Nälänhätää ja petoksia Kiinassa

Hong Ying: Daughter of the River
alkuper. Je’er de Nil’er 1997
Bloomsbury 1998
Englannistanut Howard Goldblatt
S. 278
Kirja on suomennettu nimellä Joen tytär


Kahdeksantoista ikävuotta on taitekohta Hong Yingin elämässä: kirja alkaa siitä, mutta sukeltaa varsin pian Yingin lapsuuteen ja nuoruuteen.

Kahdeksantoista ikävuotta on kulminaatio, johon Ying valmistaa lukijaansa, sillä tuossa iässä paljastuu Yingin elämän suurin valhe, peltos, salaisuus. Lukijalle asia voi säilyä salaisuutena, jos malttaa olla tsekkaatta kirjan kuvaliitteitä, sillä ”salaisuus” paljastuu sieltä. Minä luonnollisesti katsoin kuvat ja spoilaannuin.

Tuo salaisuus ei kuitenkaan ole niin merkittävä, että sen tietäminen ennestään latistaisi lukukokemuksen. Tässä kirjassa on kyse ihan muusta kuin juonirakenteesta tai juonesta noin yleensä. Kirja on omaelämäkerrallinen kasvukertomus varttumisesta Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikana. Ei mitään herkkua siis, kuten voi arvata.

Nälänhätä. Tunneköyhyys perheessä (mikä mielestäni heijastuu myös Yingin ajatuksissa – hän vaikuttaa hyvin ”kylmältä”, mutta mitä muuta voi oikeastaan odottaa). Ulkopuolisuus. Ylimääräisyys. Vaikeat sisarussuhteet. Näköalattomuus.

The Daughter of River poukkoilee ajassa ja karkaa sivupoluille. Silti kokonaisuus pysyy hallinnassa ja ymmärrettävänä, vaikka poukkoilu ajoittain rasittaa. Kirja toi mieleeni Xiaolu Guon muistelmateoksen Once Upon a Time in the East, josta bloggasin joulukuussa. Guon kirja on hallitumpi ja ehyempi.

Joen tytär on runsas ja yksityiskohtainenkin katsaus aikaansa. Mielenkiintoinen, mutta minut se jätti tunnetasolla kylmäksi. Ehkä kirjoittajan oletettu tunteettomuus välittyi lukijaan? Toisaalta aihe on muutenkin raskas ja synkkä, joten hyvä niin. Googlasin ennen kirjan lukemista Hong Yingin ja lukiessa oli hyvä pitää mielessä, että lopulta hänelle kävi elämässään ihan hyvin.