maanantai 13. tammikuuta 2020

Flowers Over The Inferno

Luin vaihteeksi pesunkestävän dekkarin eli tapahtuu rikoksia ja poliisi selvittää. Näkökulma on pääasiassa poliisin ja erityisesti erään Teresa Battaglia -nimisen poliisipäällikön.

En varsinaisesti ollut dekkarituulella, mutta bongatessani kirjastossa Ilaria Tutin (en ollut kuullut aiemmin) kirjan Flowers Over The Inferno kiinnostukseni heräsi muutamastakin syystä.

1. Jännä nimi kirjailijalla, mistä mahtaa olla kotoisin? Kas Italiasta. Enpä ole paljon italialaista kirjallisuutta lukenut.

2. Kiehtova kansi kirjalla ja nimikin on houkutteleva! (kirjan nimen ymmärtää kirjan luettuaan)



3. Kas, kirja sijoittuu Italian Alpeilla sijaitsevaan kuvitteelliseen kylään nimeltä Traveni. Jännää!

4. Alan lukea kirjaa…

There was a legend that haunted that place, the kind that clings like a persistent odour. It was rumoured that in late autumn every year – before the rain turned to snow – the mountain lake would begin to exhale sinister murmurs…

Jaa, pakko lainata.

Kuva ei sentään ole Alpeilta, vaan Lake Districtiltä.



Travenin liepeiltä löytyy ruumis, jonka kasvot on brutaalisti silvottu. On selvää, että kyseessä on murha ja sitä saapuu tutkimaan ja johtamaan Teresa Battaglia tiimeineen. Battaglia ei ole ihan perinteinen naishahmo dekkareissa, sillä hän ei ole enää nuori ja norja.

Teresa Battaglia on kuusikymppinen vankalla kokemuksella kuorrutettu poliisipäällikkö erikoistaitonaan murhaajan profilointi. Battaglia otaksuu, että kyseinen murha ei jää ainoaksi ja onkin oikeassa: pian löytyy uusia uhreja. Profilointi on vaikeaa, sillä murhaaja tuntuu pursuavan yli muotista, ei sovi mihinkään.

Palataan kirjan alkuun eli Itävaltaan ja vuoteen 1978, sillä tuolloin tapahtui jotain merkittävää joka avautuu kirjan edetessä. Vihjeitä ropisee sopivalla tempolla ja tiheä sumu alkaa hiljaksiin hajota. Pidän siitä, ettei lukijaa pidetä täysin pimennossa, mutta ei toisaalta kerrota kaikkea. Ilaria Tuti luottaa lukijan kykyyn tulkita lukemaansa ja vedellä sen mukaan johtopäätöksiä – oivaltaa ja mahdollisesti erehtyäkin.

Kirjan parasta antia ovat ehdottomasti miljöö ja henkilöhahmot. Traveni on tietyssä mielessä sulkeutunut kyläpahanen, jossa juorut kulkevat ja toisten asioista tiedetään enemmän kuin on tarpeen, mutta ulkopuolisille – jollainen muun muassa Teresa Battaglia ryhmänsä kanssa on – ei niitä kerrota, mikä tietenkin vaikuttaa tapauksen tutkimiseenkin.

Battaglia vaikuttaa aluksi kylmältä ja hieman kusipäiseltä, ja etenkin hänen asenteensa uutta alaistaan Massimo Marinia kohtaan on melko, sanoisinko, tömäkkä. Mutta Massimo Marini on lupsakka "nuorukainen", joka ei niin vain lannistu ja muu ryhmä tukee häntä omalla tavallaan. Kerrassaan kiehtovaa!

Eikä unohdeta kirjan muita henkilöitä, muun muassa neljää nuorta (vai pitäisikö sanoa pientä, kun ikähaarukka pyörii kymmenen molemmin puolin) ystävystä, joiden välejä kuvataan lämpimästi ja taiten. Sekä tietenkin hurmaavaa, mutta myös ankaraa luontoa.

