Hae tästä blogista

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Miehenvaihtoviikot

Kirsti Ellilä: Miehenvaihtoviikot

Sain tämän kirjan ihan ilmaiseksi Kirstiltä hänen juhliessaan blogisynttäreitään, kiitos vielä kerran!

Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin ehti loppua ennen kuin ehdin apajille, mutta sain valita toisen kirjan.

Eipä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Kirstin tyyli on tunnistettavissa jo tuossa 15 vuotta sitten kirjoitetussa kirjassa. Ja se on siis mielestäni nimenomaan hyvä asia eikä tarkoita sitä, etteikö Kirsti osaisi uudistua.

Uudemmissa kirjoissa teksti on tosin hiotumpaa eikä kielellisiä virheitä ole niin kuin Miehenvaihtoviikoissa pisti muutama johdonmukaisesti väärin kirjoitettu sana silmään. Mutta siitä jauhaminen olisi nipottamista, koska se ei ole oleellista kokonaisuuden kannalta.

Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, ja sen kertojana on kulttuurihistoriaa pääaineenaan opiskellut ja maisteriksi vastikään valmistunut Emmi.

Mikään ei kuitenkaan menekään niin kuin unelmissa: koulutusta vastaavaa työtä on vaikea saada eikä avoliitto Anteron kanssa oikein suju. Kaikki on jotenkin väljähtänyttä.

Ero Anterosta syöksee Emmin mitä erilaisempiin ratkaisuihin, joita kirjassa sitten seurataan. Tämän enempää en halua suoranaisesti juonesta kertoa, koska se pitää itse kokea. Kirja etenee aika nopealla tempolla ja sitä sävyttää mielestäni tietynlainen haikea ja melankolinen pohjavire.

Tätä ei pidä käsittää niin, että kirja olisi synkkä: ei ole. Tapahtumia ja tuntemuksia käsitellään lämpimän huumorin ja ironian kautta. Emmi tulee aika hyvin tutuksi, mutta olisin mielelläni tutustunut esim. Anteroonkin paremmin. Ja mahdollisesti myös Emmin vanhempiin.

Toisaalta, kun kirja on kirjoitettu minä-muodossa, on painopiste silloin tietenkin minä-kertojan kokemuksissa ja käsityksissä. Minulla ei siis ole mitään valittamista sen suhteen, mutta huomasin, että olisin voinut lukea Miehenvaihtoviikkoja enemmänkin!

Pakko muuten nyt vielä vähän pohtia kirjan nimeä, koska siitä oli keskustelua taannoin Kirstin blogissakin. Silloin oli vähän vaikea ottaa kantaa asiaan, koska en ollut kirjaa lukenut. Mutta nyt kun olen, niin ensin sanon, että onneksi nimi Raakaa ravintoa, eläviä miehiä ei mennyt läpi.

En osaa ehdottaa nimeä tälle kirjalle enkä oikeastaan edes osaa sanoa onko Miehenvaihtoviikot hyvä nimi. periaatteessa se kuitenkin tietyllä tavalla on kuvaava, sillä kyllähän kirjassa miehet vaihtuu (muillakin kuin Emmillä), vaikkei se mikään trendi kirjassa ole.

Ja ehkäpä jopa Emmi ja Kaisa vaihtoivat pari kertaa miehiä, siitä me emme voi olla varmoja. Eli periaatteessa nimi on kyllä kuvaava ja onhan kirjassa paljonkin kyse miessuhteista. Minä siis oikeastaan tykkään tuosta nimestä, vaikka se kenties on hieman liioitteleva.

Kuten aiemmin olen sanonut, niin kirjan kannen pistäisin uusiksi, mutta sisällössä ei ole valittamista! Kiitos tästä lukukokemuksesta, Kirsti!

5 kommenttia:

  1. Minua ei innostaisi yhtään tuonnäköinen kirja..
    kansi vaikuttaa niin paljon..
    jos se ois vaikka sivussasi oleva "taide"blogini, elegia silence..
    katsoisin heti ja ottaisin kirjan käteeni...

    VastaaPoista
  2. Hanne, kannen perusteella en minäkään lukisi, mutta sisällön takia kyllä! Erittäin hyvä kirja!

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia huomiosta:-) En tiennyt virheistä, syytän kustannustoimittajaa;-) Luulen, etten kovin paljon enää kirjoittele tämäntyyppisiä kirjoja, mutta toisaalta koskaan ei kannata sanoa ei koskaan.

    VastaaPoista
  4. Hei! Sinulle löytyisi haaste blogistani. =)

    VastaaPoista
  5. Kirsti, älä tosiaan sano "ei koskaan" - minusta tämä oli hyvä! :)

    Meri, kiitos - olenkin käynyt jo kylässä :-)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.