perjantai 12. helmikuuta 2016

Irvokkaat varjoelämät

Natsuo Kirino: Grotesque
alkuper. Gurotesku, 2003
Harvill Secker, 2007
S. 467
Japanista englannistanut Rebecca Copeland

Grotesque on nimensä mukaisesti melko irvokas romaani kaikin puolin: sen kaikki henkilöhahmot ovat tavalla tai toisella groteskeja ympäröivästä kulttuurista puhumattakaan.

Kulttuurisessa ristipaineessa kukin yrittää elää, miten parhaaksi näkee mutta epätoivoiseksi räpiköimiseksi se jää.

Grotesque on vahvasti feministinen eikä Kirino säästele sivuja kuvatessaan Japanin koulujärjestelmän sairaalloisia rakenteita. Painopiste on nimenomaan tyttöjen ja naisten pärjäämisessä ja rajatuissa mahdollisuuksissa työelämässä. Tälle kaikelle Kirino antaa kyytiä ilottomassa romaanissaan.

Mistä tässä nyt sitten on oikein kyse? Noh, pitkälti prostituutiosta. Silleen elämän sisältönä, ainoana mahdollisuutena.Siitä, miksi joku ajautuu prostituoiduksi. Ja hyvin paljosta muusta.


Romaanissa on kolme erityisen keskeistä naishenkilöä, jotka saavat äänensä kuuluviin. Kaksi heistä - kaunis Yuriko ja viisas Kazue - on tosin jo kuollut heti kirjan alussa. Pääasiallinen kertojamme, jonka nimi jää ikuiseksi mysteeriksi, on Yurikon ruma ja katkeroitunut isosisko. Nimen mainitsematta jättäminen on hyvä veto: eihän isosiskoa ole oikeastaan olemassa - hän on aina vain Yurikon varjo, se vanhempi sisar.

Tässä romaanissa ei voida puhua sisarrakkaudesta. Sitä ei ole. Paljon ei ole muutakaan rakkautta paitsi sitä, jota voi ostaa rahalla. Yurikon kauneus on hänen tuomionsa: kiimaiset miehet himoitsevat ja kuolaavat, odottelevat saavansa osansa. Ja lopulta lähes kaikki saavatkin. Ei tietenkään ilmaiseksi. Ura urkenee jo koulussa, jossa  ainoa mies, joka ei häntä himoitse (on homo), ryhtyy Yurikon sutenööriksi.

Yurikon isosisko ei muuta toivo kuin pääsevänsä sisarestaan eroon. Hetkellinen onni koittaa sisaren muutettua ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi. Ilo on kuitenkin lyhytaikainen, ja Yurikon paluu katkeroittaa lisää ennestään katkeraa isosiskoa. Isosiskon eräs "draama" lienee rakkaudettomuus: sitä hän ei ole saanut kokea edes vanhemmiltaan. Romaanin neljäs luku onkin otsikoitu "World without love."

Kazue on Yurikon sisaren luokkatoveri, joka tekee kaikkensa pärjätäkseen koulussa. Valitettavasti hän ei ole luonnostaan cool eikä asiaa auta, että hän (kuten kaikki jo mainitsemani tytöt) on yleisesti arvostetun koulun arvoasteikolla melko matalalla. Nokkimisjärjestykset sun muut tulevat kirjassa varsin tutuksi: tuli tunne, että asia on kirjailijalle tärkeä. Sillä saralla hän sortuu jopa toisteisuuteen, joka ajoittain uuvuttaa.

Mihin jäinkään, ai niin. Kazue menestyy lopulta kolmikosta parhaiten ja päätyy isoon yritykseen hyvään asemaan. Se ei kuitenkaan riitä, jotain puuttuu. On helpompi ymmärtää, miksi Yurikosta tuli prostituoitu, mutta että Kazuestakin lopulta. Sillä kyllä vain, Kazuekin päätyy myymään itseään kunnollisen päivätyönsä ohella. Ja tästä pääsemme kirjan alkuun ja kuolemiin: molemmat heidät (Yuriko ja Kazue) murhataan. Mutta miksi ja kuka tai ketkä? On kuljettava pitkä matka saadakseen tietää.


Kirjassa vain yksi mies saa suoraan puheenvuoron. Hän on oletettu murhaaja, joka saa mahdollisuuden kirjoittaa raportin elämästään. Raportti on varsin mielenkiintoinen. Muut miehet suodattuvat lukijalle jonkun muun (naisen) kautta. Tässä kirjassa ei hyviä miehiä pahemmin ole, vaan eipä ole toisaalta hyviä naisiakaan.

Tämä kirja on linnake, josta sivu sivulta rapisee muuria, putoaa kokonaisia kivenlohkareita ja tiiliä. Lopulta jäljellä on vain rauniot. Uusi alku? Suoria vastauksia haluava voi skipata tämän kirjan suosiolla. Epäluotettavista kertojista pitävä saa osansa. Japanilaisesta kulttuurista ja vertauskuvista kiinnostunut saa tyydytystä.

Minä nautin suunnattomasti, mutta motkotusta tosiaan turhankin perusteellisesta jauhamisesta ja toisteisuudesta. Teemojakin piisaa: kirjassa sivutaan myös sitä, kun on vain puoliksi japanilainen. Ehkä muutama teema vähemmän olisi riittänyt.

Yhteenveto: mitä enemmän päiviä kirjan lukemisesta kuluu, sitä enemmän alan pitää siitä. Grotesque ei ole brutaali eikä väkivaltainen, mutta synkkä se on.

