Hae tästä blogista

torstai 14. heinäkuuta 2016

Luin kirjan ja tulen lukemaan jatkossakin

Blogini jäi puolivahingossa hunningolle, koska pakkasin laukkuni ja häivyin reissun päälle. Sillä reissulla olen edelleen, enkä tiedä kuinka kauan.

Noin viikko sitten varhaisaamulla Lontoosta alkanut matka päättyi iltamyöhällä Suomen keskiosiin. Tämä on nyt majapaikkani määrittelemättömän ajan. Reissun syy ei ole kovin iloinen, mutta en aio siitä sen enempää jauhaa.

Enkeli taivaan

Olen lukenut monta hyvää kirjaa, joista tekisi mieli blogatakin, mutta en ole jaksanut. Ennen reissua ehdin kotona lukea Jari Salosen Kuokkavieraat (Otava 2016). Minun on vaikea kirjoittaa kirjasta, jos en saa sitä hipelöidä samalla, joten nyt vain tällainen suppeahko miete.

Kuokkavieraat aloittaa KRP:n komisario Jukka Zetterman -sarjan. Ja hienosti aloittaakin. Heti ensimmisellä sivulla tärähtää. Morsian ryöstetään häissään, mutta ryöstö ei olekaan osa ohjelmaa. Kyseessä on ihka oikea kidnappaus.

Uransa pikaistuksissaan sössineestä Zettermanista on tullut heittopussi, jota lähetellään sinne missä apua tarvitaan ja hän päätyy kiertotien kautta tutkimaan kidnappausta.

Kuokkavieraita ei olisi millään tahtonut laskea käsiskään enkä paljon laskenutkaan. Kirjassa on useampikin mielenkiintoinen henkilö ikääntyvän Zettermanin lisäksi. Sellaisia henkilöitä, joihin kiintyy - niin taiten heidät on kuvattu.

Juonen ja henkilöiden lisäksi kirjan kieli ja tunnelma hivelevät hermoja. Pidän Salosen sanailusta ja kepeyden alla piilevästä vakavammasta. Huumori on ajoittain ironista, mutta ei missään mielessä katkeraa, vaikka siihenkin voisi olla aihetta.

Ihailen Salosen kieltä, joka on helposti soljuvaa ja mietittyä. Sitä on ilo lukea. Iloani lisää se, ettei Salonen mene sieltä, mistä aita on matalin.

Tämä toimii aasinsiltaja suomen kieleen pesiytyneeseen tulla-futuurin mielipuoliseen käyttöön, jota viljellään kuin kauraa tukiaispellossa. Salonen ei viljele: hän osaa viljellä ilman tulemisiakin. Tulla-futuurin vältteleminen vaatii tietenkin aivotyötä: niin tiukasti se nähtävästi on istutettu suomen kieleen.

Elän edelleen luulossa (saa korjata, jos olen väärässä tai vanhentunut), että tulla-futuurin käyttäminen on ihan hyväksyttävää, jos sille on perusteltu syy. Perusteltu syy on esimerkiksi sekaannuksen vaara, eli täytyy voida erottaa nykyhetki tulevasta. Kun pelkkä preesens ei tee eroa, turvaudutaan liiankin herkästi tulla-futuuriin.

Meinasin oksentaa katsoessani telkkarista jotain ajankohtaisohjelmaa (oliskos ollut joku Suomi Areena tai vastaava), jossa asiat tulivat olemaan ja menemään lähes joka virkkeessä. Hyi saatana. Puhutussa kielessä sen vielä voi jotenkin hyväksyä, mutta että kirjallisuudessa.

Meillä on suomen kielessä tulevaisuutta kuvaavia sanoja, joilla voidaan ilmaista, että jokin tapahtuu TULEE TAPAHTUMAAN jossain hamassa tulevaisuudessa. Miten olisi vaikka huomenna, ensi viikolla, ensi vuonna. Miksi jonkin asian pitää TULLA TAPAHTUMAAN huomenna, kun pelkkä huomen viittaa tulevaisuuteen? Meillä on myös aikoa-verbi siltä varalta, ettei tarvitse tulla menemään hammaslääkärille, jos ei voi vain mennä.

