Hae tästä blogista

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Vääräuskoisen matkassa

Ayaan Hirsi Ali: Infidel
Pocket Books 2008
(first published 2007)
S. 356

Tämä kirja on Hirsi Alin tarina hänen lapsuudestaan neljässä eri valtiossa ja myöhemmin turvapaikan hakijana ja poliittisena vaikuttajana Hollannissa.

Kirjan ensimmäinen osa kertoo Hirsi Alin lapsuudesta Somaliassa. Lapsuus siellä jää melko lykyeksi, sillä perhe joutuu lopulta pakenemaan sisällissodan myllerryksiä. Uutta elämää kokeillaan Saudi-Arabiassa, Keniassa ja Etiopiassa.

Hirsi alin perhe uskoo luonnollisesti Islamiin ja lapset kasvatetaan muslimeiksi. Hirsi Ali jumaloi isäänsä, joka loistaa kirjassa eniten poissaolollaan. Turhautunut ja pelokas äiti pieksää Hirsi Alia milloin mistäkin syystä.

Ympärileikkaus järjestetään isältä salaa: Hirsi Alin isä vastusti sitä, mitä länsimaalainen voisi pitää melko "edistyksellisenä". Silvonta toteutettiin isän sanaa vastaan, mikä sinänsä on varsin uskaliasta, kun mies on kuitenkin se, joka päättää. Hirsi Alin isä ei kuitenkaan koskaan hakannut perhettään, vaikka periaatteessa olisi siihen ollut "oikeutettu".

Infidel on varsin poikkeava muistelma-elämäkerta siinä mielessä, että Hirsi Ali ei tyydy pelkkään tapahtumien kuvaamiseen ja pohtimiseen. Kirjan eräänä keskeisenä teemana voisi pitää Hirsi Alin elämän kuvaamisen lisäksi hänen sisäistä taisteluaan Islamin uskoon liittyen. Sisäinen taistelu johtaa uskon hylkäämiseen ja haluun auttaa muita alistettuja naisia.

Kirjaa on arvosteltu mm. siitä, että se on puolueellinen ja kärjistävä. Itse en kokenut kirjaa mitenkään uskonnonvastaisena, vaan pikemminkin itsensä ja mahdollisen uskon etsimisenä.

Hirsi Ali kuvailee ajatuksiaan ja tuntemuksiaan liittyen Islamiin ja etenkin sen oppeihin ja sääntöihin liittyen naisiin. Hän perustelee ja analysoi ajatuksiaan - minulle tuli jopa mieleeni, että hänellä oli tarve perustella Islamista luopuminen ennen kaikkea itselleen.

Islam on uskonnon lisäksi elämäntapa, johon kasvatetaan lapsesta lähtien. Kaikki opittu pitää tavallaan oppia näkemään uudelleen, koko ajatusmaailman perusta murtuu. Uskonnosta irtautuminen ei siten ole mikään nopea ja kevyt prosessi vakaalle muslimille.

Muslimien keskuudessa on toki eroja niin kuin kaikki tietävät: puhutaan äärimuslimeista ja sitten muista. "Muut" pitänevät sisällään mahtavan kirjon ääripäiden väliltä.

Vaikka Hirsi Alin isä ei esim. kannattanut ympärileikkausta, hän kuitenkin halusi pakkonaittaa tyttärensä. Hirsillä kävi siinä mielessä tuuri, että hän oli jo länsimaisesta näkökulmasta katsottuna täysi-ikäinen eikä esimerkiksi 12-vuotias niin kuin jotkut pakkoavioliittoon vihityt lapset.

Infidel tosiaan herättelee ajattelemaan. Jälleen kerran mietin (Hirsi Alin kanssa), miksi juuri Islam on niin "vaiettu" uskonto. Siitä ei saisi puhua tai kirjoittaa muuta kuin positiivisessa valossa. Kaikenlainen kritiikki ja vitsailu koetaan maailmanluokan loukkauksena (kuka muistaa Muhammadin pilakuvakohun?) ja kuitenkin he itse harjoittavat tuota samaa toisten uskontojen kohdalla.

Kirjan perusteella myös hollantilaiset poliitikot tuolloin hyssyttelevät aihetta - se on niin räjähdysherkkä, että pitää tarkoin asetella sanansa ja silti olisi parempi jättää sanomatta. Islam on kuin joku ihmeellinen globaali, kuuma peruna, johon kukaan ei saa kajota. Ja jos kajoaa, niin seuraukset voivat olla kuolettavat, kuten kirjasta käy ilmi.