Olen aiemmin lukenut Kirinolta Outin, Real World odottelee hyllyssä.


Osallistun tällä kirjalla Kurjen siivellä -haasteeseen.

13 kommenttia:

  1. Mainitsit monta asiaa, jotka vakuuttaa siitä, että tämän tulen lukemaan luultavasti jo tänä vuonna. On ollut pitkään listalla ja tuntemukset sen kun vahvistui. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vahva (feministinen) romaani ja tavoistani poiketen kerroin melko paljon - ja kuitenkaan en kertonut oikeastaan mitään. Tässä on niin paljon eri tasoja ja tarkastelukulmia, että niistä voisi kirjoittaa esseen. Kiinnostaisi kyllä kovasti sinun mielipiteesi, Omppu!

      Poista
  2. Hui mikä kirja, ihokarvat pystyssä luin tämän postauksesi. Japanilaisuus kiehtoo jostakin syystä. Kotikin muistutti joskus askeettista japanilaisuutta. Erään elämänvaiheen päättyessä palasin japanilaisuuteen ja mietiskelyyn. Huoneessani oli vain valkeat seinät ja nukkumapatja lattialla. Hyvin puhdistavaa. Tästä syystä en haluaisi ympärilleni liikaa tavaraa ja kirjoja, mutta jostakin syystä ne tavarat vain lisääntyvät.
    Erityislapset rauhoittuvat valkeassa huoneessa, jossa ei ole seinillä mitään ja päivä on rakenteellisesti näkyvissä. No tämä meni nyt hiukan yli kirjasi aiheesta, mutta hiukan kertomusta siihen miksi japanilaisuus kiehtoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua on jo lapsesta asti kiinnostanut Aasia ja siellä erityisesti Japani, joskin myös Kiina. Kiinnostus ei ole koskaan lakannut ja opiskellessani kulttuurienvälistä viestintää, tein tutkielman japanilaisesta kulttuurista. Olen käynyt itse pari kertaa Tokiossa, mutta en valitettavasti muualla Japanissa. Toivottavasti joskus pääsen.

      Runsas virikkeellisyys voi aiheuttaa levottomuutta (niin lapsissa kuin aikuisissakin), joten ei ihme jos lapsia rauhoittaa vähemmän virikkeellinen ympäristö. :)

      Poista
  3. Mielenkiintoiselta vaikuttaa. Samalla myös ahdistavan oloinen kirja. Mietin vain, onko kirjalla paljonkin todellisuuspohjaa. Onko Japanissa naisilla edelleen rajalliset mahdollisuudet edetä työuralla? Japani-tuntemukseni on heikkoa. Lähinnä tulee mieleen elokuva Nöyrin palvelijasi(?), jossa (eurooppalainen?) nainen kärsii japanilaisen, miesvaltaisen työelämän puristuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tämä kirja mikään huumoripläjäys ole. Minua se ei toisaalta ahdistanut, koska en ole helposti fiktiosta ahdistuva ihminen (lähinnä herää ajatuksia). Tuli kyllä mietittyä, että onneksi omat koulu- ja opiskeluajat ovat jo ohi (olin koulukiusattu) ja onneksi Suomessa ei ole vastaavaa koulusysteemiä kuin Japanissa.

      Tuossa yllä jo kerroinkin, että olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut Aasiasta, ja Japaniin sitten perehtynyt hieman enemmänkin. En ole täysin selvillä, millaista koulu- ja työelämä on tämän päivän Japanissa (tämä kirja on vuodelta 2003), mutta rohkenen väittää, että Kirinon kuvaus on hyvin autenttinen ainakin aikaan sidottuna (vaikka romaani toki on fiktiivinen). Muutoksia ei myöskään tapahdu yhdessä yössä eikä edes muutamassa vuodessa, ja sen perusteella mitä epäsäännöllisesti seuraan The Japan Timesia, on naisten asema edelleen vaikea työelämässä (etenkin siis korkeissa asemissa, joihin ei naisten pahemmin kannata haaveilla etenevänsä).

      Tuo mainitsemasi Nöyrin palvelijasi lienee belgialaisen Amélie Nothombin samannimisen kirjan pohjalta tehty elokuva? En tosin ole elokuvasta kuullut, mutta kirja on tuttu ja siksi mietin, onko kyseessä Nothomb.

      Poista
    2. Olen siis lukenut kys. kirjan, jos se on se mitä tarkoitat:

      http://mainoskatko.blogspot.co.uk/2013/01/ei-niin-kovin-noyra-palvelijanne.html

      Poista
  4. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, mutta taitaa löytyä vain englanniksi ja japaniksi. Yritin selvittää, mutta en saanut vastaani suomennosta taikka ruotsinnosta. Taitaa siis jäädä lukematta, jos käännöstä ei ilmaannu, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, unhtui mainita käännöksistä eli mitään Kirinon romaaneja ei ole tosiaan ainakaan toistaiseksi suomennettu. Todella harmi!

      Poista
  5. Lukulistalle, ehdottomasti!!! Aivan superin kuuloinen, ja kyllä uskon, että feministiselle vallankumoukselle on Japanissa tarvetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, onpa kiva kun innostuit tästä. Olen lukenut Kirinolta nyt kaksi romaania ja kolmas odottelee tuossa pöydällä eli olen jokseenkin ihastunut hänen kirjoihinsa.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.