Hae tästä blogista

maanantai 28. toukokuuta 2018

Eläimen ihmiset

Animal’s people on fiktiivinen romaani, johon idea on syntynyt todellisesta katastrofista Intian Bhopalissa 1984. Amerikkalaisomistuksessa olevassa kemikaalitehtaassa tapahtuu kaasuvuoto. Kyseessä on erittäin myrkyllinen kaasu, joka tappaa useita tuhansia paikallisia ja vammauttaa vielä useampia puhumattakaa siitä, millaisia pitkäkestoisia vaikutuksia päästöille altistumisesta voi aiheutua.

Sinhan kirjaa ymmärtää paremmin, jos tietää perusasiat Bhopalin tragediasta. Ne voipi lukea vaikkapa Wikipediasta. Sinha itse kirjoittaa Guardianissa, että vaikka hän sijoitti kirjansa tapahtumat juuri Intiaan (kuvitteelliseen Khaufpurin kaupunkiin) ja yhtäläisyyksiä Phobaliin on, se voisi periaatteessa kuitenkin kertoa lähes mistä tahansa vastaavasta tehdaspäästökatastrofista (lähes) missä tahansa päin maailmaa (kun ihmiset on hylätty katastrofin jälkeen). Sanoma on melko selvä: rikas (vierasmaalainen) yritys poistuu paikalta ja jättää uhrit – ja saastuneen ympäristön - oman onnensa nojaan.



Indra Sinha: Animal’s People
Simon & Schuster 2007
S. 374


"I used to be human once. So I'm told. I don't remember it myself, but people who knew me when I was small say I walked on two feet, just like a human being..."


Näin kertoo Animal, jonka kehossa korkeimmalla sijaitsee pään sijasta perse. Animalin selkäranka alkaa vääristyä hänen ollessaan pieni, eikä hän edes muista aikaa jolloin käveli selkä suorana kahdella jalalla. Hän ei myöskään muista vanhempiaan eikä oikeaa nimeään: hän ristii itsensä Animaliksi, koska ei pidä itseään ihmisenä.

Kuten voimme arvata, Animalin epämuodostuneisuus johtuu paikallisen kemikaalitehtaan myrkkypäästöistä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen Khaufpuriin ja erityisesti sen slummeihin ja köyhiin alueisiin, joissa kukin yrittää pärjätä parhaansa mukaan. Päästöistä on aikaa jo vuosikymmeniä, mutta oikeutta – saati hoitoa, korvauksia jne. - uhreille ei edelleenkään ole myönnetty. Zafar-nimisen aktivistin johdolla oikeutta yritetään edelleen saada, mutta se on vaikeaa koska paikalliset poliitikotkin ovat korruptoituneita.

Kun Khaufpuriin saapuu yhdysvaltalainen lääkäri Elli Barber, olisi monen vihdoinkin mahdollista saada kipeästi tarvitsemaansa hoitoa. Ellin klinikka on avoin kaikille eikä maksua peritä. Animalin mieleen juolahtaa mahdollisuus suorasta selästä: jos vain kävelisi kuin ihmiset, hän voittaisi Nishan rakkauden. Ja tämä on oikeastaan se syy, miksi Animal lopulta tarttuu nauhuriin ja alkaa kertoa tarinaansa kasetille.

Salaam jarnalis, it’s me, Animal, I’m talking to the tape. Not the one you gave. That one no longer works, rain got at it, black lumps are possibly scorpion-shit...

Palataan kirjan alkuun, jossa Chunaram houkuttelee Animalia kertomaan tarinansa journalistille. Animal on tarinoinut ennenkin, mutta touhu tympii. Ja kuka vittu edes on Chunaram, mietit sinä nyt. Chunaram on paikallinen, joka haalii ulkomaalaisia värväämään itseään milloin mihinkin toimeen. Rahaa rahaa rahaa, sitä tarvitaan. Yhteisöllisyys on eräänlaista symbioosia, mutta ehkä eniten välittämistä brutaalin kuoren ja ilmaisun alla. Siellä missä eletään eläimen lailla, kukoistaa inhimillisyys ihan toisella tavalla ja tasolla. Se avautuu lukijalle kirjan edetessä.

