22.-23. Kirja ja päivän sää & kirja ja lempisuklaa
Enpä laita kuvia, vaan kerron. Pilvistä on, asteita 11, kovasti tuulee. Kävin kirjastossa lainaamassa erään kirjasarjan ensimmäisen osan, koska eilen lainasin vahingossa toisen osan. Joulupyhien kirjat on nyt kasassa ja hyllyissä on lisää, jos uhkaa loppua kesken.
Tällä hetkellä minulla on kesken kolme kirjaa, joista kaksi on novellikokoelmia ja yksi romaani. Kaikki hyviä - voi tätä onnenpäivää! Suklaasta en piittaa, joten sitä ei ole.
Bonuksena kirjamiete kirjasta, josta jo aiemmin vihjailin.
Luin kirjan, joka on Man Booker 2016 -lyhytlistalla (ei voittanut). En lukenut kirjaa siksi, että se oli ehdokaslistalla, vaan siksi että se kiinnosti minua. Palkinnosta mainitsen, koska kirja varmasti on ansiokas, kun on kerran listalle päässyt. Mutta minä en sille lämmennyt ja mielipidekin on sen mukainen. Ja kyseessä on
Vintage 2016
S. 260
Tekee mieleni sanoa: hyvinkirjoitettua törkyä. Melko törkyisiä ovat nimittäin kaikki kirjan henkilöt ja juonikin. Tosin jos minulta kysytään (ja miksei kysyttäisi!) juoni ei ole tämän kirjan juttu, vaan törky.
Juoni on siellä kirjan lopussa sellainen pakkopulla, jota saa tosiaan odotella.... eh, suunnilleen koko kirjan. Mutta ehkä se onkin kirjan juoni! Että vihjaillaan koko kirjan ajan, että sellainen on.
Lukijaa uitetaan muun muassa viinassa, laksatiiveissa ja paskassa. Hierotaan suorastaan naamaan Eileenin eli kertojan (joka tätä "katoamistarinaa" kertoessaan on jo ikäihminen) saastaisuus. Edes pahamaineisissa misery liteissä ei ryvetä näin syvällä: niissä on usein ajatusta ja pohdintaa. On kai tässäkin kirjassa, mutta se hautautuu paskaan.
Ja huom: jos on tarkoitus shokeerata tai saada lukija vääntelehtimään kuvotuksesta, niin voin kertoa, että ei onnistunut minun kohdallani. Sorge. Jäätynyt hiiri hanskalokerossa tai oksennus autonpenkillä. No voi. Ihan kuin kirjailija olisi halunnut ympätä kaikkea ruonaa kirjaansa - paitsi seksiä. Jos muu ruona korvaakin seksin puutteen?
Hyvin harvoin koen, että kirjassa mässäillään. Sellaiset kirjat voi laskea ihan yhden käden sormilla (eivätkä ne muuten edes ole niitä misery littejä): voinen lisätä Eileenin listalle. Toisaalta Eileen on henkilö, joka mieluummin rypee ongelmissaan kuin tekee niille jotain. Siinä mielessä uskottavaa ja jopa loogista. Noin muuten Eileen ei mielestäni ole kovin looginen - sillä jopa epäloogiset ihmiset ovat usein loogisia omalla epäloogisella tavallaan. Toisaalta ihmiset ovat myös ristiriitaisia eli siinä mielessä ei kenties ole kovin viisasta tarttua (epä)loogisuuksiin, mutta menköön nyt (ainahan voin perua tai kumota omat sanani).
Perustan väitteeni (loogisuudesta) Eileenin puhtauteen (tai siis likaisuuteen): hän pelkää haisevansa jne. mutta ei silti käy suihkussa. Paitsi sitten yhtäkkiä käykin, ettei haisisi. Mutta ehkä se johtuu siitä, että Eileen on löytänyt ihmisen - potentiaalisen ystävän. Joku on nähnyt Eileenin - nähnyt, että siinähän on mielenkiintoinen ja älykäs ihminen! Kaipa sen takia voi suihkussa käydä, vaikka ymmärsin että osasyy suihkussa käymättömyyteen liittyi inhoon omaa kehoa kohtaan ja haluttomuuteen nähdä sitä alastomana.
Rebecca on tuo joku, joka näkee Eileenin. Hän tulee opettajaksi nuorisovankilaan, jossa Eileen on töissä sihteerinä. Naisten välille syntyykin jonkin sortin ystävyys, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole ystävyys, vaan Eileenin suuri toive ystävyydestä. Eileenillä ei ole ystäviä eikä oikeastaan mitään muuta kuin työ ja likainen kämppä, jossa hän asuu sekopää-isänsä kanssa. Ehkä tätä kirjaa pitäisikin tarkastella nimenomaan ystävyyden näkökulmasta? Mitä ihminen on valmis tekemään saadakseen ystävän?
Kirja on pääosin varsin koukuttava ja nopealukuinen mättö. Oikein ihmettelen, miten ajoittain näinkin kuivakka kirja (dokaus- ja likaisuuskuvaukset eivät oikein innosta minua) voi olla niin koukuttava. Kirjassa on muutamia mielenkiintoisia kohtauksia ja ajatuskulkuja, joista voisin päätellä, että kirjailija kyllä on melko hyvin sisällä ihmismielessä ja psyykessä.
~~~
Osallisun Eileenillä Arca Fabulorumin BFF-haasteeseen.
