Hae tästä blogista

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Syvällinen ja sydämellinen koomikko


Trevor Noah: Born a Crime
John Murray 2016
S. 285


Trevor Noah (s. 1984) on eteläafrikkalainen koomikko, joka heittää stand-up comedy -keikkoja sekä esiintyy jenkkiläisessä uutissatiirishow'ssa nimeltä The Daily Show.

En ollut tietoinen Trevorin olemassaolosta ennen kuin hiplasin hänen kirjaansa puodissa. Kirja lähti mukaani puhtaasti takakannen perusteella. Kotona sitten googlettelin Noahia ja opin, mikä hän on ns. miehiään.

En pääsääntöisesti ole kiinnostunut julkkisten kirjoista, koska hyvin harva julkku kiinnostaa minua ihan oikeasti. Olen myös siinä mielessä ignorantti, ettei minua välttämättä hirveästi jaksa kiinnostaa toisten ihmisten päätymiset niille urilleen, mihin ovat päätyneet.

Muille samanlaisille tiedoksi: Noah sivuuttaa kirjassaan kokonaan komediauransa ja keskittyy kertomaan varttumisestaan Etelä-Afrikassa (Johannesburgissa) apartheidin aikana ja sen purkamisen jälkimainingeissa.

Pelkästään kirjan nimi, Born a Crime, on väkevä. Trevor Noah on tavallaan rikollinen "tuotos". Hänen äitinsä on musta xhosa ja isänsä valkoinen sveitsiläinen. Mustien ja valkoisten väliset suhteet olivat rangaistuksen uhalla kielletty apartheidin aikana.

"The genius of apartheid was convincing people who were the overwhelming majority to turn on each other. Apart hate, is what it was. You separate people into groups and make them hate one another so you can rule them all."

Apartheid ei erotellut pelkästään valkoisia ja mustia, vaan sekoitti koko pakan täydellisesti saaden mustat heimosta riippuen kääntymään toisiaan vastaan. Coloured-ihmisille oli vielä oma ryhmänsä. Trevor Noah tiivistää kirjassaan rotuerottelun "periaatteet" ja kertoo siitä, miten hän puoliksi valkoisena ja puoliksi mustana yritti luovia eri ryhmien välillä kun ei itse selkeästi kuulunut mihinkään. Ulkopuolisuus on Trevorille tuttu tunne.

Ajatus lipsuu helposti ja tekee mieli sanoa: "onko pakko valita?" Niin, helppo sanoa kotisohvalta ja omasta näkökulmasta käsin. Trevor Noah joutuu valitsemaan useita kertoja ja hän valitsee tilanteen mukaan. Trevor on kuin kameleontti, joka pyrkii sulautumaan tapettiin. Luovimisen taidon hän on oppinut pitkälti äidiltänsä. Trevor pohtii monien muiden asioiden lisäksi kielen vaikutusta identiteettiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

Trevorin äiti halusi antaa Trevorille mahdollisuuden, näköaloja. Hän ei halunnut, että Trevor jää niiksi moniksi, joilla ei lopulta ole muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä päivästä toiseen vailla toivoa paremmasta tai edes jostain muusta. Trevorilla ei ole afrikkalaista nimeä, koska Patricia ei halunnut antaa nimen tuomaa painolastia pojalleen.

Born a Crime on hauska, lämminhenkinen, älykäs ja pohtiva muistelmateos, jonka Trevor on omistanut äidillensä, Patricialle (käytän hänen englanninkielistä nimeänsä). Rakkaus ja kunnioitus äitiin näkyy läpi kirjan. Etuoikeutetun kermanekan näkökulmasta Patrician kasvatusmetodeja voisi pitää vähintään kyseenalaisia, mutta mitä varaa kenelläkään on tuomita. Jos sellainen valta jollekin kuuluisi, niin kenties Trevorille (minäkin olen muuten saanut selkäsaunoja monen muun 70-luvun lapsen tapaan, mutta ne on perusteltu eri tavalla kuin Trevorin saamat). Eikä hän tuomitse, vaan hän avaa lukijankin silmät.

"When I beat you, I'm trying to save you. When they beat you, they're trying to kill you."

Jos sinua kiinnostaa apartheid ja Etelä-Afrikan lähihistoria (ja älykkäät perustellut ajatukset), tämä kirja on juuri sinua varten. Jos vieroksut tietokirjallisuutta, tämä kirja on silti sinua varten. Jos et ole koskaan kuullut Trevor Noahista eikä poliittinen satiiri kiinnosta, tämä kirja on sinua varten. Itse asiassa mielestäni tämä kirja on kaikkia varten.