Tätä kirjaa ei voi tiivistää muutamaan kappaleeseen eikä edes kymmeneen tai pariinkymmeneen. Tämä on kirja, joka pitää itse kokea, sillä niin rikas ja monivivahteinen se on eikä vähiten kielensä takia. Pelkästään kirjan kerronta on aivan omaa luokkaansa, ihan toisesta maailmasta niin kuin Animal ja muutkin kirjan henkilöhahmot. Voit laskea pikkurillisi, sitä ei tarvitse koukistaa teetä siemaillessa. Itse asiassa sen voi vaikka leikata irti, jos joku maksaa viihdearvosta.

Hypätään keskelle kirjaa ja Ellin klinikalle, jota vaivaa heti alkuunsa potilaskato. Ilmainen apu olisi tarpeen, mutta on epäselvää millaisia jauhoja Ellin pussissa on. Ettei vain olisi Kampanin kätyri haalimassa tietoa, jota vääristellä. Ei voi mennä ei voi mennä, sanoo Zafar-aktivistimme joka muuten seurustelee Nishan kanssa ja se tietenkin repii Animalin sydänriepua, mutta toivoa silti voi ja tarkkailla ja stalkata ja kaikenlaista muutakin.

Kuulostaako runsaalta? Varmaan kuulostaa enkä edes maininnut Ma Francaa sun muita. Tosin juonta tässä kirjassa on nimeksi, vaan onpa kuitenkin mutta hyvin hitaasti kytevää ja raahustaen etenevää. Mitä väliä, tämä kirja on suurempi kuin mikään juoni ja kun sen lopussa ymmärtää, se tuntuu vielä suuremmalta.

En väitä, että joka hetki nautin kirjan kielestä, joka on ajoittain suoraan sanottuna haastavaa vaikkakaan ei vaikeaa. Hyvin poikkeuksellista kieltä ja kuitenkin selkeää. Jos et ollenkaan kestä brutaalia kielenkäyttöä (Animal on varsin rääväsuinen kertoja), niin enpä ehdota tähän tarttumaan. Tai toisaalta voisi kyllä tehdä hyvää tarttuakin. Karaistu vähän.

Animal on henkilönä (myös) raivostuttava (en tosin osannut raivostua, vaikka pyörittelin silmiäni) eikä hänen kaikkia moraalisesti arveluttavia tekojaan voi perustella millään tavalla ja ehkä kuitenkin voi. Koska mikäs minä olen tuomitsemaan, jos joku muu on armollinen ja suopea, ymmärtää ja antaa anteeksi. Sellaista sydämen suuruutta on vaikea käsitellä – myös ja erityisesti Animalin. Tämä onkin ennen kaikkea kirja ihmisyydestä ja inhimillisyydestä, ystävyydestä ja välittämisestä. Ja aiheestaan huolimatta se ei murskaa lukijaa alleen - kiitos kirjan tyylin.


Animal’s People on täydellisesti hallittu kaaos, en voi kuin ihailla Indra Sinhan taitavuutta. Muuten, Khaufpurilla on nettisivut. Moikka.

24 kommenttia:

  1. Tämä kirja on tullut mua jossain vastaan ja panin sen merkille. Vaikuttaa olevan vallan hurja teos, kiinnostava kun mikä ja sun teksti on tosi hieno myös. Laitanpa nyt tämän Goodreadsiin ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, tämä olikin jo mulla vuoden 2015 tbr-listalla. Hyvä kun postasit, niin tämä palautui tehokkaasti mieleeni

      Poista
    2. Minua tämä kirja tuli vastaan omassa hyllyssäni (yhdestä niistä siis), jota olen viime aikoina tonkinut ja möyhentänyt. Olen sen Goodreadsin mukaan joskus 2012 hommannut (varmaan periaatteella pitääpä lukea asap) ja nyt sitten vihdoin sain lukuun. Löytyi kaikkea muutakin jännää, joista toivottavasti teen postauksen pian (siis viiden vuoden kuluttua varmaan, heh) :D

