tiistai 2. helmikuuta 2016

Esterin perintö suututtaa

Sándor Márai: Esther's Inheritance
Alkuper. Eszter Hagyatéka, 1939
Picador, 2009
S. 148
Unkarista englannistanut George Szirtes

On vähän epämääräinen olo - jopa petetty - vaikka kukaan ei heilutellut tikkaria nenäni edessä ja vienyt sitä sitten pois.

Mitään tikkaria ei näet ollut muualla kuin mielikuvituksessani ja ennakko-odotuksissani. Olenkohan yltiöoptimisti, kun silti toivoin sen tikkarin jostain ilmaantuvan. Ihminen se jaksaa toivoa vastoin järjen ääntä.

Siitäpä tässä kirjassakin kenties on kysymys ainakin jossain määrin. Vaikka kaikki on mennyt, jäljelle jää jokin epämääräinen toivonkipinä, vaikka siihen ei ole mitään syytä. Oikeastaan on jopa erikseen mainittu - sekä Esterille että minulle -, ettei kannata liikoja odotella.

Esther's Inheritance alkaa koukuttavasti Estherin sanoin:

I don't know what else God had in store for me. But before I die I want to write down what happened the day Lajos visited me for the last time and robbed me.

Lajos on Estherin rakastettu parinkymmenen vuoden takaa. Estherin rakkaus ei häiriinny, vaikka Lajos on kova valehtelemaan ja manipuloimaan. Esther ei kuitenkaan saanut omakseen tuota ihanaa valepukkia, sillä Lajos nai Estherin kauniin sisaren.

Kun sisar kuolee, Lajos häipyy vähin äänin vieden perheen lapset mukanaan. Esther jää asuttamaan lapsuudenkotiaan serkkunsa Nunun kanssa. Aika kuluu ja muisto rakkaudesta vaipuu uneen vain herätäkseen uudelleen tiedon saapuessa.

"Lajos is coming back!" (sanoo Esther)
---
"When?" she (Nunu) asked.
"Tomorrow," I answered.
"Good," she said. "I will lock away the silver."

Ennen kuin päästään varsinaiseen kohtaamiseen, saadaan kuulla mitä siellä menneisyydessä oikein tapahtui. Eipä mitään suurta, mutta jotain kuitenkin. Tätä kirjaa on nautinnollista lukea sen rauhallisuuden ja verkkaisuuden takia. Kuivakka huumori hymyilyttää ja kirjan kielellinen tyyli miellyttää minua.

Nautin siis matkasta ja odottelin kliimaksia. Arvatkaa mitä: tein esterit eli läpi kirjan toivoin vastoin tietoa, joka minulla jo oli. Perkele.

Siksi alkoi ärsyttää naisten kuvaaminen tietenkin aikaan sopivalla tavalla eli tunteittensa orjina vailla kykyä järjelliseen ajatteluun (tai jos kykyä oli, niin päätöksiä ei sen pohjalta tehty). Olisin ehkä kestänyt sen, jos loppu olisi ollut toisenlainen. Mutta en tällaisenaan. Olisi tehnyt mieli heittää kirja seinään luettuani sen viimeisen sivun, mutta en viitsinyt koska kyseessä on kirjaston laina.

Kirjan nimestä: Tämän kirjan nimi olisi hyvinkin voinut olla Esther's Submission. Argh.

Kaikesta huolimatta koen, että tämä kannatti lukea ja aionpa varmasti lukea lisääkin Sándor Maráin tuotantoa. Melko perusteellisen googletuksen tuloksena rohkenen väittää, ettei Esther's Inheritancea ole käännetty suomeksi. Joitakin muita (esimerkiksi Embers suom. Kynttilät palavat loppuun) hänen teoksistaan kyllä on. Jos nyt kuitenkin olen väärässä, niin oikaiskaa ihmeessä.

Uusi maavalloitus: Unkari

8 kommenttia:

  1. Minä tein joskus tuota samaa kirjastossa, kun alkutekstistä en muistanut, että olenko jo lukenut kirjan vai en ja sitten luin loppusivun. Yleensä olin lukenut jo kirjan. Tuo viimeisen sivun lukeminen vei varmasti maun kirjasta.
    Lajos kuulosti tuon lainauksen perusteella ihan mielenkiintoiselta tyypiltä (?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en siis tätä ollut lukenut aiemmin, siitä ei ollut epäilystäkään. En siis kurkkinut kirjan taakse ennen aikojaan, vaan etenin kiltisti alusta loppuun. Ja vasta kirjan luettuani olisi halunnut paiskata sen seinään. Lukija siis tietää jo alkuunsa melko paljon, mutta uskoo silti muuta. Olenko sekava postauksessani?

      Lajos on naistennaurattaja, minusta etova ja ärsyttävä mutta minkäs nainen eli Esther, joka tuon kaiken tiedostaa, tekee moisen ihanuuden edessä! Eihän tunteilleen voi mitään. :D

      Poista
  2. Suomennokset on helppo tarkistaa yksiselitteisesti Fennica-tietokannasta. Sen mukaan Maráilta on julkaistu suomeksi Kynttilöiden lisäksi Sinipunainen nauha (Az Igazi), Casanovan ainoa rakkaus (Vendégjátek bolzanoban) ja Mietteiden kirja (valikoima teoksista A négy évszak, Ég és föld ja Füveskönyv).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkistä! Täytyykin tutustua Fennicaan heti. Löysin tosiaan muutaman suomennetun Márain romaanin, mutten laiskana jaksanut mainita kuin yhden. :)

      Poista
  3. Olen tämän kirjastossa huomannut minäkin ja ajatellut lukea, kun olen pari muuta Maraita jo lukenut (Kynttilät aiemmin, Casanovasta olen blogannutkin).
    Ja bloggauksesi perusteella aion yhä lukea tämän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että olet lukenut Máraita. Tämä on tosiaan melko ovela kirja tai sitten minä olen vain helposti jymäytettävissä ja tunteitteni vietävissä oleva sokea kana, joka ei näe (tai halua nähdä) totuutta vaikka se hierotaan naamaan :D Pitääkin tulla tutkimaan blogistasi tuo Casanova.

      Poista
  4. Olen näköjään nyt minäkin erikoistumassa suomennosten ylimääräiseksi tarkastajaksi, pyytämättä :-) Vahvistan että en löytänyt. Sen sijaan on tämä ruotsinnettu. Se saattaa joillekin olla seuraava mahdollisuus, kuten itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no nyt on ainakin oikeaa tietoa, kun jo kaksi ihmistä lisäkseni on asian tarkistanut ja vahvistanut. :D

      Apua, pitääkö alkaa mainita mahdolliset ruotsinnoksetkin. Sori, en pysty. Muuten en ehdi muuta kuin tsekkailla käännöksiä ja jää jutut kirjoittamatta ;-)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.