torstai 31. maaliskuuta 2011

Lukutoukan paljastuksia

Sain tämän haasteen Meriltä, kiitokset!

Kuka?

34-vuotias intohimoinen lukija Lontoosta, jossa asun mieheni kanssa. Olen ollut lukutoukka jo pienestä pitäen eikä kiinnostukselle näy loppua. Ja hyvä niin.


Lukemisen lisäksi tykkään kirjoittaa, matkustella, lenkkeillä, valokuvata, fillaroida ja mitä nyt ikinä tuleekin mieleeni.

Mitä?

Luen kirjoja laidasta laitaan. Eri teemat taitavat mennä vähän kausittain. Suoranaista fantasiaa en kuitenkaan lue juuri laisinkaan enkä ihan puhtaasti romanttisia kirjojakaan.

Luin paljon romantiikkaa nuorempana, mutta se on jäänyt lähes kokonaan pois tässä matkan varrella. Mutta eihän sitä tiedä, jos innostun uudestaan siitäkin lajista!

Nykyään luen pääasiassa englanniksi, Suomessa asuessani lähinnä suomeksi. Minulla on täällä vielä muutamia lukemattomia suomenkielisiä kirjoja, jotka roudasin mukanani Suomesta.

Missä?


Pääsääntöisesti luen kotona ja yleensä sängyssä tai sohvalla löhöillen.

Yllä olevassa kuvassa on kotitalomme: meidän osuutemme siitä on koko ylin kerros. Nuoli osoittaa makuuhuoneemme ikkunaan. Kuvan olen ottanut 19.3.2011.

Milloin?

Tätä blogia olen yleensä päivitellyt vain, kun olen lukenut kirjan. Siksi päivitysten välillä voi joskus olla viikkokin.

Olen kuitenkin harkinnut, että voisin laajentaa hieman tätä blogia ja kirjoittaa väliaikoina jotain muuta kirjoihin liittyvää.

Mitä mielessä nyt?

Sain juuri edellisen kirjan loppuun ja mietin, mitä lukisin seuraavaksi. Ongelmana ei ole se, etteikö olisi luettavaa, vaan pikemminkin runsaudenpula.

Olen karsinut vaihtoehdot nyt kahteen ja veivaan niiden välillä. On se joskus vaikeaa!

Hiekkalinna

André Brink: Hiekkalinna


Brink on eräs lempikirjailijani. Suuri osa hänen kirjoistaan sijoittuu Etelä-Afrikkaan ja käsittelee usein tavalla tai toisella apartheidia.

Tämäkään kirja ei ole poikkeus, vaikka tässä kuitenkin painottuu enemmän se mystinen ja spiritiuaalinen puoli Afrikasta.

Kirjassa on kaksi tasoa: nykyisyys ja sukupolvet.

Sukupolven naisten tarinoita kertoo kuolemaa tekemä Ouma Kristina, joka on pyytänyt Lontoossa asuvan tyttärentyttärensä luokseen Etelä-Afrikkaan kuulemaan suvun tarinaperinnön voidakseen kuolla rauhassa.

Hiekkalinna on tavallaan kirja, joka koostuu useista tarinoista ja nimenomaan suvun naisten tarinoista. Luonto ja tietty henkisyys on voimakkaasti läsnä jokaisissa tarinoissa.

Joku voisi ajatella kirjan hipovan jopa fantasiaa, mutta itse näkisin kyseessä olevan ehkä enemmänkin nimenomaan se henkisyys, joka on leimallista yhä nykyään Afrikan heimoille.

Enemmän kuin fantasiana näkisin ns. yliluonnolliset kohtaukset symbolisina. Se, miten tuota symboliikaa sitten kukin tulkitsee, on asia erikseen. André Brink ei siinä lukijaa juuri ohjaa, vaan jättää aika paljon lukijan oman päättelykyvyn ja mielikuvituksenkin varaan.

Brinkiä on kehuttu siitä, että hän on osannut taitavasti kuvata naisena olemista tässä kirjassa, joka siis kertoo lähes yksinomaan naisista. Toki kirjassa on miehiäkin, mutta he ovat sivuosassa.