Jokseenkin piristävän omaperäinen dekkari, jota mainostetaan trilogian ensimmäisenä osana. Toinen osa (Ninfa dormiente) ilmestyi viime vuonna, mutta siitä ei näytä ainakaan vielä olevan enkkukäännöstä. Todellakin toivon, että sekin käännetään!

Brutaalisuusmittari: 2/3 Brutaaleja kohtaloita on, mutta niihin ei jäädä kylpemään eikä käytetä rivitoilkulla tilaa raakuuksien kuvailemiseen, lisäksi kaikki kuvaukset on mielestäni perusteltuja (eivät siis tarkoitushakuisia).

Kirjan tiedot:

Ilaria Tuti: Flowers Over The Inferno
alkuper. Fiori Sopra L’inferno 2018
Weidenfeld&Nicolson 2019
italiasta englannistanut Ekin Oklap
s. 379

8 kommenttia:

  1. Luen aika harvakseltaan dekkareita, mutta se, että kirja sijoittuu Italiaan alkoi kiinnostaa. Olisipa hauskaa, jos tästä saataisiin suomennos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen jonkin verran dekkareita, mutta todella valikoiden. Tämä olikin todella kiintoisa tuttavuus kaikin puolin! Olisi tosiaan kiva, jos tästä saataisiin suomennoskin.

      Poista
  2. Kiitos paljon vinkistä, teos alkoi kiinnostaa minuakin. Italiaan sijoittuvia dekkareita olen lukenut monia ulkomaisilta kirjailijoilta, mutta en yhdeltäkään natiivilta. Myös teoksen sijainti kiinnostaa, koska en tunne pohjoisen Italian alppiseutuja. Tässä on varmasti paljon turistisia kliseitä purkavia aihioita ja teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Natiivien omaan kulttuuriinsa sijoittuvat kirjat kiehtovat minua enemmän kuin “ulkopuolelta” kirjoittavan. Siksi olin innoissani, kun tähän kirjaan sattumalta törmäsin. Syrjäinen vuoristokylä on mitä mahtavin miljöö. Paikalliset samaan aikaan halveksuvat turisteja, mutta kuitenkin tarvitsevat niitä. Minulle tuli mieleen Pohjois-Englannin järvialue Lake District, jossa käyn vuosittain patikoimassa. Sekin elää turismista, mutta paikalliset eivät aina asiasta ole kovin iloisia.

      Miellyin kovasti tämän kirjan henkilöihin enkä malttaisi odottaa seuraavaa osaa (englanninnos julkaistaan käsittääkseni joskus syksyllä).

      Poista
  3. Tämä kuulostaa kiinnostavalta, ja tietysti Italia jo sinällään houkuttelee miljöönä. Yhden kerran olen käynyt alppimaisemia ihastelemassa, kun oltiin Garda-järvellä lomalla jokunen vuosi sitten, ja siellä on upean jylhät kulissit murhille :). On kyllä harmi, että suomeksi käännetään tosi vähän italiasta dekkareita, vaikka ne varmasti toisivat piristystä meikäläiseen dekkarigenreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole koskaan käynyt edes Italiassa saati Alpeilla! Mieluusti kyllä kävisin tutkailemassa millaisia murhamaisemia siellä pitelee :D

      Tämä kirja on käännetty monille kielille (mm. ruotsiksi), joten ehkä on toivoa että joskus suomeksikin.

      Poista
  4. Ah, tämä kuulostaa piristävän erilaiselta dekkarilta. Jotenkin "nordic noir" on jättänyt minut viime aikoinai vähän kylmäksi, ehkä pitäisi ottaa jotain lämpimimmiltä seuduilta.

    VastaaPoista
  5. Tämä pitäisi ilman muuta saada suomeksi, olisi niin tervetullutta vaihtelua siihen ainaiseen skandinaaviseen murhailuun... ja tuollainen alppikylä olisi aivan täydellinen murhanäyttämö! Alpeilla on tullut käytyä useamman maan puolella, on minun sekä miehen lempimaisemia :)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.