Hae tästä blogista

maanantai 3. tammikuuta 2011

Ensimmäinen kosketukseni äänikirjaan: Missä kuljimme kerran


Löysin tänään mielenkiintoisen blogin, jossa oli mainio linkki Kotilieden sivulle, jossa on mahdollisuus kuunnella ilmaiseksi äänikirjoja.

(Kiitos miljoonasti vinkistä, Marja-Leena!)

Siellä on muutama eri vaihtoehto kuunneltavaksi: itse aloin heti kuunnella Kjell Westön kirjaa Missä kuljimme kerran.

En ole yhtäkään Westön teosta lukenut, vaikka kovasti on ollut tarkoitus ja haluja. Mahdollisuus kuunnella kirja oli siis miellyttävä yllätys, sillä suomalaisten kirjojen hankkiminen täällä on aika mahdotonta. Tilata toki voi, mutta postikulut ovat tähtitieteelliset.

Lukijan (Esa Saarinen) ääni on miellyttävä ja selkeä. Minun oli tarkoitus aluksi vain kuunnella jonkin aikaa, mutta yhtäkkiä kuuntelinkin kaksi CD:tä putkeen. Pelkäsin, etten osaa keskittyä kuuntelemaan kirjaa (en ole koskaan aiemmin kuunnellut äänikirjoja), mutta aika nopeasti siihen tottui ja osasi rauhoittua.

Koska olen vasta näin alussa, en sen kummemmin vielä kerro mietteitäni itse kirjasta. Kerron sitten, kun olen kuunnellut koko kirjan.

7 kommenttia:

  1. Odotan suurella mielenkiinnolla mitä tykkäät tuosta kirjasta! Minä pidin kovasti, menee ehkä parhaiden ikinä lukemieni kärkeen.

    Äänikirjat on aika kiva juttu, kun siihen tottuu. Ja lukijalla on tässä valtavan suuri merkitys.
    Joskus takavuosina vein töihin Sinuhen äänikirjana (tosin siihen aikaan puhuttiin kai kuunnelmakaseteista), kun iltavuorossa oli niin tolkuttoman tylsää. Ensin työkaverit olivat vähän että "kiva, joo", mutta innostuivat sitten varmaan minuakin enemmän.
    Sinuhen lukee Lars Svedberg, ja se on tullut joskus muinoin radiosta kuunnelmana. Erittäin hyvä, lukija on ihan ilmetty Sinuhe :)

    VastaaPoista
  2. Nyt iski dejavu, että olen hehkuttanut tuota Sinuhe-ääikirjaa ennenkin...

    VastaaPoista
  3. Rupesin kanssa kuuntelemaan. Kiva!

    Pakko korjata sen verran, että lukija on Eero Saarinen (näyttelijä), ei Esa Saarinen (filosofi). ;)

    VastaaPoista
  4. Penni, kuuntelin sitä eilen vielä lisää sängyssä ja nukahdin kesken :D En ilmeisesti voi kuunnella sitä sängyssä tai ainakaan vaaka-asennossa. Mutta siis nukahtaminen ei johtunut siitä, että se olisi tylsä – olen tykännyt siitä kovasti tähän mennessä!

    Ollaan varmaan tuosta Sinuhesta ennenkin puhuttu, mutta ei se mitään! Ehkä äänikirjan kuunteleminen olisi parasta silloin, jos tekee samalla jotain muuta. Nimittäin minulle tuli maatessa sellainen olo, että olisin halunnut sulkea äänet ja ottaa kirjan käsiini (harmi vaan, ettei ole sitä kirjaa).

    Tiina, kerrohan sitten mitä tykkäät!

    Kiitos seikkaperäisestä korjauksesta! Kyllä kaikki nyt varmasti huomaavat ja muistavat, millainen järkyttävä virhe siinä on (korjaan sen joskus - sillä ei liene kiirettä, kun se täällä näin selvästi lukee)! ;)

    VastaaPoista
  5. En varmaan olisi muuten kiinnittänyt tuohon lukijaan huomiota, mutta tuo Esa Saarinen painautui mieleeni täältä ja sitten jotenkin mielikuvittelin ja mielenkiinnolla odotin, että miltä kuulostaa Esa Saarinen lukijana.
    Ei ollut tarkoitus näsäviisastella.

    VastaaPoista
  6. Myös minä päädyin satunnaisilla nettiseikkailuillani kuuntelemaan Westön kirjaa. Neuloin samalla, enhän minä muuten pysy paikoillani kuulokkeet korvilla. (Kaiutinta kun ei ole.)

    Olen kuunnellut neljä cd-levyä ja olen pitänyt kuulemastani. Eero Saarisella on miellyttävä, rauhallinen ääni. Kuunnellessani olen tietenkin pohdiskellut, minne tarinan kaari päätyy lopulta. Nivoutuvatko eri tarinoissa vilahtelevat henkilöt toistensa elämään tiukemmin kuin tähän mennessä on tapahtunut?

    Tähän mennessä olen pitänyt eniten Kittystä (vai mikä hänen nimensä nyt olikaan?) siitä, joka haastoi sisarensa tennisotteluun. Siihen tarinaan Westö on saanut eniten eloa. Sotakuvauksista en pahemmin välitä, mutta pakko on kuunnella, jotta tietää, mitä on tapahtunut. Jatkan kuuntelemista.

    Hyviä kuunteluhetkiä meille kaikille :)

    VastaaPoista
  7. Tiina, ok. Kiitos kun tarkensit.

    Celia, Minä jumitan edelleen samassa kohdassa. Tarina on mielenkiintoinen, mutta minulla on nyt suuria vaikeuksia keskittyä sitä kuuntelemaan. Minä en voi vain olla paikallani ellen lue itse.

    Mutta en vielä hanskoja tiskiin. Pitäisi keksia joku puuha, mitä tehdä siinä kuunnellessa.

    Kuvia olen muokannut koneella, mutta se ei oikein sovi yhteen kuuntelun kanssa samaan aikaan, koska katoan yleensä sinne kuvamaailmaan ja se papatus taustalla alkaa häiritä.

    Haluaisin saada tuon kirjan käsiini – siis ihan fyysisesti!

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.