Hae tästä blogista

torstai 15. kesäkuuta 2017

I love Lake District


Paljastin patikkapostauksessa lempialueeni Brittilässä. Tuo lempialue on Lake District, jonne on pakko päätyä suunnilleen jokaisella Brittilän road tripillä. The Lakes sijaitsee Cumbriassa Pohjois-Englannissa. Lontoosta Lake Distrctin alueelle ajelee autolla noin viidessä tunnissa.


Mikä siinä alueessa sitten niin viehättää? Kauniita paikkoja riittää Brittilässä pilvin pimein jokaiseen makuun. Vaikka saari on pinta-alaltaan pieni (pienempi kuin Suomi), luonto on todella monipuolinen. Kompakti koko on myös ihanteellinen road trippejä ajatellen, sillä minnekään ei ole liian pitkä matka. Koko maa on oikeastaan käden ulottuvilla, vaikka ei olisi aikaa viettää useita viikkoja reissussa.


Vertauksena: Jenkeissä road tripeille kannattaa varata mielellään vaikka kuukausi, jos haluaa hurjastella monipuolisesti ja tehdä muutakin kuin istua autossa. Etäisyydet ovat suuret ja väleissä ei välttämättä ole mitään. On kokemusta niin monesta road tripistä Jenkeissä, etteivät taida sormet riittää laskemaan. Trumppiksen kruunaamisen myötä saavat road tripit sinne suunnalle jäädä - ei kiinnosta enää kys. maa.


Mutta järvialueen viehätyksestä piti kertoa. No, ne järvet. Pidän järvistä ja vesistöistä ja mielellään luonnollisessa muodossa (tekojärvet ovat turn off). Järviä ei paljon Lontoossa ole. Pidän myös vuorista (koska haluan patikoida nimenomaan vuoristossa) ja lampaista, järvialueen luonnosta, ihanista pikkykylistä ja niiden tunnelmasta. Rakastan pubien edessä olevia kylttejä, joissa lukee "Muddy boots welcome!"

Kaava on nimittäin sellainen, että patikka päättyy aina pubiin. Siellä vedetään yhden palkintotuopit ja lepuutetaan jalkoja. Tämä tyyli on yleinen Brittilässä ja terassit ovatkin usein täynnä "reppukansaa" ja punaisia naamoja. Rakastan rakastan rakastan!


Lake Distrctin alue on melkoinen turistirysä lomakautena ja majoituksen saaminen voi silloin olla hankalaa. Me emme koskaan roadtrippaa Brittien loma-aikoina (paitsi vahingossa: juuri viimeksi osui lasten lomaviikko samalle ajalle), vaan mieluummin ajoitamme reissut joko kevääseen tai alkukesään (kuten nyt) tai loppukesään/alkusyksyyn (kuten viimeksi). Matkustamme hommataan majoitus lennosta -tyylillä eli harvemmin varaamme mitään etukäteen paitsi ehkä ensimmäisen kohteen majoituksen, jos heitämme jo matkalla patikan.

Ambleside
Lempikyläni on Ambleside (kutsun sitä muuten Amppariksi), jossa olemme yöpyneet joka kerta The Lakesilla käydessä. Ambleside on ihanan kompakti ja kukkulainen ja koska kylä on tuttu, niin ei mene aikaa turhaan säätämiseen, vaan tietää heti, mitä saa ja mitä on missäkin. Se on luksusta ja lepoa, koska tripatessa saa koluta niin paljon uutta, että aivotkin kaipaavat joskus lepoa.



Viimeksi yövyimme pari yötä myös Keswickissä, joka niinikään lumosi kauneudellaan. Lake Distrctin alueella kulkee useita linja-autoja, joten liikkuminen kylien välillä on helppoa. Hyvät bussiyhteydet mahdollistavat myös patikoiden monipuolisemman suunnittelun. En tykkää tehdä yhdensuuntaisia patikoita, joissa pitää palata samaa reittiä. Haluan ympyröitä tai yhdensuuntaisia janoja, jotka voi kulkea kokonaan.

Eräs päivä hurautumme dösällä Grasmereen, josta oli tarkoitus patikoida vuoria takaisin Amblesideen. Satuttiin osuvasti paikalle, kun Grasmere Gallop starttasi. Onneksi olimme menossa ihan eri reiteille!

