Paul Lynchin Prophet Song alkaa lupaavasti, mutta hiljakseen selviää näkökulman olevan ja pysyvän varsin rajattuna. Minua se ei miellyttänyt. Vika ei ole romaanissa, vaan minussa ja odotuksissani. Täytyyhän Prophet Songin olla mainio teos, koska se voitti Booker-palkinnon viime vuonna.
Takakansi:
On a dark, wet evening in Dublin, scientist and mother-of-four Eilish Stack answers her front door to find the GNSB on her step. Two officers from Ireland’s newly formed secret police are here to interrogate her husband, a trade unionist.
Ireland is falling apart. The country is in the grip of a government turning towards tyranny and Eilish can only watch helplessly as the world she knew disappears. When first her husband and then her eldest son vanish, Eilish finds herself caught within the nightmare logic of a collapsing society.
How far will she go to save her family? And what – or who – is she willing to leave behind?
Prophet Songissa kuvaillaan tilanteita, jollaisia periaatteessa jo on olemassa mutta ei Eroopassa. Romaanissa keskitytään seuraamaan tapahtumia lähinnä yhden perheen näkökulmasta eikä mitään syitä tai taustoja hallituksen brutaaleille toimille sortaa kansalaisiaan selitetä – ei edes pienesti avata.
Onko romaani hyytävä siksi, koska se sijoittuu Eurooppaan? Tulee siten lähelle ja voisi ikään kuin tapahtua itselle, omalle maalle? Kun on totuttu ajattelemaan, että eihän meillä (paitsi toki tiedostan Irlannin verisen historian ja olen lukenut maan vaikeuksista, ”The Troubles”).
Erityisesti Prophet Songin lopusta tuli mieleeni Melissa Flemingin kirjoittama ”pakolaisteos” A Hope More Powerful than The Sea. Yksittäisten ihmisten tunteet, epätietoisuus ja pelot ovat vastaavia ja ne ajavat ihmisen tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä pääty hyvin. Mutta mitkä ovat vaihtoehdot, onko niitä edes?
Vaihtoehdottomuus tulee Prophet Songissa hyvin esille. Tai pikemminkin se, kun vaihtoehdot yksi toisensa jälkeen hupenevat ja sitä myötä toivo. Koska vallitsevasta poliittisesta tilanteesta tai mistään muustakaan ei kerrota, jää Prophet Song lähinnä yhden perheen kielellisesti kauniiksi katastrofikuvaukseksi.
Tiedostan olevani tämän nahkean mietteeni kanssa melko yksin, sillä moneen Prophet Song on tehnyt suuren vaikutuksen enkä sitä ihmettele. Mutta minulle tämä teos nyt vain jäi keskinkertaiseksi.
Ihastuneita mietteitä voi lukea Goodreadsista ja löytyypä sieltä jokunen soraäänikin, joten en ihan yksin ole.
Paul Lynch: Prophet Song
Oneworld, 2023
s. 309
Olen näitä Booker-palkittuja aina lisäillyt luettavaksi-listalleni, mutta luotan arvioosi ja jätän tämän välistä. Ja jotenkin tämä ympäröivä todellisuus on tällä hetkellä riittävän jännittävää, luen nykyään lähinnä ihmissuhdedraamoja 🙂
VastaaPoistaTämä on kyllä melko masentava kirja kaikkiaan enkä itse kyllä liittäisi teokseen sanaa “exhilarating”, kuten romaanin sivuliepeessä kehutaan :D
PoistaEn tiedä olisinko voinut pitää tästä kirjasta enemmän jonain toisena aikana ja jos olisin tiennyt paremmin romaanin näkökulman (ettei olisi tarvinnut odottaa jotain muuta ja vähän pettyä, kun sitä muuta ei tullut). Tai ehkä tämä ei vaan puhutellut nyt eikä ehkä koskaan.
Tätä en kyllä tosiaan suosittele, jos ympäröivä todellisuus muuten ahdistaa. Tämä korkeintaan lisää sitä ahdistusta :D
Puhutteleva kansi ei näköjään takaa antoisaa lukukokemusta tässäkään.
VastaaPoistaJaan Marin toteamaan nykytodellisuudesta ja koska näköalattomuus on ankea tila niin kiinnostavasta avauksestasi huolimatta taidanpa jättää tämän vaihtoehdottomuuden väliin...
Kielelliseltä tyyliltään tämä on kyllä komea teos, mutta noin muuten oli minulle jonkin sortin pettymys.
PoistaOnneksi kaikkea ei ole pakko lukea, mutta voi kuitenkin lukea jonakin toisena aikana jos jostain syystä syntyy joskus kiinnostus. Ihme, ettei tätä ole suomennettu, kun on kuitenkin Booker-voittaja ja aihe periaatteessa aika tömäyttävä.