Sameem Ali: Belonging
Usein kuulee sanottavan, että aina voi valita. Se kuulostaa äkkiseltään viisaalta sanonnalta, jota toistelevat ihmiset, jotka kenties luulevat olevansa kannustavia, tai ehkä heitä ajaa eteenpäin halu saaranata.
Jokainen voi nyt miettiä hetken ja todeta, että kylläpä vain – minulla on tosiaan vapaus valita. Niin, sepä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki voivat valita.
Vauva ei valitse syntymäänsä eikä sitä, mihin syntyy. Lapsi ei niinikään edes aina voi valita, mitä syö vai syökö lainkaan. Valinnanmahdollisuus on aika rajallinen, jos sitä kaikilla edes käytännössä on.
Eikä tämä koske vain lapsia – se koskee myös varttuneempia ihmisiä. Englannissa asuvan pakistanilaistaustaisen Semaam Alin muistelmat kertovat oman tarinansa siitä, miten paljon yksilö voi loppujen lopuksi valita. Ja milloin.
Siistissä ja turvallisessa länsimaalaisessa kulttuurissa asuvan on helppo jeesustella valinnoista. On myös helppo jeesustella, jos omat valinnat ovat luokkaa syönkö makaronia vai perunaa. Ymmärtänette pointin.
Aina voi valita, kyllä, mutta vaihtoehdotkin ovat rajalliset. On helppo valita kahdesta hyvästä, mutta entä jos sellaisia ei ole?
Sameemin eräs valinta oli turvata lapsensa elämä ja tulevaisuus. Hän kenties olisi voinut pelastaa itsensä aiemmin, jos olisi hylännyt lapsensa.
Ne, jotka nyt haluavat saarnata siitä, että aina voi valita, ajattelevat ilmeisesti, että itsepähän valitsi alistumisen ja hyväksikäytön – hänhän olisi voinut valita toisin!
Nämä ”elämä on vain valintoja” –ihmiset ehkä ajattelevat valintoja ainoastaan siltä kannalta, miten valinnat vaikuttavat itseen: ei siihen, miten ne vaikuttavat muihin ja siltä pohjalta onkin huomattavasti helpompi tehdä valintoja.
Sameem varttuu lastenkodissa, jonne hänet vietiin jo ihan vauvana, Siellä hän on hyvissä käsissä. Hänen äitinsä hakee hänet kuitekin takaisin kotiin monien vuosien jälkeen. Äidillä on suunnitelmia Sameemin varalle, mutta niihin suunnitelmiin ei kuulu rakkaus ja normaali kotielämä.
Sameemista tulee perheen orja ja piika vailla sananvaltaa mihinkään. Häntä pompotellaan kuin marionettinukkea ja pahoinpidellään milloin mistäkin syystä – yleensä ilman mitään järkevää syytä.
Kun Sameemin äiti pyytää hänet mukaansa Pakistaniin lomalle, Sameem on innoissaan. Hän ei ole muuta halunnut kuin tulla hyväksytyksi ja saada äitinsä rakastamaan itseään. Kyseessä ei kuitenkaan olekaan mikään lomamatka äidin kotiseudulle, vaan perillä Sameemia odottaa yllätys järjestetyn avioliiton muodossa.
Kirja on hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja siihen on helppo uppoutua. Toisaalta se ei mitenkään dramaattisesti eroa muusta vastaavasta kirjallisuudesta. Mutta pitääkö edes? Kyllä maailmaan mahtuu kirjoja ihmiskohtaloista.
Nämä ”elämä on vain valintoja” –ihmiset ehkä ajattelevat valintoja ainoastaan siltä kannalta, miten valinnat vaikuttavat itseen: ei siihen, miten ne vaikuttavat muihin ja siltä pohjalta onkin huomattavasti helpompi tehdä valintoja.
Sameem varttuu lastenkodissa, jonne hänet vietiin jo ihan vauvana, Siellä hän on hyvissä käsissä. Hänen äitinsä hakee hänet kuitekin takaisin kotiin monien vuosien jälkeen. Äidillä on suunnitelmia Sameemin varalle, mutta niihin suunnitelmiin ei kuulu rakkaus ja normaali kotielämä.