Mieluiten tietenkin suosittelisin tätä rasisteille ja muille itseään parempina pitäville henkilöille, mutta sellaiset ihmiset tuskin lukevat paljon muuta kuin mitävittualehtiä ja vastaavia, jotka vahvistavat heidän ennakkoluulojansa sopivilla valheilla.

Minä ihastuin ja ihailen Trevoria (ja hänen äitiänsä). Ihailen Trevorin räväkkää, mutta älykkään pohtivaa luonnetta, avarakatseisuutta, huumoria, rehellisyyttä ja sydämen sivistystä. Minusta hän on sankari. Ajattelin aiemmin sulloa hänet helmet-lukuhaasteessa kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, mutta muutan mieltäni. Sijoitan hänet kohtaan 21. Sankaritarina.

En usko, että Trevor ajattelee itseään sankarina, mutta minä saan ajatella, mitä haluan. Ja teen sen kunnioituksesta häntä kohtaan. Kirjan lopussa tirahti kyynelkin poskelleni. Se oli liikutuksen ja rakkauden kyynel. Trevor, I love you.


Yllä olevaan sitaattikuvaan liittyen. Patricia on vahvasti uskovainen ja pakottaa Trevorinkin käymään kirkossa. Eikä vain yhdessä, vaan kolmessa. Äidin ja pojan uskonnolliset keskustelut ovat hauskoja ja nauroin (hyväntahtoisesti) ääneen niille. Trevor ei varsinaisesti ollut innostunut kirkossa käymisestä.

Ja muuten, kaikki yllä sivuamani asiat (aina lapsen nimeämisestä ja selkäsaunoista lähtien) - ja paljon muuta - tulevat kirjassa kunnolla avatuksi ja selitetyksi.

