torstai 21. elokuuta 2014

Ryöstömurhaa tutkimassa

Kansi: Neil Lang
Peter James: Dead Man's Time
Macmillan 2013
S. 410
9. Roy Grace -sarjan kirja.
Julkaistaan suomeksi syyskuussa nimellä Kuoleman kello käy (Minerva)

Tämä Jamesin Roy Grace -sarja lienee pisin kirjasarja, jota olen lukenut näin aikuisiällä.

Ei ainakaan heti tule mieleeni toista näin monta kirjaa (ja lisää tulee) sisältävää sarjaa, jota olisin seuraillut alusta loppuun (True Bloodia sain luettua melko monta ennen kuin luovutin: juuei, en aio enää palata kys. sarjaan).

Yleensä kirjasarjat jäävät jossain vaiheessa minulta kesken. Syy ei välttämättä ole se, etteikö kiinnostaisi, mutta jossain vaiheessa sitä vain menee sekaisin, että mikäs nyt onkaan se seuraava kirja tätä sarjaa. Mitä enemmän kuluu aikaa, sen varmemmin "hylkään" sarjan seuraamisen. Näin on käynyt mm. Tess Gerritsenin, Karin Slaughterin ja Karin Fossumin kohdalla. Ja on niitä varmasti muitakin.

Roy Gracessa olen siis roikkunut nyt yhdeksän kirjan verran ja roikkunen jatkossakin, vaikka toisinaan Peter Jamesin kaava kyllästyttää. Kaava-marmatuksen voit lukea täältä: en jaksa siitä uudelleen meuhkata.

Välihuomautus: koska tässä on kyseessä kirjasarja, saattaa tämä postaus sisältää spoilereita, jos et ole lukenut edellisiä kirjoja. Lue siis omalla vastuullasi.

Dead Man's Time alkaa varsin vetävästi Brooklynissa vuonna 1922. Kerronta polveilee pienen hetken menneen ja nykyisyyden välillä, kunnes nykyisyys vie voiton.

Menneet tapahtumat nousevat pinnalle, kun iäkäs Brightonissa vauraalla alueella asuva rouva ryöstetään. Väkivaltaisen ryöstön seurauksena vanhus kuolee. Vanhuksen veli haluaa selvittää rakkaan sisarensa brutaalin kuoleman. Se, mitä ryöstön taustalta paljastuu, on sekä shokeeraavaa että surullista. Ja erittäin henkilökohtaista.

Luonnollisesti ryöstöä ja murhaa tutkii myös poliisi ja tutkintaa johtaa vastikään isäksi tullut Roy Grace. Isänä olemiselle ei tosin pahemmin jää aikaa tutkinnan tiimellyksessä. Miten siis sovittaa perhe-elämä ja työ: kas siinä taas pulma, jota en jaksaisi tästä(kin) dekkarista lukea. Aihetta sivuttiin, mutta onneksi ei jauhettu liikaa. Toivottavasti ei jauheta jatkossakaan. (kts. avautumiseni aiheesta täältä)

Dead Man's Time on perushyvä dekkari ja taattua Peter James -kamaa. Kieli on nasevaa ja helppoa, huumoria ja heittoja on sopivasti. Pidän etenkin Glenn Bransonin ja Roy Gracen sanailusta. Itse asiassa pidän myös Bransonista. Hän on mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi henkilö kuin hieman lattea Grace.

Minua tässä sarjassa koukuttaa myös Gracen kymmenen vuotta sitten kadonnut vaimo, Sandy. Sandyyn liittyvät tapahtumat saavat hivenen valotusta jälleen tässäkin kirjassa, mutta siihenpä se sitten jääkin. Luulen, että tapaus Sandy kummittelee vielä kauan tämän sarjan taustalla. Ihan siis mutuna veikkaan, ettei Peter Jamesilla ole toistaiseksi aikomustakaan läväyttää sitä korttia tiskiin.

Kymmenes Grace-kirja on muuten jo ilmestynyt. Se on nimeltään Want You Dead. Taidanpa pidellä hieman taukoa ennen kuin siihen tartun.

Tässäpä kertaukseksi vielä koko sarja:

1. Dead Simple
2. Looking good dead
3. Not dead enough
4. Dead man’s footsteps
5. Dead Tomorrow
6. Dead Like you
7. Dead Man’s grip
8. Not Dead Yet

9. Dead Man's Time (tässä postauksessa)
10. Want You Dead (tulossa joskus)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.