Hirsi Ali myöntää, että politiikassa hän selkeästi valitsi olevansa "yhden asian mies", keskittyvänsä siis musliminaisten auttamiseen Hollannissa ja tietoisuuden levittämiseen heille. Hirsi Alin ajatuksiin suhtauduttiin nihkeästi jopa musliminaisten keskuudessa, mikä kuvastaa hyvin sitä pelkoa ja alistuneisuutta, johon heidät on kasvatettu.

Nähtävästi keskityin tässä arviossani kovasti Islamiin, mutta kyllähän jo kirjan nimi (suom. vääräuskoinen) antaa ymmärtää, että tässä on kyseessä vahvasti uskontoon liittyvä elämäkerta ja muistelmateos.

Suomeksi tämä kirja on käännetty nimellä Pakomatkalla. Mietin miksei nimeä käännetty suoraan tai edes liitetty sitä jotenkin uskontoon niin kuin alkuperäinen nimi? Hyssyttelykö on kyseessä vai mikä? Kirjassa toki ollaan pakomatkalla, mutta kyllä tämän kirjan keskeisin matka tehdään uskossa.

Tämä kirja on ehdottomasti paras ja syvällisin elämäkerta, jonka olen aiheeseen liittyen lukenut. En voi liikaa painottaa sitä, miten hyvin Hirsi Ali analysoi asioita ja etenkin tuntemuksiaan.

Hän ei todellakaan saarnaa, vaan perustelee eikä hänen kansaan tarvitse edes olla samaa mieltä. Siitä ei ole kyse. Itse tosin näin asiat monissa kohdin samoin kuin hän. Tämä on kirja, joka haastaa lukijan ajattelemaan ja pohtimaan asioita itsekin.