Suosittelen vahvasti lukemaan tämän haastiksen (tai jätä lukematta ja katso vain jutun lopussa oleva CBS:n videohaastattelu liittyen Trevorin kirjaan).

~~~

Kirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta olisi kyllä aivan mahtava kulttuuriteko, jos se käännettäisiin. Ihan sama, vaikka kukaan Suomessa ei tietäisi kuka Trevor Noah on - sillä ei nimittäin ole väliä tämän kirjan lukemisen suhteen.

24 kommenttia:

  1. Saat kyllä kiinnostumaan tästä kirjasta! Puolisoni lukee paljonkin elämäkertoja, minä en niinkään (juuri noista mainitsemistasi syistä ja sen lisäksi siksi, että on myös melko heppoisesti laadittuja elämäkertoja). Onnistuit vakuuttamaan, että tämä kirja on jotain muuta ja avaisi varmasti silmiä täysin erilaisissa oloissa kasvaneen ihmisen elämään. Harmillista, että ainoa tapa saada tämä kirja luettavaksi taitaa olla sen ostaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän ei varsinaisesti ole elämäkerta, vaan muistelmateos. Mutta sama "vamma" koskee minulla elämäkertojakin eli harvemmin julkkiksista kirjoitetut elämäkerrat kiinnostavat. Tämä Trevorin muistelmateos on siinä mielessä tosiaan poikkeuksellinen, että mielestäni tässä on vahva sanoma ja se antaa oikeasti lukijalle pohdittavaakin. Vaikka kirja luonnollisesti kertoo Trevorista (lähinnä hänen lapsuudesta na nuoruudesta) se ei pyöri pelkästään Trevorin navan ympärillä, vaan Trevor tarkastelee itseään osana ympäristöä ja kulttuuria. Hurjan mielenkiintoista siis eli todellakin, jos saat kirjan käsiisi niin rohkenen suositella, vaikket tällaisten kirjoja ystävä olekaan.

      Huvikseni tsekkasin kirjaa pk-seudun kirjastoista Helmetin kautta ja sieltä kyllä saisi lainaksi. On tosin jonkin verran varauksia.

      Poista
    2. Oma seutukirjastoni on Outi-kirjastoverkko, ja siellä tätä ei ole saatavilla. Helmet-kirjastoissa on varmasti parempi valikoima englanninkielistä kirjallisuutta! Mutta pistän tämän muistiin, voisin hyvinkin ostaa miehelleni ja lukea samalla itse.

      Poista
  2. Apartheid on yksi karmiva esimerkki siitä, miten laskelmoivasti kansa yritettiin tuhota. Yksi puistattava esimerkki (tuon toisiaan vastaan yllyttämisen lisäksi) on palkkojen maksaminen Apartheidin aikaan alkoholina. Kuten historiasta olemme oppineet, päihteet ovat olleet tehokas keino hallita kansaa. Päihdekulttuuri näkyy valitettavan karusti yhä Etelä-Afrikassa. Etelä-Afrikassa syntyy yhä selvästi eniten alkoholin vaurioittamia lapsia koko maailmassa.
    Tuo lapsen fyysinen rankaiseminen tuntuu todella pahalta. Vanhempana olen huomannut, ettei lasten kasvatus todellakaan vaadi kuritusta. On tutkittu, että paniikkihäiriön riski kasvaa merkittävästi, jos henkilöä on kuritettu lapsena.
    Tämän teoksen haluan todellakin lukea, kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, taitaa olla karmivin ja systemaattisin rasismin muoto, jota on toteutettu ihan "valtiollisella" tasolla. On jokseenkin ihmeellistä, että se sai kukkia niinkin kauan. Tosin rotuerottelun juuret olivat syvällä ja kaukana ja sen (apartheidin) toteuttaminen tosiaan monimuotoista.

      Vaikka minulla ei ole lapsia, en silti itsekään kannata fyysistä kuritusta. Ei tarvitse olla vanhempi ymmärtääkseen, että väkivallalla kasvattaminen harvemmin on kovin hedelmällistä ja tuo toivottua tulosta. Pointtini väkivallan esille ottamisessa oli lähinnä se, että Trevorin äiti sitä harjoitti (ja se oli yleistä mustien keskuudessa ainakin tuolloin: hänkin muuten lopetti sen myöhemmin) ja lukija saa kuulla siihen perustelut. En koe että minun tehtäväni on tuomita Trevorin äitiä: se on Trevorin asia eikä hän tuomitse.

      Poista
  3. Tunnustan olevani samaa maata kanssasi siinä, ettei julkkisten elämä kiinnosta. Ainoa "julkkiselämäkerta", jonka olen lukenut, on Edith Piafin :)
    Mutta apartheid kiinnostaa ja saat kirjan kuulostamaan todellakin lukemisen arvoiselta. Kiitos hyvästä vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, Edith Piaf minun pitääkin lukea! Hänestä on vissiin tehty useitakin elämäkertoja, joten pitäisi osata valita niistä "paras". Hyvä kun muistutit! Olen tosiaan hyvin valikoiva (julkkisten) muistelmien ja elämäkertojen suhteen ja kallistunen sinne kuolleiden osastolle. Olen lukenut muun muassa Dostojevskin ja Frida Kahlon elämäkerrat: molemmat kiehtovia.

      Tämä Trevor Noahin teos oli varsin piristävä poikkeus ja jos ei ole Trevorista ennen kuullut, niin voi ajatella lukevansa jonkun "nobodyn" muistelmia :D

      Poista
  4. Hienosti onnistuit herättämään kiinnostuksen tähän teokseen! Henkilö on minullekin aivan outo, mutta kirja kuulostaa kiinnostavalta. Minua tosin kiinnostavat aina hirveästi myös uratarinat, mutta ehkä apartheid on kuitenkin tärkeämpi asia!
    Todella mielenkiinnon herättävä kansi muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hieno kuulla, jos kiinnostus heräsi! Toivoisin tälle kirjalle kovasti lukijoita, sillä tässä on niin paljon ajatuksia ihan identiteetistä lähtien. Tyyliltään kirja on kuitenkin hauska ja kepeä, vaikka aihe onkin mitä on.

