tiistai 31. maaliskuuta 2020

Vapahtaja

Lähdin todellisuuspakomatkalle Jo Nesbøn ja Harry Holen kanssa. Olen nyt edennyt Hole-sarjassa kuudenteen osaan eli kirjaan nimeltä The Redeemer (Vintage 2009, englannistanut Don Bartlett, s. 562, suom. nimellä Pelastaja). 


Pelastusarmeijan joulukonsertti Oslossa muuttuu verilöylyksi, kun sen eräs esiintyjä ammutaan. Harry Hole tiimeineen ryhtyy tutkimaan tapausta, joka vaikuttaa aluksi varsin mystiseltä: ei ole motiivia, tekijästä ei löydy silminnäkijähavaintoja eikä juuri mitään muutakaan. Melko nihkeä lähtökohta tutkimukselle.

Kyseessä ehkä olisi ollut täydellinen rikos, ellei salamurhaaja olisi kauhukseen tajunnut ampuneensa väärän henkilön. Jahti ei lopukaan, vaan alkaa uudestaan.

Mukavan kiero juoni taas. Täytyy todeta, että tässä on sellainen sarja, joka mielestäni paranee edetessään. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja tietenkin Harry Hole itse etunenässä. Hole onkin syy, miksi aloin sarjaa joskus lukea: halusin tietää, mikä alkoholistipoliisissa niin kiehtoo. Alan kaiketi päästä kärryille, vaikka tietenkin taas sai jännittää sortuuko Hole ryypiskelemään ja milloin.

Alkoholismi kiinnostaa minua erityisistä syistä, joita en aio tässä mainita. Minulla ei todellakaan ole mitään harhakuvitelmia alkoholismista eikä pientäkään intoa sitä glorifioida. Toisaalta ei ole myöskään tarvetta kauhistella päihderiippuvuuksia eikä tuomita ihmistä sen perusteella, onko hänellä riippuvuuksia.

Eli jos kyllästyttää juopot poliisit, joita joidenkin mielestä dekkarit tursuavat, niin näitä Holeja ei kannata lukea. Itse olen onnistunut lukemaan dekkareita, joissa poliiseilla ei ole päihdeongelmia, joten en ole saanut yliannostusta alkoholisteista moniongelmaisista poliiseista.

Nyt harmittaa, ettei minulla ole seuraavaa osaa eli Lumiukkoa. Juuri nyt nimittäin tekisi mieli lukea tätä sarjaa lisää, koska se tuntuu jotenkin turvalliselta ja helposti lähestyttävältä enkä jaksa toistaiseksi mitään raskasta lukea. Jos olisin tiennyt, että tässä joudutaan eristykseen, olisin hommannut jatko-osia pikimmiten.

Kirjathan eivät tästä kämpästä lopu, mutku mutku… olisin Holea halunnut. Noh, aina ei saa mitä haluaa.


Tässäpä vielä kertaukseksi Harry Hole -sarja:


1. Lepakkomies – The Bat (en ole lukenut)
2. Torakat - Cockroaches
3. Punarinta – Redbreast (ei bloggausta)
4. Suruton – Nemesis
5. Veritimantit – Devil’s Star
6. Pelastaja – The Redeemer (tässä postauksessa)
7. Lumiukko – The Snowman
8. Panssarisydän – The Leopard
9. Aave - Phantom
10. Poliisi - Police
11. Jano - Thirst
12. Veitsi – Knife

Ps. Jos ajatukseni Brittilän koronatilanteesta kiinnostaa, olen aiheesta kirjoitellut toisessa blogissani. Yritän pitää tämän kirjablogin koronavapaana vyöhykkeenä, joskaan en lupaa onnistuvani siinä.

14 kommenttia:

  1. Olen lukenut koko sarjan ja aika monelle olen sarjaa suositellut. Harryn on niin paljon ongelmia, että olen lukenut kirjat erittelemättä niitä sen kummemmin. Harry senkun porskuttaa eteenpäin ja rikokset ratkeavat, oli missä kunnossa tahansa. Sarja on fiktiota, joten eiköhän henkilöhahmoille sallita ne ominaisuudet mitä kirjailija kirjoittaa.

    Näin vasta ensimmäisen elokuvan sarjasta, Lumiukon. Amerikkalainen Fassbinder oli hyvä Harry, mutta elokuva itse oli pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, itsekin olen jättänyt yhdestä bloggaamatta. On tällaisten kirjasarjojen “ongelma” tämä, että ei oikein tiedä, mitä niistä kirjoittaisi. Sama juttu Ben Aaronovitchin Rivers of London -sarjan kanssa eli en kaikista jaksa blogata. Jotenkin haluan kuitenkin näitäkin kirjoja huomioida.

      Olen kuullut tuosta elokuvasta, ei kiinnosta. En ole katsonut Wallander-sarjaakaan, vaikka Henning Mankellin kirjoista kovasti pidän.

      Poista
  2. Harry Hole on mies, jossa on rosoa ja särmää! Nesbø on kaiken muun hyvän lisäksi myös verraton tunnelman ja herkkä mielentilan kuvaaja.

    Sarjan edetessä "Veitseen" asti koin pitkäaikaisena HH:n seikkailujen ja tötöilyjen lukijana kohdanneeni rinnakkaisena  myös eräänlaisen HH:n kasvu- ja kypsymis-  sekä selviytymistarinan kuppien kallisteluineen ja tilapäisine muistinmenoineen - ja niistä huolimatta. Mukavia lukutuokioita HH:n seurassa, jossa aika ei tule pitkäksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Nesbøn ansioksi täytyy ehdottomasti lisätä nuo mainitsemasi ominaisuudet. Holen hahmo syvenee sarjan edetessä ja kirjassa esiintyvillä henkilöhahmoilla on ainakin tähän mennessä ollut tarina kerrottavanaan. Päästään siis pintaa syvemmälle.