      Kannattaa kyllä tämä lukea ja olisi todella kiintoisaa kuulla sinun mielipiteesi! Ainakin minulle tämä oli tosiaan melko poikkeuksellinen teos kaikin puolin. Tämä olisi erästä kirjan loppupuolella tapahtunutta “selkkausta” lukuun ottamatta voinut olla minulle melko täydellinen. Kys. “selkkauksen” (olen kryptinen, koska en halua spoilata – tämä ei spoilaa, koska et voi mitenkään edes arvata mitä tarkoitan) olisi mielestäni voinut pamauttaa mäkeen koko kirjasta.

      Poista
  2. Ah, kuulostaapa erityisen omanlaiseltaan, ja juuri siksi mielenkiintoiselta kirjalta. Täytyy laittaa kilometrin mittaisen lukujonon jatkeeksi tämäkin! Katastrofit ja runsaus kiinnostelee aina. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mielestäni todella poikkeuksellinen ja nimenomaan hyvällä tavalla. Sellainen kirja, ettei se hevin unohdu ja se palaa kummittelemaan aina välillä edelleen. Kirjan tiimoilta tulin tutkineeksi paljonkin kys. katastrofia eli vaikka kirja on fiktiota, niin se innosti ottamaan selvää asioista. Tällainen on juuri parasta kirjallisuudessa!

      Poista
  3. Kuulostaa melkoisen erikoiselta ja rankalta. Mutta rankka on tuo taustalla oleva tositarinakin :( Ihan kaameaa, mitä maailmassa tapahtuu. En uskalla luvata kenellekään mitään tämän kirjan suhteen, vaikka se vaikuttaa ehdottomasti kiinnostavalta ja tärkeältä. Ehkä lukisin suomeksi? Kenties.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylinsä takia kirja ei tunnu järin rankalta. Animal on mahtava kertoja ja mielenkiintoisen ristiriitainen persoona. Todellakin ansaitsisi tulla suomennetuksi tämä kirja, mutta en ole järin toiveikas sen suhteen.

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus.
    Raivostuttavaa, mitä kaikkea ihmiset joutuvat kärsimään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, koin tämän kirjan sivistävänä myös, sillä se innosti ottamaan selvää monenlaisista asioista.

      Poista
  5. Enpä olisi tähän varmaan ilman bloggaustasi törmännyt, ja kuulostaapa sellaiselta teokselta, ettei vastaavaa tule heti mieleen. Juuri tämä on parasta kirjablogeissa! Pitää pistää ylös Goodreadsiin, sinne keikkumaan kaikkien muiden kiinnostavien kirjojen sekaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että kiinnostuit! Toista vastaavaa kirjaa ei tosiaan heti tule mieleen. Kirjablogit ovat kyllä ihan parhaita: itsekin löydän paljon luettavaa juuri niiden kautta. Muun muassa Ilmar Taskan Pobedan bongasin blogeista ja otin lukuun - mahtava lukuelämys oli!

      Poista
  6. Kuulostaa ehdottomasti lukemisen arvoiselta kirjalta sekä aiheensa että päähenkilönsä osalta.

    (Hieman vaikeaa oli tosin lukea postausta, koska reunojen mustavalkoraitaisuus alkoi vilistää silmissä kuin migreeniä ennakoiva aura.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan tämä hyvä suomeksikin saada. Uskon kiinnostavan.

      Poista
    2. Kirjan alku on hieman haastava, mutta aika nopeasti siihen pääsee sisälle ja sitten se on menoa. Todella taiten rakennettu henkilöit myöten. Suomennoksen suhteen olen skeptinen. Kirjasta pitäisi varmaan vääntää elokuva, että se suomennettaisiin.