Grasmere Gallop 2017
Miksi korkeanpaikankammoinen haluaa patikoida vuoristossa? Siksi, että koen tasamaastot tylsiksi. Haluan keholleni haastetta ja nautin vuoristomaisemista muutenkin. Kestän kyllä ne muutamat pahat kohdat, kun kammo aktivoituu. En siis kammoile koko ajan, vaan kammo aktivoituu vain tietynlaisissa paikoissa. Tämä siedätyshoito toimii, sillä olen mennyt monista paikoista, joista en olisi vielä pari vuotta sitten suostunut menemään. Että ei sitä tiedä, mistä sitä vielä itsensä löytää!

Skiddaw
Skiddaw - tällä patikalla oli muutama niin karsea kohta, että oli yrjö lentää. Ei silti lentänyt ja hienosti handlasin homman, vaikka välillä piti mennä kyykkyyn hengittelemään (paperipussiin, jos olisi sellainen ollut).

Kaikki kuvat ovat Lake Distrctiltä, mutta useilta eri vuosilta. Kuvat ehkä valottavat sitä, miksi niin rakastan kyseistä aluetta. Jos biorytmit osuvat kohdilleen, heitetään sinne reissu vielä syssymmällä. Olisi korkein huippu eli Scafell Pike vielä valloittamatta!

Lopuun vielä Grasmere Gallopin startti

10 kommenttia:

  1. ymmärrän, ihania kuvia,
    minulla on vanha kirj mustavalkoisin valokucin:
    Days in Lakeland, Past and Present (1929) of E.M. Ward

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lake Distrctin alueesta on olemassa myös komea seitsemän kirjan sarja The Lakeland Fells Collection (Wainwright). Muutamassa majoituspaikassamme oli tuo sarja ja selailin kirjoja jonkin verran. Jonkin kivan aluetta koskevan kirjan voisi kyllä itselleen antaa lahjaksi. Ehkä ensi kerralla ostan jotain paikan päältä. Viimeksi ei ehtinyt, kun oli niin kiire koko ajan :D

      Poista
  2. Hirveän kiinnostavaa!!!No, minua alkoi myös naurattaa, kun luin miksi et mene enää jenkkilään: Minäkään en pääse sitten koskaan Pietariin, vaikka nyt on ystävä, joka on venäjänkääntäjä...ja yhtä hulluna Venäjän historiaan kuin minä eli kun Putin varasti Krimin, en anna sitä ikinä anteeksi! Haluamme selvästi vaikuttaa jaloillamme ns. Ja sitten tuo korkean paikan kammoisuus, minulla on sama, mutta niin vaan aina pitää päästä alpeille tai Tatra -vuoristoon, joka oli alppejakin hurjempi kokemus.

    Minulla kerran aktivoitui korkean paikan kammo, kun majoituimme 3 kilometrin tasolle. R. jäi lasten kanssa hotellin pihalla jotain touhuamaan ja minä lähdin vähän kävelemään tietä, jota olimme nousseet= Suuri virhe! Kävelin oikeaa reunaa alaspäin ja sitten vähä kurkistin alas...eikä kaidetta eikä mitään. Tajusin yhtäkkiä, että nyt tuli 'imu' ja löin itseni maahan polvilleni, konttasin tien toiselle puolelle ja siinä istuin tovin, ennen kuin pystyin nousemaan polvet täristen ja happea haukkoen. Kuljin takaisin hotellille kuin kynnet kiinni vuoden turvallisessa seinämässä...Tuo siedätys ei siis tule koskaan toimimaan, sillä sain niin kovan järkytyksen loppuelämäksi. Nyt tiedän, mitä en tee yksin ja missä en voi katsoa alas.

    Meitäkin kiinnostaa nyt tuo Pohjois-Englanti ja tietysti Skotlanti, jossa emme ole koskaan olleet.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meni maku koko maahan, vaikka täytyy tietenkin muistaa että lähes puolet eivät kannattaneet Trumpia. Mutta jaloillaan voi tosiaan äänestää silloin kun ei muuten voi. :)

      Alpit pitäisi joskus kokea itsekin - voin vain kuvitella kuinka upeita maisemia siellä on! Ja korkeita vuoria ja kammopaikkoja. :D Ellen olisi niin intohimoinen patikoija ja luontoihminen, niin jäisi ehkä vuoristot koluamatta kammon takia. Vaan aito kokemisenhalu voittaa kammonkin (ainakin tietyssä määrin) ja on pakko vaan mennä.

      Minulle käy kammon aktivoituessa juuri noin eli pitää päästää kyykkyyn. Tunnustan, että olen jopa kontannut erään pätkän (Gibraltarilla oli tuo kys. polku), koska en yksinkertaisesti saanut pakotettua itseäni seisomaan. Mutta takaisin en voinut silti kääntyä :D Kaikilla ei varmastikaan siedätys toimi. Minulla se näyttää toimivan, mutta melko maltillisesti. Suurta edistystä on kuitenkin tapahtunut vuosien varrella.