Minusta naiskuvaus tässä kirjassa ei kuitenkaan ole sen merkittävämpi kuin jonkun muun miehen kirjoittama kirja, jossa naiset ovat pääosassa.

Joissakin kohdin naiseuden käsittely tuntuu jopa hieman huvittavalta. Kuukautisille on annettu aika suuri merkitys. Itse mietin, kuinka suurta osaa kuukautiset lopulta kuitenkaan naisen elämässä merkitsevät. Itse en edes ajattele niitä.

Toki näkökulmani on länsimainen ja yleensähän siihen ei silloin liity mitään riittejä ja toisaalta kuukautisten merkitys on eri, jos haluaa lapsia, mutta niitä on vaikeuksia saada.

Näitä teemoja ei kuitenkaan kirjassa käsitelty, vaan vauvaa pukkasi maailmaan kuin liukuhihnalta.


Muitakin pieniä naiseutta korostavia yksityiskohtia kirjassa esiintyi: esimerkiksi vaatteiden vaihtaminen useita kertoja ennen päivän asun valitsemista. Minusta nuo maininnat olivat hieman väkinäisiä sivulauseita. Ikään kuin kirjoitettu vain muistutukseksi siitä, että henkilö on nainen.

Mutta summa summarum, mielenkiintoinen kirja ja pidin siitä kovasti. Ei kuitenkaan parasta Brinkiä joskaan ei huonointakaan häneltä lukemistani kirjoista.

Lisään tähän loppuun listan lukemistani brinkin kirjoista. Nimeä klikkaamalla pääset suoraan postaukseen, jossa olen kirjasta kirjoittanut.

Sateen enteitä
Myrskyinen hiljaisuus
Hiljaisuuden tuolla puolen
Tuokio tuulessa
Valkoinen, kuiva kausi
Kovan valon maa
Pirunlaakso (en ole koskaan kirjoittanut siitä mitään, valitettavasti. Mutta en tykännyt kirjasta)

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Miehenvaihtoviikot

Kirsti Ellilä: Miehenvaihtoviikot

Sain tämän kirjan ihan ilmaiseksi Kirstiltä hänen juhliessaan blogisynttäreitään, kiitos vielä kerran!

Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin ehti loppua ennen kuin ehdin apajille, mutta sain valita toisen kirjan.

Eipä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Kirstin tyyli on tunnistettavissa jo tuossa 15 vuotta sitten kirjoitetussa kirjassa. Ja se on siis mielestäni nimenomaan hyvä asia eikä tarkoita sitä, etteikö Kirsti osaisi uudistua.

Uudemmissa kirjoissa teksti on tosin hiotumpaa eikä kielellisiä virheitä ole niin kuin Miehenvaihtoviikoissa pisti muutama johdonmukaisesti väärin kirjoitettu sana silmään. Mutta siitä jauhaminen olisi nipottamista, koska se ei ole oleellista kokonaisuuden kannalta.

Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, ja sen kertojana on kulttuurihistoriaa pääaineenaan opiskellut ja maisteriksi vastikään valmistunut Emmi.

Mikään ei kuitenkaan menekään niin kuin unelmissa: koulutusta vastaavaa työtä on vaikea saada eikä avoliitto Anteron kanssa oikein suju. Kaikki on jotenkin väljähtänyttä.

Ero Anterosta syöksee Emmin mitä erilaisempiin ratkaisuihin, joita kirjassa sitten seurataan. Tämän enempää en halua suoranaisesti juonesta kertoa, koska se pitää itse kokea. Kirja etenee aika nopealla tempolla ja sitä sävyttää mielestäni tietynlainen haikea ja melankolinen pohjavire.

Tätä ei pidä käsittää niin, että kirja olisi synkkä: ei ole. Tapahtumia ja tuntemuksia käsitellään lämpimän huumorin ja ironian kautta. Emmi tulee aika hyvin tutuksi, mutta olisin mielelläni tutustunut esim. Anteroonkin paremmin. Ja mahdollisesti myös Emmin vanhempiin.