      Poista
  5. Julkkiselämäntarinat eivät minuakaan kiinnosta, mutta jos tämä suomennettaisiin, niin saattaisin siihen tarttuakin. Apartheid ja se miten pitkään se sai jatkua, on järkyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman epäilen, että tätä koskaan suomennetaan :D Trevor kirjoittaa kyllä niin helppoa kieltä, että moni pystyisi varmasti tämän enkuksikin lukemaan.

      Poista
  6. Kuulostaa todella kiinnostavalta kurjalta, joka ilmiselvästi pitäisi suomentaa; ja kääntää kaikille muillekin kielille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kiinnostava ja koskettava ja hauska ja kaikkea samaan aikaan. Apartheid ja Etelä-Afrikka noin muutenkin kiinnostavat minua kovasti ja siitä on kiittäminen eniten André Brinkiä, joka minut johdatti maan pariin. Nyt oli hyvin mielenkiintoista lukea fiktion sijasta ihan autenttinen ja omakohtainen kertomus apartheidin ikeessä varttumisesta.

      Poista
  7. Huomasin tämän kirjan juuri Oxfordissa kirjakaupan esittelypöydällä. Sivuutin sen, kun kuvittelin ettei tuntemattoman julkkiksen elämä kiinnosta, mutta arviosi perusteella taidankin pistää tämän lukulistalleni. Ehdottomasti mielenkiintoinen aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä löysin omani charity shopista ja koukutuin kannen tekstiin "Stories from South African childhood". Sitten luin takakannen (tai pikemminkin sivuliepeen) ja totesin, että pakko lukea. Trevorin julkisuus selvisi minulle täysivaltaisena vasta kotona googletellessa. :D

      Poista
  8. Laitoin kirjan nimen muistiin, sillä haluaisin tietää aiheesta enemmän. Elämäkerroista tulee mieleen 'Minä olen Malala', joka kertoo pakistanilaisesta nuoresta naisesta, joka on puhunut tyttöjen asemasta ja oikeudesta käydä koulua. Häntä on sen vuoksi ammuttukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malala ja hänen kirjansa on minulle tuttu lehtien kautta. Olen lukenut hänestä useita artikkeleita ja hänhän voitti 2014 Nobelin rauhanpalkinnon (yhdessä Kailash Satyarthin kanssa). Kirjaansa en ole toistaiseksi lukenut, mutta se roikkuu kyllä lukulistallani.

      Poista
  9. Trevos varmaan erittelee kirjassa myös syitä, miksi hänestä tulinkoonikko ja stand up -artisti. Varmaankin ulkopuolisuus on vaikuttanut siihen. Elämänkerrat/muistelemat kyllä kiinnostavat (liittyy varmasti myös ikään), joten kyllä tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa Trevor ei erittele syitä siihen, miksi hänestä tuli juuri koomikko. Toki hän oli luonteeltaan melkoisen reipas ja tykkäsi esiintyä ja kertoa tarinoita, joten sitä kautta varmasti oli luontevaa kiinnostua stand up -komiikasta. Hän ei kuitenkaan missään määrin erittele tai ruodi syitä koomikkouralleen. Tämä kirja keskittyy lähes puhtaasti Trevorin lapsuuteen ja nuoruuteen ja hyvin paljon hänen ja äitinsä suhteeseen.

      Minuakin kiinnostaa muistelmat, mutta minulle kelpaa mieluiten "tavisten" muistelot. Siis sellaiset, jotka eivät alkujaan ole julkisuuden henkilöitä. Elämäkerroistakin pidän, mutta preferoin niissä jo kuolleita henkilöitä.

      Poista
  10. Kuulostaa kirjalta, joka jokaisen pitäisi lukea - täällä ja siellä. Yksi Etelä-Afrikassa asuva kamuni kommentoi aina silloin tällöin poliittista tilannetta siellä, eivätkä näkymät Mandelan jälkeen hyviltä näytä.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti olisi hyvä tämä monenkin lukea. Itse yllätyin, miten hauska, syvällinen ja ajatuksia antava tämä oli. En toisaalta tiennyt, mitä odottaa koska kirja oli tosiaan ihan random-ostos enkä ollut Trevorista aiemmin kuullut.

      Poista
  11. Uusi yritys: Minusta taas on mielenkiintoista lukea nimenomaan siitä, miten erilaiset ihmiset päätyvät samoihin tilanteisiin tai samanlaisista lähtökohdista tulevat täysin erilaisiin. Varsinkin näin vanhemmiten olen siis alkanut enemmän ja enemmän kiinnostua elämäkerroista.

    Eri systeemeistä ja paikoista "sisältäpäin" kirjoitetut kirjat ovat toisinaan myös mielenkiintoisia, sillä ne avaavat juurikin tuota ajattelutapojen erilaisuutta. Kun me ajattelemme "oliko pakko" saattaa se kirjoittajan mielestä ollut todellinen välttämättömyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trevor on tosiaan ponnistanut hyvin haastavista olosuhteista, mutta hänellä oli aina äitinsä tuki taustalla, vaikka se tuki voi meille näyttäytyä jopa hieman "outona". Trevorin äiti pyrki systemaattisesti toimimaan siten, että Trevorilla olisi mahdollisuus eikä hän olisi "tuomittu" ympäröivien olosuhteiden takia kurjuuteen. Minuakin kiinnostaa nimenomaan tuo ajattelumallien ja -tapojen erilaisuus. Ne avartavat omaakin ajattelua ja näyttävät erilaisia vaihtoehtoja ja tapoja. Ja perustelevat: minua aina kiinnostaa perustelut ja syyt tiettyjen tapojen/ajatusten taustalla.

      Minä olen melko nuoresta lähtien ollut kiinnostunut elämäkerroista ja muistelmista, mutta elämäkerroissa intressini keskittyvät edelleen jo kuolleisiin henkilöihin. Muistelmien kirjoittaja saa luonnollisesti olla elossa :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.