Lassi Sinkkonen: Sumuruisku
Sumuruiskun pääteema tuntuu olevan poliittinen järjestäytyminen Suomessa ja etenkin työyhteisössä.
Juonen voisi sanoa olevan sivuseikka tässä kirjassa, jossa ihmisten väliset suhteet ja poliittiset katsantokannat ovat pääosassa.
Juoni yksinkertaistettuna onkin seuraava: Mies saa potkut ja etsii uutta työtä. Mies saa uuden työn.
Minulle tuli tunne, että Sinkkonen kirjoitti tämän kirjan saadakseen esittää romaanihenkilöidensä suilla erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä (kenties ne omansa?).
Sinkkonen on kuitenkin varsin diplomaattinen pistäessään henkilönsä puhumaan. Edustettuina voisi kärjistäen sanoa olevan johtotaso, toimihenkilöt ja työntekijät eli duunarit.
Sinkkonen kirjoittaa osin näiden kaikkien puolesta, osin vastaan. Eniten sympatiaa saavat kenties duunarit, mikä sinänsä ei ole ihme Sinkkosen taustan huomioon ottaen.
Kirjan asetelmassa on mielestäni jonkin verran stereotypisiä piirteitä, mutta toisaalta se tehostaa kirjan perussanomaa.
Voisi jopa ajatella, että kirjan päähenkilö lopulta myy idealisminsa ja hänestä tulee muuttuneen yhteiskuntastatuksensa ”tuote”.
Kirjan yleistunnelma on jokseenkin melankolinen ja tyyli naivistinen, mutta itse koin sen kiehtovana. Tämä samainen tunnelma on myös Sinkkosen muissa lukemissani kirjoissa Solveigin laulu ja Solveig ja Jussi.
Naisen osa:
Naisen rooli on joko vaimona tai ”pilluna maailmalla”. Pettäminen on itsestään selvyys ja oikeutus miehelle.
Vaimosta ja lapsista kyllä huolehditaan ja perhettä arvostetaan, mikä voi tuntua ristiriitaiselta ottaen huomioon miesten sikamaiset tavat, joita kirjassa kuvataan.
Naiminen toisten naisten kanssa tuntuu olevan miehille samanlainen oikeus kuin vaikkapa ryyppääminen.
En kuitenkaan koe kirjaa sovinistisena, vaan enemmänkin ajankuvauksena. Jos kirjasta kiihkoa haluaa etsiä, niin kyllä se löytyy niistä poliittisista keskusteluista – ei miehen ja naisen välisistä suhteista, jotka ovat kirjassa sivuseikka.
Mutta niin, pidin kirjasta ja saatan lukea sen joskus vuosien kuluttua uudelleenkin.
Tässä sen oikeastaan näkee kuinka helposti sitä unohtaa kirjat. Tiedän lukeneeni tämän, se on jopa hyllyssä, ja muistan siitä vain aloituslauseen "Vihdoinkin oli tärpännyt", sekä sen että pidin kirjasta. Mutta onhan se tuolta tulossa uusintaan, joku päivä.
VastaaPoistaAjankuvaus, - ja miesten sikamaiset tavat... heh, oliko se 60- vai 70-lukua noin suunnilleen. Voisi vähän miettiä mistä feminismin kanssa on tultu ja mihin on ylletty, näinä "Ilman" yms. kirjojen päivinä.
HannaH, luin tämän jokunen viikko sitten, mutta vasta nyt jaksoin vääntää kirjoituksen siitä. Tämä kirja on kuitenkin sellainen, että se jäi muhimaan päähän ja herätti kaikenlaisia miettiä lukemisen jälkeenkin.
VastaaPoistaHeh, hyvä vertaus tuohon "Ilman"-kirjaan, jota en siis ole lukenut, mutten ole välttynyt lukemasta siitä.