Pikainen googletus osoitti, että tästä kirjasta on aiemmin muun muassa kirjoittanut Katri (La petite lectrice).

~~~

Kartutan tällä kirjalla Afrikan tähti -haastetta.

20 kommenttia:

  1. Kiva kun luit tämän! Minulla tämä on ollut kesken vaikka kuinka kauan, eikä se todella johdu kirjasta vaan jotenkin tuohon e-formaattiin tämä on liian iso ja raskas. Mutta minusta tämä on todella kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Ehkä minäkin nyt vihdoin luen tämän loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin kesti normaalia pidempään tämän lukeminen. Osittain johtui lukujumista, osittan säiden paranemisesta. Ja pienestä fontista :D Aihekin oli sellainen, että se vaatii makustelua ja lukeminen oli ajoittain hidasta, sillä jäin siinä ohessa mietiskelemään.

      Mutta olen kyllä samaa mieltä, että kirja on erittäin hyvin kirjoitettu. Jostain luin, että Hirsi Alilla oli haamukirjoittaja, mutta hän ei halua nimenaa julkisuuteen.

      Minulla on viha-rakkaussuhde e-kirjoihin. Kindlestä on periaatteessa ihan kiva lukea, mutta hieman vielä vieroksu sitä, ettei plärääminen ja selailu onnistu niin kuin paperikirjoissa.

      Poista
  2. Mukavaa, sain sun blogisi intensiiviseen seurantaan arvonnassa. :) Tämä kirja kiinnostaisi ehkä muuten, mutta hieman vierastan ajatusta uskontopainotteisesta kirjallisuudesta. Tosin, voi olla että kun kyse ei olisi kristinuskosta niin suhtautuminen olisi ihan erilaista. Eli harkintaan menee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei salainen, intensiivinen ystävä ;)

      Minäkään en ole "puhtaasti" uskonnollisten kirjojen ystävä, mutta islam on tietyssä mielessä poikkeus, koska tietyissä kulttuureissa siltä ei voi välttyä. Siksi on ymmärrettävää, että se on esillä paljon tietynlaisessa kirjallisuudessa.

      Vaikka tässä kirjassa pohditaan paljon islamia, niin se on myös Hirsi Alin tarina. Minut tämä vetäisi imuunsa heti alusta lähtien. :)

      Poista
  3. Tämä oli hyvä kirja! Ja minusta - mitä puolueellisuuteen ja kärjistämiseen tulee - on hyvä muistaa, että tämä on tosiaan yhden ihmisen näkökulma. Eihän se voi kertoa koko totuutta. Mutta ainakin palan siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirja on tosiaan Hirsi Alin omakohtainen tarina ja hänellä on oikeus mielipiteisiinsä. Uskon myös, että hän tietää kyllä, mistä puhuu vaikka aihe selkeästi on kuuma peruna. Tämä on tosiaan yksi osa totuutta ja onhan niitä sitten muunlaisiakin.

      Poista
  4. Huippua huomata, että suomennettu! Minäkin voisin kirjan johonkin saumaan ottaa, aina kiinnostava aihe.

    (Kärjistäminen kuulostaa lupaavalta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Tämä kirja sopii ehkä syysiltoihin tai talven pakkasiin. Ei leppoisaksi laiturilukemiseksi ;) Hirsin tarina on mielenkiintoinen, samoin hänen ajatuksensa. Ja minusta hän ei edes kärjistä, koska se mitä hän kertoo, on totta hänelle itselleen. Hän ei mielestäni "lyttää" islamia, vaikka sitä kritisoikin. Hän vain tajusi, että hänellä on oikeus valita.

      Poista
  5. Kiintoisa kirja. Pidän kovasti elämäkerroista. Luen parhaillaan misery litistä kertovaa julkaisua, joka toisaalta asettaa tällaiset ryysyistä rikkauksiin -tarinat uuteen valoon :-). Bloggaan siitä jonkin ajan kuluttua....

    Mutta nyt: Blogissani on sinulle haaste! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän tietyistä elämäkerroista, olen melko valikoiva. Madonnan sun muiden elämäkerrat eivät kiinnosta, vaan ilmeisesti kallistun tuonne misery litin puolelle ;)

      En muuten voi sietää tuota misery lit -nimitystä. Minusta se on jotenkin "halventava". Minähän luen melko paljon kys. genren kirjoja ja taso- ja valikoimakirjo on melkoinen. Mielenkiinnolla odotan postaustasi aiheesta!

      Kiitos haasteesta, tulen kylään! :)

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, että termi on halventava ja että kirjo ko. kirjoissa on valtaisa! Haluaisin jo kovasti blogata ko. teoksesta, mutta on niin kiire ja jonossa kaikkea, että blogielämä kärsii :-D...

      Minä pidän myös Madonnan ym:iden elämäkerroista. Melkein mikä vain menee! :-D

      Poista
    3. Yritän pysytellä nahoissani postaustasi odotellessani. Hyvää kannattaa odottaa ;))

      Poista
  6. Kirja vaikuttaa niin ahdistavalta, etten ehkä pystyisi lukemaan sitä. Kerran näin naisten ympärileikkausta käsittelevän dokumentin, voi hyvänen aika. Ei tarvitse muuta kuin kuulla sana Islam, niin ahdistus iskee. Vai olenko lukenut siitä jonkun kirjankin? Aavikon kukka?

    Ja mitä vikaa on puolueellisuudessa ja kärjistämisessä? Miten olisi edes mahdollista kirjoittaa omasta elämästään täysin neutraalista ja objektiivisesti? Kai tuollainen kritisoiminen ilmentää vain arvostelijoiden halua vaientaa kirjailija ja estää vastaavat soraäänet tulevaisuudessa.

    On tosiaan aika jännä juttu, että Islamista ei saisi esittää mitään kriittistä kommenttia, mutta kristinuskoa saa arvostella mielin määrin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä kirja ei ollut ahdistava. Hirsi Ali ei "mässäile" ympärileikkauksella eikä muillakaan pahoinpitelyillä. Hän vain mainitsee niistä, koska ne ovat olleet tuolloin keskeisiä asioita hänen elämässään. Mutta totta kai siinä lukiessa alkoi itse miettiä, miten brutaalisti teko tehdään jne.