      Nyt olisi kiva, kun voini ahmia tätä sarjaa mutta täytyypä nyt odotella. Onneksi on tosiaan muutakin luettavaa.

      Poista
  3. Minä en tykkää niistä alkoholisteista, mutta jostain ihmeen syystä Hole kiinnostaa. Olen lukenut sarjan kahteen kertaan ja ehdottomasti kannattaa!

    Tilaa lumiukko jostain verkkokaupasta tai huutiksesta! Se taisi olla jopa paras...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taas olen onnistunut ilmeisesti välttämään ne alkoholistipoliisit dekkareissa, kun ei niitä ole tielleni juuri osunut. Moni muu siis on tästä valitellut, että turhan usein ne etsivät ja poliisit ovat moniongelmaisia juoppoja. En siis itse jaa tätä näkemystä :D

      Täällä ei kannusteta tilaamaan mitään “turhaa” eivätkä kaikki verkkokirjakaupat edes toimita kuin rajallisesti kirjoja. Kurkkasin Worderia, josta usein tilaan kirjoja ja sieltä eivät lähetä. Ebaysta näytti saavan, joten pistin kaksi seuraavaa osaa tilaukseen ja poden nyt hieman huonoa omaatuntoa, kun täällä ei tosiaan kannusteta kuormittamaan Postia "turhaan".

      Poista
  4. En ole lukenut vielä yhtäkään, mutta on ollut kyllä mielessä että pitäisi.Nyt kun ei ole meidän suomalaista kirjastoakaan koroan vuoksi, niin en voi vielä lainata mutta ehkä sitten kun taas voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on laadukkaita dekkareita, voin suositella! Ja nyt aivan mahtavaa todellisuuspakoa. Tietty nyt voi olla vaikea saada näitä käsiinsä.

      Itse sorruin tilaamaan pari seuraavaa osaa juuri Ebaysta. Täälläkin siis kaikki kiinni niin kuin tiedätkin. Ihan kuin arestissa olisi :D

      Poista
  5. Minäkään en jostain kumman syystä ole onnistunut lukemaan juopoista poliiseista, joten yksi Hole voisi ehkä menetellä?! Joulun alla löysin nimittäin kirpputorilta tämän sarjan ekan osan, joka kaiken lisäksi näköjään kertoo Australiasta, mistä plussaa! Joten ehkä voisin lukaista sen jossain vaiheessa ja katsoa, tulenko juttuun Holen kanssa. Tämän sinun lukemasi kirjan tarina kuulostaa myös kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloitin tämän sarjan lukemisen toisesta kirjasta eli Torakoista. Minulle sanottiin, että sarjan voisi periaatteessa kolmannesta kirjasta, koska kaksi ensimmäistä eivät sijoitu Osloon eivätkä kuulemma ole hyviä. Noh, Torakat sijoittuu pääasiassa Thaimaahan ja pidin siitä kovasti. Viittauksia Aussien tapahtumiin on (eli Lepakkomieheen) ja on käynyt mielessä, että voisi senkin joskus lukea.

      Tämä on ollut tähän mennessä hyvä sarja! Ainoastaan Punarinnan koin hieman rasittavana, koska siinä oli minun makuuni liikaa sotarintamakuvausta.

      Poista
  6. Harry Hole -sarja kyllä itseänikin kiinnostaa, vaikken ole yhtään osaa vielä lukenut. Omasta hyllystä löytyy kyllä ensimmäinen osa ja joskus muutama vuosi sitten olin Lumiukosta kiinnostunut, mutten sitä sitten lukenut, koska sain tietää, ettei se ole sarjan ensimmäinen osa. Voithan kokeilla, jos nettiantikvariaateista löytyisi seuraavia osia? :) Sieltä minä ainakin olen tehnyt hyviä löytöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilasin jo pari seuraavaa osaa ebaysta, tällä viikolla pitäisi niiden saapua :D

      Poista
  7. Olen nyt jokusia jännäreitä kuunnellut, mutta en ole törmäillyt alkkispoliiseihin enkä kyllä aiokaan :D Enkä oikein syty näistä sarjoista, enkä poliisivetoisista dekkareista, enkä sellaisista, että ensin tapahtuu joku rikos jota aletaan setviä. Yhden poikkeuksen kelpuutan (se kuuluisa poikkeus vahvistaa säännön pitää olla aina!) ja se on Flavia de Luce ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään, siksi ihmettelenkin kun niistä valitellaan joissakin kirjallisuusryhmissä. Siis sitä, että dekkareissa poliisit ovat aina moniongelmaisia juoppoja. Itsekin olen näiltä melko lailla välttynyt. Tämä Hole on nyt poikkeus eikä hänkään jatkuvasti kittaa viinaa, vaikka tietenkin lukija saa “jännittää” sortuuko hän ryypiskelemään :D

      Minulla lukuintressit vaihtelevat. Kallistun itsekin enemmän trillereiden puoleen, mutta kyllä dekkareissakin löytyy yllätyksellisyyttä ja variaatioita. :) Alan Bradleyn kirjoja en ole lukenut, minua taas Flavia de Luce ei jaksa kiinnostaa (en ole tosin yhtäkään lukenut, mutta intuitioni varoittelee). :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.