keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Sinua hän ei muista huomenna, mutta minua hän ei koskaan unohda

Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor
Alkuper. Hakase no Aishita Suushiki, 2003
Vintage, 2010 (2009)
Japanista englanniksi kääntänyt Stephen Snyder
S. 180

Matematiikka ei ole koskaan minua kiinnostanut. Paitsi ehkä prosenttilasku, koska saatan tarvita sitä muun muassa alennuslaareja kolutessani. Noin muuten inhosin matematiikkaa ja varmasti eniten sen takia, ettei se mennyt minulle jakeluun.

Siksi hieman jännitti alkaa lukea The Housekeeper and the Professoria, koska kirjassa punaisena lankana kulkee numerot. Ja matematiikka.

Professorin lähimuisti kestää tasan 80 minuuttia: sen jälkeen mielestä pyyhkiytyy kaikki uusi pois. Professorin viimeiset pysyvät muistikuvat ovat vuodelta 1975, sen jälkeen ei mitään. Lienee selvää, että tällainen tuottaa haasteita taloudenhoitajille, jotka ovatkin vaihtuneet melko tiuhaan.

Kunnes paikalle palkataan jälleen uusi taloudenhoitaja, nuori nainen jolla on 10-vuotias poika. Professori nimeää pojan Rootiksi neliöjuuren mukaan. Kolmikon välille syntyy omituisesta tilanteesta huolimatta lämmin ystävyys, jossa numerot ja matemaattiset yhtälöt toimivat yhdistävänä tekijänä.

Minä, numeronvihaaja, en tämän kirjan luettuani näe niitä enää samalla tavalla. Matematiikkainhoni on myös laantunut ja muuttunut hiljaiseksi hyväksynnäksi. En edelleenkään ole kiinnostunut ratkaisemaan matemaattisia yhtälöitä enkä oikeastaan mitään muutakaan, mutta näen ne nyt eri tavalla.

Minun olisi pitänyt lukea tämä kirja teininä. Professorin olisi pitänyt olla opettajani. Jos näin olisi ollut, luulen etten olisi ollut ihan niin surkea matematiikassa. Ainakaan en olisi pelännyt ja inhonnut matematiikkaa. Sain muutaman ahaa-oivalluksen kirjasta: jotkin asiat loksahtivat paikoilleen. Löysin tavan, jolla lähestyä numeroita pelkäämättä niitä.

Vaikka kirjassa esitellään ja ratkaistaan matemaattisia yhtälöitä, eivät itse tehtävät ole tärkeimpiä. Matematiikan välityksellä avautuu kieli, joka sitoo kolmikon yhteen, sinetöi ystävyyden.

The Professor never really seemed to care whether we figured out the right answer to a problem. He preferred our wild, desperate guesses to silence, and he was even more delighted when those guesses led to new problems that took us beyond the original one.

Harvemmin löytyy kirja, joka muuttaa omaa ajattelutapaa ja suhtautumista näin voimakkaasti. Nyt on sekin päivä nähty. Eikä tässä kirjassa lopulta ole kyse matemaatikasta, vaan ihan muusta.



Sinua hän ei voi muistaa huomenna, mutta minua hän ei voi koskaan unohtaa.

 ~~~

Muualla blogeissa: Satun luetut ja Hyönteisdokumentti.

9 kommenttia:

  1. Vau, aikamoinen lukukokemus!

    Minä en vihaa matematiikkaa, mutta olin aina varsin välinpitämätön sen suhteen. Se on harmittanut jälkeenpäin, olisi ollut ihan hyvä vaivata aivojaan joskus silläkin aihepiirillä. Erityisopettajana piti sitten palata matematiikan perusteiden äärelle, ja silloin se alkoi taas kiehtoa. Ehkäpä jos (kun) joskus vielä teen erkkaopen hommia uudelleen, yritän ottaa matematiikankin vakavammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, ihmettelen itsekin koska näennäisesti kirja on melko "eleetön". Tämä on sellainen kirja, josta on muuten vaikea arvioida tykkääkö joku eli pakko kokeilla itse ja päättää sitten. :)

      Minäkään en varmaan olisi vihannut matikkaa, jos olisin tajunnut siitä jotain. Mutta heti kun kävi vähänkin haastavammaksi, alkoi ahdistaa. Väitän kyllä röyhkeästi, että eräs iso syy oli opettajan opetustyyli (en viitsi sanoa, että huono opettaja) sekä myös se, etten saanut mistään apua ja tukea matikkaan eli yksin olisi pitänyt kaikki tajuta.

      Luulin pitkään muutenkin, että olen hidasälyinen tmv. mutta ei minun järjessäni ole mitään sellaista vikaa, mikä estäisi asioiden omaksumisen, jos saa kunnollista opetusta.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, miten kolahtaa! Voihan olla, että sinuun ei. Tämän kirjan kohdalla on todella vaikea ennakoida toisten suhtautumista ja siksikin kiinnostaisi sinun mietteesi tästä! :))

      Poista
  3. Tuo kirja tulisi tarpeeseen minullakin. Minullakin on luvussa Balzac ja vaatturintytär.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, matikkakammoisen parannuskirja tämä :D

      Onpa hauska sattuma, että luettiin samaa kirjaa samaan aikaan! Sain Balzacin luettua jokunen päivä sitten ja olo on hieman hämmentynyt.

      Poista
  4. No mutta tämähän vaikuttaa mullistavalta. Minulle matematiikka vaikeutui algebran differentiaalilaskuissa etc jolloin tuli selväksi että lyhyt matikka lukiossa on se minkä valitsen. Enkä voi edes syyttää opettajia. Odottelen siis tätä suomennosta, matematiikka-aiheinen englanniksi on sentään liikaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle suurin osa matemattikasta on ollut aina vaikeaa, mutta uskon ihan vilpittömästi, että tuella ja kannustuksella olisin pärjännyt paremmin. En siis tarkoita pelkästään koulussa opettamista, vaan myös kotoota saatavaa neuvontaa ja opastusta, jota ei siis ollut käytännössä lainkaan, koska ketään ei kiinnostanut. Inhoni on siis todella kauan sitten syntynyttä, mutta tämä Ogawan kirja toi numerot ja laskut lähemmäksi hellästi. :D

      Voi olla, että suomennosta saa odotella. Yhtäkään Ogawan kirjaa ei ole käännetty suomeksi, olisi kyllä hienoa jos käännettäisiin :)

      Poista
  5. En löytänyt tätä eilen, mutta nyt löysin. Teen linkin tähän. Tuo sinun alun lainaus pysättää minut. Se on huikea tai siis se kokonaisuus, johon se liittyy. Joku olisi tarvinnut koko kirjan sanoakseen tuon.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.