Nimittäin eräs tämän kirjan punainen lanka ainakin minulle oli se, että järkyttävä kokonaisuus hahmottui hiljalleen lukijalle. Kaikkea ei läväytetty tiskiin heti, vaan niitä valmisteltiin ja annettiin lukijan spekuloida itse.
Mielikuvituksen lentoa ja normaalien rajojen ja kaavojen hylkäämistä tässä tarvittiinkin. Kuitenkin, kirja on uskottava ja traaginen kertomus nuorista opiskelijoista, joiden tulevaisuus on ennalta määrätty – jo ennen heidän syntymäänsä. Koko heidän elämänsä on periaatteessa käsikirjoitettu etukäteen.
Kirjan kertoja on 31-vuotias Kathy. Hän valottaa nykyisyyttä kertoen lapsuudesta näennäisen idyllisessä Hailshamin koulussa. Hän muistelee ja spekuloi itsekin, sillä niin kuin aika usein tekee, se hämärtyy, saattaa muuttaa muistikuvia. Ja toisten ajatuksia ja tuntemuksiahan ei voi tietää – niitä voi vain arvailla.
Keskeiset henkilöt kathyn muisteloissa ovat hänelle läheisimmät ystävät Ruth ja Tommy. Paluu lapsuuteen on oikeastaan edellytys yrittää ymmärtää nykyisyyttä. Mutta voiko sitä ymmärtää? Kaiketi voi, jos elämä on määritelty sellaiseksi kuin se ilmeni olevan.
Ishiguron kieli on kaunista ja kirja soljuu verkkaisesti eteenpäin. Ajoittain mietin, että liianko verkkaisesti, mutta oikeastaan kaikella on merkityksensä. Kirja ei koskettaisi, jos se vain kerrottaisiin. Ishiguro on taitava puhaltamaan menneen henkiin ja kuvaamaan tunteita.
Ehdottomasti aion lukea muitakin hänen kirjojaan ja tämän lisään suosikkeihini!
***
Never Let Me Go on käännetty myös suomeksi ja sen nimi on Ole Luonani Aina. Ainakin AdLibriksestä sen voi tilata.
Samat oli tunnelmat tämän kirjan jälkeen. Kamala ja kaunis kirja, ja hyvä. Itse en ole vielä ehtinyt muihin Ishiguroihin käsiksi, mutta ehkä tässä vielä :).
VastaaPoistaKiitos kommentista. Linkitin blogisi alkavaan kirjahyllyyni. Ei kai haittaa. :)
VastaaPoistaRooibos, kamalan kaunis kirja nimenomaan! Minulla odottaa toinen Ishiguro hyllyssä, mutta luen jonkun muun tässä välissä. :)
VastaaPoistaMarja-Leena, Kiva kun tulit vierailulle! Ja kiitos vielä mainiosta äänikirjavinkistä - kirjoitan sitä hetken kuluttua itsekin!
Ja toki saa linkittää - lisäsin sinut tuohon blogirullaani, niin minun on helpompi seurata blogejasi jatkossa!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämä on aivan erilaista Ishiguroa mikä eduksi niille muille mainittakoon.
VastaaPoistaAnonyymi, mielenkiintoista tietää. Monelta olen kuullut, että tämä on erilainen kuin Ishiguron muut teokset.
VastaaPoistaItse en osaa ottaa kantaa, kun en ole muita vielä lukenut :)
Vastasinkin kommenttiisi että Ishiguron tyyli kuulemma vaihtelee kovasti kirjasta toiseen. No onpahan jännää kun ei tiedä mitä odottaa... Jonotan muutamaa, pitkät on jonot.
VastaaPoistaJuu, niin minäkin olen ymmärtänyt, ettei kirjoita ns. samaa kirjaa monta kertaa.
PoistaOlen katsonut Ishiguron romaanin, The Remanis of the Day (suom. Pitkän päivän ilta), pohjalta tehdyn saman nimisen elokuvan (kirjakin on minulla hyllyssäni, mutta vielä lukematta). Se on tosiaan ihan eri tyyliä kuin tämä Never Let Me Go.