Sameemista tulee perheen orja ja piika vailla sananvaltaa mihinkään. Häntä pompotellaan kuin marionettinukkea ja pahoinpidellään milloin mistäkin syystä – yleensä ilman mitään järkevää syytä.
Kun Sameemin äiti pyytää hänet mukaansa Pakistaniin lomalle, Sameem on innoissaan. Hän ei ole muuta halunnut kuin tulla hyväksytyksi ja saada äitinsä rakastamaan itseään. Kyseessä ei kuitenkaan olekaan mikään lomamatka äidin kotiseudulle, vaan perillä Sameemia odottaa yllätys järjestetyn avioliiton muodossa.
Kirja on hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja siihen on helppo uppoutua. Toisaalta se ei mitenkään dramaattisesti eroa muusta vastaavasta kirjallisuudesta. Mutta pitääkö edes? Kyllä maailmaan mahtuu kirjoja ihmiskohtaloista.
Nuo elämäntarinat- kohtalot koskettavat usein syvemmälle ja jäävät muistiin..
VastaaPoistaEhkä jotain valoa, empaattisuutta, syntyy meihin, uskon..
ja luulen että kaikki eivät edes halua kuulla toisten kaltoin kohdeltua lapsuutta, elämää..
Niin paljon on täällä maailmassa tehtävää..
Aloittakaamme pienestä ja laajentakaamme rakkauttamme kärsiville lähimmäisillemme..
Ai sinulla on tällainenkin blogi. Kiva kun löysin.
VastaaPoistaKehitysmaissa on niin karmaisevia ihmiskohtaloita ja lasten kohtelu niin järkyttävää, että länsimaisella suht normaaliin perheeseen syntyneellä ei pitäisi olla mitään valitettavaa. Mutta toisaalta ei voi sanoa, että jonkun ongelmat olisivat turhanpäiväisiä - se olisi ylimielistä. Tällaiset tarinat auttavat kuitenkin suhteuttamaan omia ongelmia. Ja antavat toivoa siitä, että kaikesta voi selviytyä.
Vaikka tosiasia on, että moni ei koskaan pääse olosuhteitaan karkuun. Harvassa ovat ne, jotka pystyvät kirjoittamaan tällaisia kirjoja - suurin osa ei opi edes lukemaan. Hyvä, että joidenkin ääni edes kantautuu.
Hanne, eivät haluakaan eikä tarvitsekaan. Mutta joillekin olisi ihan terveellistä lukea niistä juurikin ehkä sen empatiakyvyttömyyden takia.
VastaaPoistaJa viittaan nyt juuri sellaisiin saarnaajiin, jotka näkevät vain kolikosta yhden pinnan.
Helena, nice to see you here!
Kussakin maassa ja kulttuurissa on omat vaikeutensa ihan samoin kuin kullakin ihmisellä on omat ongelmansa ja niitä ei pidä pistää järjestykseen sen perusteella, mistä ihminen on kotoisin. Mikään ongelma ei ole turhanpäiväinen, jos se tuottaa kokijalleen tuskaa.
Ainahan voisi verrata eri ongelmia keskenään, mutta se on hyödytöntä.
En myöskään pidä ajattelumallista, jossa saarnataan, että ei sinun ongelmasi voi olla kovin suuret – jossakin maissa hei nähdään nälkää!
Tuo ei ole kannustavaa, ei ole asiallista – se on ilkeää ja kylmää.
Halusin ainoastaan kyseenalaistaa valitsemisen. Koska se nyt vain on niin, että moni ajattelee, että kaiken voi valita ja ikään kuin valintoja olisi aina sekä hyviä ja huonoja että senkun menee ja valitsee – ja huonoista valinnoista saa syyttää itseään.
Hyvin paljon ihminen on valinnut jo ennen syntymäänsä. Lienet kuullut karman laista.
VastaaPoistaNiin, siihen uskoo ken uskoo.
VastaaPoista