Toisaalta, kun kirja on kirjoitettu minä-muodossa, on painopiste silloin tietenkin minä-kertojan kokemuksissa ja käsityksissä. Minulla ei siis ole mitään valittamista sen suhteen, mutta huomasin, että olisin voinut lukea Miehenvaihtoviikkoja enemmänkin!

Pakko muuten nyt vielä vähän pohtia kirjan nimeä, koska siitä oli keskustelua taannoin Kirstin blogissakin. Silloin oli vähän vaikea ottaa kantaa asiaan, koska en ollut kirjaa lukenut. Mutta nyt kun olen, niin ensin sanon, että onneksi nimi Raakaa ravintoa, eläviä miehiä ei mennyt läpi.

En osaa ehdottaa nimeä tälle kirjalle enkä oikeastaan edes osaa sanoa onko Miehenvaihtoviikot hyvä nimi. periaatteessa se kuitenkin tietyllä tavalla on kuvaava, sillä kyllähän kirjassa miehet vaihtuu (muillakin kuin Emmillä), vaikkei se mikään trendi kirjassa ole.

Ja ehkäpä jopa Emmi ja Kaisa vaihtoivat pari kertaa miehiä, siitä me emme voi olla varmoja. Eli periaatteessa nimi on kyllä kuvaava ja onhan kirjassa paljonkin kyse miessuhteista. Minä siis oikeastaan tykkään tuosta nimestä, vaikka se kenties on hieman liioitteleva.

Kuten aiemmin olen sanonut, niin kirjan kannen pistäisin uusiksi, mutta sisällössä ei ole valittamista! Kiitos tästä lukukokemuksesta, Kirsti!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Murhavideon silminnäkijän painajainen

Peter James: Looking Good Dead
(Suom. Kuolema katsoo kohti - Ei ole vielä ilmestynyt, mutta on tulossa.)


Tämä on toinen kirja Roy Grace –sarjaa. Ensimmäinen herätti innostuksen jatkaa sarjan lukemista ja tämä kirja vahvisti halun jatkaa.

Viittauksia edelliseen kirjaan on jonkin verran ja muutenkin kirjassa seurataan etenkin Roy Gracen henkilökohtaisen elämän muutoksia. Tämä kirjasarja on ehdottomasti sellainen, mikä tulee lukea järjestyksessä.

Tom Brycen elämä muuttuu painajaiseksi, kun hän löytää junasta cd:n ja noukkii sen mukaansa aikomuksenaan palauttaa se omistajalleen. Kotona hän avaa cd:n ja huomaa katselevansa murhavideota.

Vaimonsa yhteispäätöksellä, hän ilmoittaa asiasta poliisille. Tutkinnan johdossa on Roy Grace ja selviää, ettei kyseessä ole mikään yksittäinen murha ja Brycien henki on vaarassa.

Peter James on taitava henkilökuvien luomisessa. Tom brycen vaimo on kaappijuoppo, joka tilailee pakkomielteenomaisesti tavaraa eBaysta. Tomin bisnekset menevät huonosti ja vaimon tuhlailu kauhistuttaa.

Kuitenkin jokin tässä pariskunnassa viehättää ja herättää sympatiaa: he ovan inhimillisiä puutteineen ja ongelmineen, mutta eivät tyhmiä.

Tuttuun tapaan asioita tarkastellaan monelta taholta, myös rikollisten näkökulmasta. Luvut ovat niinikään lyhyitä kuten edellisessäkin kirjassa.

Kirjan nimi Looking good dead viittaa snuff-elokuviin ja siitä tässä kirjassa onkin kyse. Jos pidit ensimmäisestä Roy Grace-kirjasta, rohkenen veikata, että pidät tästäkin ja mahdollisesti vielä enemmän.

Roy Grace sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough (odottaa hyllyssä)
Dead man’s footsteps (odottaa hyllyssä)
Dead Tomorrow
Dead Like you
Dead Man’s grip

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Lumppuja ja Lureksia!

Tasokas tyyli- ja muotiblogi on palannut tauolta, jolla se ei periaatteessa koskaan ollut. Ainakaan siitä koskaan ilmoitettu kenellekään.



*****

Ps. Tänään myähemmin tulee mietteitä juuri lukemastani kirjasta.