      Eipä ole tullut mieleeni, että blogin taustasta voi olla migreenitaipuvaiselle haittaa. Itse olin jokunen aika sitten migreenin takia ihan sairaalassakin, mutta toisaalta omat migreenini eivät ole aurallisia. Vääntänen jossain vaiheessa uuden sivupohjan (en tykkää pelkästä valkoisesta), toivottavasti se ei aiheuta hankaluutta.

      Poista
  7. Olin vuonna 1984 pahimmassa teini-iässä ja tällaiset uutiset eivät silloin läpäisseet teiniangstin sumentamaa mieltäni. Enkä ole senkään jälkeen kovin paljon tätä miettinyt vaikka Bhopal on tuttu nimi ja olen lukenut onnettomuudesta. Niinpä nyt sitten postauksesi innoittamana ensimmäistä kertaa googlasin Bhopalin... ja järkytyin. Ruotsin radion sivuilta löysin seuraavan varsin selventävän kuvauksen:

    "Mitt i natten mellan den 2 och 3 december 1984 vaknade befolkningen i Bhopal av, som det har beskrivits, brinnande eld i ögon och lungor och av svårt illamående. Barn, mödrar och fäder stapplade ut kippande efter luft, men fann sig insvepta i en gul dödligt giftig dimma."

    Laitan tämän kirjan nyt listalle... Kiitos, että nostit esille tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään Bhopalia lapsuudesta muista (olin katastrofin aikaan 8-vuotias), mutta kirjan myötä perehdyin aiheeseen aika paljon. Oli mielenkiintoisempaa lukea kirjaa, kun oli pohjatiedot hallussa, vaikka Sinha itse sanookin, että vastaavan katastrofin olisi voinut sijoittaa suunnilleen minne tahansa.

      Todella komea romaani, joka jättää vahvan jäljen!

      Poista
  8. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta oikeastaan en taida tähän ihan lähiaikoina tarttua. Vaikuttaa nimittäin kirjalta , jota pitää lukea jonkinlaisessa tasapainossa, ettei saa sielullisia mustelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse vältyin sielullisilta mustelmista nimenomaan aiheen käsittelytavan takia. Vaikka kirja on koskettava, se ei kuitenkaan mielestäni murskaa lukijaansa saati että mässäilisi aiheella.

      Poista
  9. Kuulostaapa hyvältä ja mielenkiintoiselta! Ja oli ilo lukea postaustasi, kyllä huomaa, että kirja on tehnyt suuren vaikutuksen. Enpä muuten ole kuullut Bhopalista. Niin kuin en varmasti monesta muustakaan paikasta, jossa tapahtuu vastaavanlaisia asioita 😕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että vaikuttavuus välittyy postaukseeni asti! Joskus ihan itseäni ärsyttää, jos on ollut vaihe että on tullut luettua useampi hieman meh-kirja putkeen ja mietteetkin sitten ovat sen mukaisia latteuksia. Tämä Sinhan kirja tosiaan innosti ja inspiroi ja hurmasi monella tasolla, vaikka aihe onkin mitä on.

      En minäkään ollut ennen tätä kirjaa Bhopalista tietoinen, mutta kirjan myötä otin selvää. Upeita tällaiset kirjat, jotka kannustavat myös ottamaan jostakin asiasta/tapahtumasta itse selvää <3

      Poista
  10. Rankka aihe vaatii tukevaa ja juurevaa kerrontaa, postauksesti perusteella tässä sellaista on tarjolla. Varmasti tärkeä kirja, vaikkei minun listalleni ihan kärkeen kiilakaan.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on, taiten rakennettu ja kirjoitettu romaani joka todellakin herättää tuntemuksia laidasta laitaan. Kirjaa lukiessani mietin, miten tämä edes taipuisi suomeksi. Noh, taitava kääntäjä varmasti siitäkin suoriutuisi. :)

      Poista
  11. Siis tää blogiteksti meni jo ihan aidosti tunteisiin, niin mitäköhän itse kirja tulee tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjakin menee tunteisiin ja tuplana.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.