      Joissakin kirjaan liittyvissä kommenteissa (lähinnä Goodreadissa) on moitittu kirjaa siitä, että Hirsi Ali haluaa vain tuoda poliittiset näkemyksensä esille kirjan varjolla. Minusta väite on outo, sillä Alilla on tosiaan oikeus valita, miten elämäänsä käsittelee ja mitkä asiat ovat häneen vaikuttaneet.

      Minusta siis kärjistämisessä ja puolueellisuudessa ei ole mitään vikaa ja kaikkein vähiten omissa muistelmissa: nehän ovat totta henkilölle itselleen. Minulle tulikin tunne, että näitä väitteitä esitettiin, koska Hirsin Alin ajatuksista ei pidetä. Voin toki olla väärässä ja minunhan on helppo lukea kirjaa intohimotta, sillä en ole muslimi.

      Tuo valikoiva uskonnon arvosteleminen on tosiaan kummallinen ilmiö!

      Olen lukenut tuon Aavikon kukan joskus aikoja sitten. Muistaakseni se oli tietyllä tapaa brutaalimpi. Tämä Hirsi Alin kirjan koin siinä mielessä poikkeuksellisena, että pohdintaa on todella paljon.

      Poista
  7. Kuulostaa mielenkiintoiselta joskin myös ahdistavalta kuten Tuija sanoo. Minulle tekstissäsi täkynä toimi se, kuinka Hirsi Ali sanojesi mukaan tuntuu perustelevan itselleen uskonnostaan luopumista. En tiedä luenko tätä itse, mutta veikkaan että miestä saattaisi kiinnostaa. Vinkkaampa siis hänelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minulle tuli tunne että Hirsi Alilla oli tarve perustella uskostaan luopuminen. Hänhän on kuitenkin kasvatettu muslimiksi ja moni asia, mitä hän myöhemmin oppi jne. oli valtavassa ristiriidassa islamin kanssa. Koska islam vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään, pitää tavallaan oppia ihan uusi tapa ajatella ja elää. Se on varmasti vaikeaa, kun on kasvatettu alistumaan ja saamaan rangaistuksia.

      Poista
  8. Elegia, miten tämä nyt just osui tähän hetkeen...Olen saanut viimeisen vuorokauden aikana niin paljon jukaisukelvotonta kommentointia, kun uskalsin kajota islamiin edes kunniamurhan että naisten mustien 'kaapujen' osalta, että et edes usko. Tämä on jo toinen kerta neljän blogivuoteni aikana ja miten vähän minä puhunkaan uskonnoista, mutta sitäkin enemmän naisten asemasta ja nousen kyllä hautaani asti barrikadeille naisten ja eläinten puolesta.

    Tyttäreni opiskelee uskontotieteitä (ja sosiaalipsykologiaa) ja olemme siis aika keskiverto ja neutraali koti uskonnoissa, mutta niistä on aina keskusteltu yhtenä aiheena. Kukaanhan ei voine sanoa, että islam olisi huonompi kuin joku muu uskonto, mutta totuus on, että Koraanissa on kehoitus tai käsky tappaa vääräuskoiset. Sekin voitaisiin vielä ohittaa, ehkä, mutta kun tänäkin päivänä Koraania tulkitsevat ääriuskovaiset miehet ja sitä käytetään aseena naisia vastaan. Naisen alistamisen välineenä. Nainen saadaan jopa uskomaan, että on onni peittää itsensä mustiin 'kaapuihin' ja että se on turva. Turva miltä? Yhteiskunnan pitää olla niin kehittynyt, että vaikka nainen kulkisi missä hellevaatteissa, häneen ei kajota! Maat joissa uskonto on yhtä kuin valtio, ovat melkein yksi yhteen maita, joissa nainen on monimuotoisesti alistettu.

    Minulla on Plan-kummityttö Ghanasta voidakseni edes hitusen vaikuttaa hänen elämäänsä, estää lapsena naittamisen yms. ja taatakseni hänelle koulutuksen.

    On hyvä, että naisten sukupuolielinten silpomisista puhutaan. Kaikki se puhe kääntyy vielä joskus voitoksi.

    ***

    Jokainen on oman bloginsa tunnelmien vaalija, suunnannäyttäjä, ja minä ainakaan en ikinä päästä ääneen niitä, jotka puolustavat kulttuureja, joissa eläimiä tai naisia kohdellaan ala-arvoisesti. Tämä on ollut johtotähteni muussakin elämässä, miksi siis vaihtaisin tähteä lennossa!

    ***

    Hyvä, että toit kirjan esille. Viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi, pahoittelut ensin vastauksen viipymisestä. Minulla on täällä tosiaan ystäviä kylässä, joten bloggaaminen ja myös lukeminen on jäänyt vähiin.

      Ikävää, että olet saanut julkaisukelvottomia kommentteja. Kielinee siitä, että aihe on tosiaan kuuma peruna. Mietin, miksei tällaisistakin aiheista kuitenkin voisi keskustella kiihkottomasti: joillekin se lienee mahdotonta. Itse en ole saanut härskejä kommentteja ollenkaan aiheeseen liittyen enkä juuri muutenkaan (koputan puuta). :)

      Tässäkin kirjassa perusteltiin jälleen, miksi musliminaisen tulee peittää itsensä. Lähtökohta on tietenkin mies ja miehen halut. Minusta olisi loogisempaa laittaa miehille siinä tapauksessa silmälaput eikä piilottaa naista kaapuun. Hirsi Ali mietti kirjassaan paljon naisen ja miehen tasa-arvoa ja se on koraanin (kirjassa Hirsi Ali siteeraa koraania useammankin kerran) mukaan perin merkillinen. Samoin toistettiin, että islam on rauhan uskonto. Jotain on kuitenkin pielessä tässä rauhassa, kun juuri näissä maissa soditaan.

      Kiitos sinulle kommentistasi, jolle nyökkäilin kovasti. Rattoisaa viikonloppua myös :)

      Poista
  9. Hepskukkuu :) Heitin sinua haasteella blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Tulen käymään heti, kun joudan. Vielä muutaman päivän vietän hiljaisempaa aikaa blogeissa, mutta sitten palaan ruotuun ;)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.