ja sen lisäksi paljon muuta juttua unista. Ei sinänsä mitään uutta minulle, mutta koin mielenkiintoisena selailla ja kerrata asioita. Kiinnostukseni uniin ei ole kadonnut iän myötä.
Näen melko usein väkivaltaisia ja brutaaleja unia. En kuitenkaan läheskään aina koe niitä painajaisiksi. Mielestäni unesta painajaisen tekee tunnelma, ei niinkään kuvat tai tapahtumat.
Saatan kävellä reikä vatsassa, mutta se ei ole painajaismaista, jos unen tunnelma tukee sen "normaaliutta". Toisaalta jokin tavanomainen tilanne saattaa olla kauhistuttava ja se johtuukin yksinomaan unen tunnelmasta.
Olen joskus kokeillut kysyä unelta neuvoja ja ratkaisua. Olen niitä saanutkin. Unista voi saada myös lohtua. Joskus unet ovat niin kiehtovia, ettei tekisi mieli herätä ollenkaan.
Pahoina masennuskausina saatan valehtelematta nukkua lähes vuorokauden - useitakin - putkeen. Nousen vain käymään vessassa ja sitten jatkan taas nukkumista - ja unia. Olen kiitollinen unistani ja siitä, että muistan ne usein.
Ei niin mukavia kokemuksia nukkumiseen liittyen, ovat unihalvaukset. Toisin kuin jotkut, minä en voi edes niiden aikana avata silmiä, vaikka kuinka yritän: luomet painuvat väkisin kiinni. Unihalvauksen aikana ensimmäinen reaktio on tietenkin yrittää liikkua ja minä yritän myös huutaa, mutta ääntä ei tule.
Ponnistelen niin kauan, kunnes halvaus menee ohi. Se on kamalaa, pelottavaa. Yhdessä vaiheessa minulla oli vähintään kerran viikossa unihalvaus. Nykyään todella harvoin. En edes muista, milloin viimeksi olisi sellaista ollut.
Meillä oli penskana unikirja, josta tutkailin unieni merkityksiä. Outoja juttuja sitä tulee nähtyä, mutta kummasti kirjan myötä moni asia tuntui loksahtavan paikalleenkin.
VastaaPoistaJännä juttu kyllä että aivot tuottavat tämmöistä materiaalia ja miksi?
Huaah. Unihalvaukset on tuttuja minullekin.
VastaaPoistaOlen huomannut, että itselleni ne tulee aina ns. päiväunilla, ei koskaan yöunilla. Kai joku epämääräinen unirytmi niitä aiheuttaakin. Minullakaan niitä ei ole ollut hetkeen enkä kaipaakaan!
Hyi, tuo unihalvaus kuulostaa kamalalta. Tosi pelottavalta.
VastaaPoistaMinullahan on myös aika vilkas unimaailma, jossa viihdyn usein paremmin kuin valvemaailmassa. Unia on myös mielenkiintoista tulkita, ihan henkilökohtaiselta pohjalta, noihin sanastoihin en juuri usko. Unien kautta kasvaa itsetuntemus, ainakin minua ne ovat auttaneet.
Tylsää on se, että minulla masennuskausina unet katoavat, juuri silloin niitä jotenkin tarvitsisin (ja olisihan paljon mukavampaa olla untenmailla kuin masentuneena reaalimaailmassa). Mutta niiden palaamisesta sitten tiedän, että valoa kohti taas mennään.
Itsekin joskus olen yrittänyt päästä unestani pois, siinä onnistumatta..Onko se sitä unihalvausta?
VastaaPoistaViimeaikoina kun olemn maalaillut tosi paljon, huomaan että unimaailmani on rikastunut, vilkastunut huiomattavasti..
Täällä myös yksi erittäin kova uneksija. Näen paljon unia ja ne ovat hyvin eläviä. Muistan myös suurimman osan unistani aamulla ja useat myös pitkään sen jälkeen. Varsinkin lapsena näin toistuvasti yhden susiunen, joka oli hyvin pelottava ja toistui lähes samanlaisena kerrasta toiseen. Myös unissakävely ja -puhuminen on tuttua, onneksi se on lähes kokonaan loppunut... Tosin vielä nykyäänkin saatan havahtua kun olen unessa kävellyt johonkin toiseen huoneeseen tai teen jotain ihan omituista. Olen tainnut periä tavan isältäni ja nyt myös tyttärilläni on samoja vinkeitä öisin.
VastaaPoistaUnikirjan saattaisin minäkin ostaa jos löytäisin jonkun hyvän.
Norkku, unet ovat kiehtovia. Olen itsekin ollut niistä kiinnostunut jo pienestä pitäen. Unikirjojen suoriin tulkintoihin en usko, että mutta kyllä sieltä jotain yleispätevää suuntaa antavaa on löytynyt.
VastaaPoistaIhmisen alitajunnan toiminnot ovat kiehtovia. Katsoisin siis unien kuuluvan alitajunnan toimitoihin. Ja onneksi on unet! :)
Tiina, ei tosiaan mitään mukavia kokemuksia! Minulle niitä tuli, milloin sattuu. Monesti yöunilla, mutta myös päiväunilla silloin harvoin, jos nukuin päivällä. Joo, ei tosiaan ole ikävä niitä!
Mymskä, se on oikeasti pelottavaa. Minulle tulee aina tukehtumisen tunne ja alan läähättää. En tosin tiedä läähätänkö oikeasti, mutta siis koen, että alan hengittää "ylimitoitetusti", koska tuntuu kuin tukehtuisin.
Unisanastoista voi olla hyötyä itsetutkiskelussa, ajattelen. Mitään yleispäteviähän ne eivät ole, mutta antavat minusta ihan hyvän pohjan tutkailla eri vaihtoehtoja. Sehän on selvää, ettei esim. raskaana oleminen merkitse samaa henkilölle, jolla a) on lapsia, b) on raskaana tai c) ei ole lapsia. Itse näen usein unia, että olen raskaana tai minulla on lapsia.
Olen onnekas, kun minulta eivät unet katoa masiskausinakaan. Se olisi ihan kamalaa, koska tosiaan etenkin silloin unet ovat tärkeitä!
Hanne, Unihalvauksella ei periaattessa ole mitään tekemistä itse unien kanssa. Tuosta jutussa olevasta linkistä voi lukea "oireita". Luulisin, että jos on ollut unihalvaus, sen kyllä tunnistaa: On se sen verran karmiva kokemus. Minulla siihen liittyy myös hallusinaatioita.
Villasukka Kirjahyllyssä, Minullakin on muutama uni, joiden muistan toistuneen jo hyvin pitkään, lapsesta saakka. Ne ovat hieman muuttuneet vuosien saatossa, mutta hyvin vähän.
Unissakävelyä en ole itse tietääkseni harjoittanut, onneksi. Sen sijaan unissapuhumista minulla esiintyy aika paljonkin. Tai pitäisikö sanoa huutamista. Mies on ilmoittanut, etten puhu mitään pitkiä pätkiä, vaan yleensä yhden lauseen ja se tulee sitten huutamalla ulos ja sisältää usein voimasanoja.
Miestä joskus rasittaa,kun on päällä kausi, kun joka yö huutelen. Mutta sillehän en voi itse mitään.
Unikirjat ovat inspiroivia!