      Meiltä jäi Skotlanti-osuus (säiden takia) hieman vajavaisemmaksi kuin oli alun perin tarkoitus. Jos ennusteet näyttävät kaatosadetta eikä paljon muuta, niin ei viitsi väkisin mennä. Mutta ehkä ensi kerralla parempin onni!

      <3

      Poista
  3. Onpas ollut kiva reissu. Minulla taitaa olla niitä kiipeilygeenejä, kun ei ole korkeanpaikan kammoja. Tenavana hypittiin lumihankeen meidän kaksikerroksisen talon katolta. Harjakatto, eikä mitään hajua pelosta. Sitten kavuttiin ullakon ikkunasta seinärappusille, jotka olivat pikkuipanoille kaukana ja ikkunakin oli niin pieni, että siitä mahtui juuri ja juuri. No niin onpahan tullut sitten kierrettyä suomalaiset tunturit ja lapsuudenkotikin oli yhden sellaisen lähellä.
    Yleensä matkustamme paikkoihin missä on vuoria aika usein tulivuoria ja sitten vaelletaan.

    Kiitos kivoista kuvista ja matkakertomuksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä upea reissu niin kuin nämä tällaiset aina. :)) Ei minullakaan lapsena ollut korkeanpaikankammoa. En edes tiedä, milloin sellainen on minuun tullut. Kammo aktivoituu oikeastaan vain pahoissa paikoissa eli esim. hyvin kapeilla poluilla, joiden reunamilla on suoraa pudostusta tmv. Hyppelin itsekin lapsena hankeen talojen katolta ja voisin hyppiä vieläkin. Eli ei se kammoni ihan pienestä aktivoidu. :)

      Mielestäni patikointi ja kiipeily sopii kaikille, joita se kiinnostaa. Tarvitaan vain toimiva keho: kaiken muun voi oppia. Ja kävellähän kaikki jo osaavat. :) Olisi kiva joskus heittää patikka Lappiin, mutta en usko että olen ihan heti heittämässä, sillä hyttyset eivät oikein inspaa. :D Täällä on se hyvä puoli, ettei niitä ole.

      Mukavaa juhannusviikkoa, Mai <3

      Poista
  4. Ihan tulee ikävä Englantiin kuviasi katsellessa. Luonto siellä on niin kaunista ja kauttaaltaan hyvin hoidettua.
    Olen ikäni kiipeillyt milloin missäkin enkä ollenkaan ymmärtänyt korkeanpaikankammoa, en ennen kuin se yhtäkkiä vanhemmalla iällä aivan yllättäen iski kapealla polulla kallion seinämässä. Liistauduin kuin lisko kallioseinään ja oli todella vaikeuksia peruuttaa takaisin. En ikinä olisi uskonut, että joudun sellaisenkin kokemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on oikeastaan pakko hoitaa (eli karsia) luontoa, koska muuten se valtaa kaiken. Kävelen lähes päivittäin erään vanhan (ei käytössä olevan) hautausmaan ohi ja se harvennetaan muutamien kuukausien välein kesällä (talvella hieman harvemmin), koska muuten koko "aukio" kasvaa umpeen. Meilläkin käy puutarhuri kerran kuussa siistimässä pihan, koska muuten sekin kasvaisi umpeen. Täällä riittää puutarhureille töitä ympäri vuoden.

      Sama juttu minulla eli jossain vaiheessa se (korkeanpaikan)kammo vain iski enkä edes tiennyt minulla sellaista olevan. No sittenpähän opin ja nyt opettelen patikoimaan sen kanssa. Minulle on muuten ilmaantunut vesikammokin jossain vaiheessa: en uskalla enää uida edes kesämökkimme järvessä. Täytyy aloittaa siedätyshoidot seuraavalla kerralla, kun sinne menen ettei kammo enää tästä pahene. :D

      Poista
  5. Tästä tekstistä saa kyllä hyvän käsityksen siitä, miksi kyseessä on lempialueesi. Kylät ovat saarella jotenkin samalla tavoin kauniita kuin luontokin: karun kauniita, samaan aikaan hoidettuja ja ihan vähän villejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puit todella hyvin sanoiksi, mikä minua viehättää! Juuri tuo hoidetun ja villiyden sopiva suhde. Enpä olisi itse osannut paremmin sanoa :))

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.