Leif GW Persson: Lindamurha
Olin hyvin epäileväinen tämän kirjan suhteen luettuani sen takakannen. Päätin kuitenkin sen ostaa, koska monet ovat sitä kehuneet.
Takakansi ei tuntunut houkuttelevalta, koska siinä kerrottiin kirjan kertovan murhatutkimuksesta.
Ajattelin että viitisensataa sivua pelkkää murhatutkimusta voi olla aika pitkäpiimäistä luettavaa ja varmaan olisikin, ellei sitä ole kirjoitettu hyvin niin kuin Lindamurha.
Juonesta ei siis tarvinne kertoa sen enempää kuin että Linda-niminen nainen murhataan ja sitä sitten tutkitaan koko kirjan verran. Samalla tutustutaan poliisin toimintaan ja yksittäisiin poliiseihin.
Kirjan keskeinen henkilö on komisario Bäckström, joka lienee sovinisti ja varsin itseriittoinen mies. Hän ajattelee naisia lähinnä kävelevinä tisseinä ja suurin osa miehistäkin on hänen mielestään kelvottomia idiootteja.
Jos joutuisin olemaan Bäckströmin kaltaisen miehen kanssa tekemisissä päivittäin (tai edes silloin tällöin) alkaisin varmaan vihata häntä. Aika mielenkiintoinen juttu kuitenkin on, että kirjaa lukiessa hän ei inhottanut minua, vaan ajoittain jopa nauratti ja myös säälitti.
Lindamurhan parasta antia onkin sarkastiset heitot ja ihmisten (etenkin Bäckströmin) ajatukset. Siis ne, joita ei lausuta ääneen, vaikka mieli tekisi. Ilman niitä kirja ei olisi ehkä edes kiinnostava ja nyt kun mietin, en varmaan olisi jaksanut lukea sitä loppuun, jos sen tyyli olisi ollut toisenlainen.
Bäckström hahmona on sen verran poikkeuksellinen (ainakin kirjallisuudessa, jota itse olen lukenut), että alkoi kiinnostaa enemmänkin. Olen ymmärtänyt, että Perssonilla on muitakin kirjoja, joissa Bäckström seikkailee. Suosituksia ja mielipiteitä otetaan vastaan!
Olen lukenut Kesän kaipuusta hyiseen viimaan, joka oli kyllä hyvin kirjoitettu, mutta en pitänyt siitä lainkaan. Toiset kirjan lukeneet puolestaan ovat pitäneet siitä erittäin paljon. Ehkä Persson kirjoittaa sellaisella tavalla, että hänestä joko pitää tai ei.
VastaaPoistaAnonyymi oli Tuima.
VastaaPoistaTuima, täytyykin googlettaa ja tutustua tuohon mainitsemaasi kirjaan. Tässä Lindamurhassakin tuli ajoittain sellaisia vaiheita, että lukeminen tökki. Asiat laahasivat paikoillaan ja Perssonin sarkastinen tyyli oli oikeastaan ainoa, mikä piti kirjan hengissä. Hieman ristiriitaista siis, mutta hahmona Bäckström on kiinnostava.
VastaaPoistaOlen huono lukeen dekkareita, mieluimmin filminä.
VastaaPoistaHannele, minä en taas pahemmin jaksa leffoja katsella. Tai se ehkä menee vähän kausittain. Kaikenlaisia kirjoja kyllä tykkään lukea. :)
VastaaPoista