Hae tästä blogista

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Runoilija kiinnostuu pakolaisista

-->
Minulta on jäänyt kirjaamatta muutama kirja, jotka olen tässä välissä lukenut. En vain ole saanut aikaiseksi niistä kirjoittaa.
Koska tämän blogin on tarkoitus olla minulle itselleni myös lukupäiväkirja, niin koen tarvetta kirjata väliin jääneet teokset.
Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag




Henning Mankell on eräs suosikkikirjailijani. Tutustuin häneen Wallander-sarjan myötä (jonka olen lukenut kokonaan) ja siitä innostuin lukemaan hänen muitakin teoksiaan.

Nimeltään Tea-Bag kertoo Ruotsiin laittomasti tulleista pakolaisista. Tea-Bag on eräs heistä. Ei niin menestynyt runoilija Jesper Humlin tapaa sattumalta Tea-Bagin, joka kertoo hänelle tarinansa.

Homma leviää sikäli käsistä, että pian Humlin huomaa olevansa tekemisissä hieman suuremman joukon (maahanmuuttajia) kanssa. Humlinia ei oikeastaan alussa niinkään kiinnosta pakolaisuus, mutta ajan myötä hän kiinnostuu aidosti aiheesta ja haaveilee jopa kirjoittavansa siitä seuraavan kirjansa. Siitä huolimatta, että hänen kustantajansa on saanut päähänsä, että hänen seuraava kirjansa on dekkari.

Kirjan sävy on oikeastaan aika hauska ja Jesper Humlin ajatuksiltaan monesti varsin konservatiininen, naiivikin. Ei siis mitenkään tyypillinen sankari, mutta sehän nyt ei ole Mankellin kirjoissa tavoitekaan.
Juuri inhimillisyys (eikä yli-ihmisyys, johon monet kirjailijat sortuvat päähenkilöitä luodessaan) onkin mielestäni Mankellin kirjojen eräs vahvuus.

Ihmiset voivat muuttua, kyllä, mutta aito muuttuminen on pitkällinen prosessi. Mankell ei sorrukaan yhdessä yössä tapahtuviin asenne- ja persoonamuutoksiin, vaan hiljalleen tapahtuvaan oivaltamiseen. Eikä muuttuminen juuri tiettyyn suuntaan ole mikään itsestään selvyys.

Kirjassa käydään läpi muutaman muunkin laittomasti maahan tulleen nuoren tarina – ei siis vain Tea-Bagin. Kirjan nimi olisi yhtä hyvin voinut olla jotain muuta.

Lisää kirjasta Otavan sivuilla.

5 kommenttia:

  1. Hauska sattuma, sillä lainasin tuon kirjan juuri muutama tunti sitten äidilleni. :)
    Ja ihan viisi minuuttia ennen tämän blogin avaamista naureskelin omalle "tosi hauskalle" versiolleni kirjan nimestä, sanoin äidille nimittäin vahingossa että kirjan nimi on Nimeltänsä Teepussi. :D

    VastaaPoista
  2. Hauskaa tuossa kirjassa oli muuten se apina, vai mikä se oli. (Siitä on jokunen vuosi kun luin tuon niin en muista tarkasti). Mietin koko kirjan ajan, että onko se apina todellinen vai joku kuviteltu/vertauskuvallinen olento.

    VastaaPoista
  3. Haha, Tiina - minäkin kutsun tätä kirjaa mielessäni teepussiksi :D

    Hyvä kirjahan tämä on, vaikkei olekaan mielestäni Mankelin parasta antia. Minä ymmärsin sen apinan olevan symbolinen olento.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.