Suurimman osan asioista voi ilmaista ihan selkeästi ilman tuota karseaa ja kielellisesti naurettavan kuuloista tulla-futuuria, jos vain hieman vaivautuu miettimään. Harmillista, että liian harva vaivautuu.

Luen tällä hetkellä Simo Hiltusen romaania Lampaan vaatteissa. Voi jestas, miten kauniisti kirjoitettu! Lampaan vaatteissa ei keinotekoiset futuurit kuki - siinä kukkivat huolella mietityt sanat ja kokonaiset virkkeet.

Kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä tästä tulla-futuurista? Olenko ainoa, jonka korva itkee vaikkua sitä kuullessaan, silmät vuotavat rähmää sitä lukiessaan?

31 kommenttia:

  1. Tulla-futuuri ei ole kyllä ollut niitä eniten korvaan särähtäviä svetisismejä, mutta kieltämättä sille olisi olemassa aina parempikielinen muoto. Puhekieleen nyt etenkin kertyvät kaikki maneerit. Omia korviani raastaa eniten "omata"-verbi, joka saattaa olla suomea mutta ei ainakaan hyvää suomea. Senkin voi aina kiertää parempikielisellä ilmaisulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulla-futuurin törmää joka paikassa. Siis törmäisikin vain puheessa, mutta siltä ei välttyä edes lehtiä lueskellessa. Kuulostaa karsealta, kun koko juttu on täynnä tulemisia olemisineen. Lähtenyt ihan hanskasta koko homma: jopa Hesari viljelee sitä melko ahkerasti. Melko laiskaa kirjoittelua, sanoisin. Luin taannoin erästä uudehkoa romaania, jossa oli niin paljon tulla-futuuria, että aloin jopa laskeskella niitä. Väsyin melko pian ja heitin hanskat tiskiin.

      Mainitsemasi omata-verbi on myös hanurista. Tai allekirjoittaneen mielestä. Miksei vain mielestäni :D

      Poista
    2. No, tästä lähtien ainakin törmää, kun osaa niitä tarkkailla! Ja Hesarin ja myös Ylen kieli on välillä ihan järkyttävää tasoa. Usein näkee aivan alkeistason virheitä, kuten vaikkapa pää- ja sivulauseen välistä unohdettu pilkku tai kahden päälauseen liittäminen toisiinsa vain pilkun kanssa. Puhumattakaan kamalista puhekielisyyksistä (muuallakin kuin suorissa lainauksissa) ja anglismeista. Kyse tuskin on siitä, etteivätkö toimittajat osaisi suomen kielioppia, vaan ilmeisestä kiireestä, jonka takia tekstejä tuskin ehditään kovasti oikolukea.

      Poista
    3. Itse luen suomalaisia uutislehtiä lähinnä netistä, joten annan anteeksi typot ja jopa pilkun paikat. Sen sijaan kökköisiä lauserakenteita ei pitäisi edes nettilehteen päästää. Olen itse työskennellyt toimittajana enkä olisi edes kehdannut suoltaa sellaista kuraa ulos - ihan sama, miten kiire. Uskon myös, että jos on kieli hallussa (ja sitä jaksaa huoltaa), niin pahimmilta lausekukkasilta vältytään jo pelkästään sen ansiosta.

      Nyt kun olen noita painettuja lehtiäkin lukenut, niin kyllä niissä futuuri kukkii ihan yhtä lailla kuin nettiversioissakin. Ei paljon lämmitä, vaikka pilkku olisikin oikealla paikallla.

      Poista
    4. Pakko vielä lisätä, että eivät kaikki tietenkään kirjoita kökösti. Huono kieli vain pistää silmään erityisesti siellä, missä sitä ei saisi olla.

      Poista
    5. Vaikka itselläni ei toimittajakokemusta olekaan, olen itse samoilla linjoilla siitä, että säännöllisesti ylläpidetty kieli on vähemmän altis kömmähdyksille. Ja totta, konteksti määrittää kyllä paljon sitä, kuinka häiritsevältä virheet tuntuvat. Esimerkiksi blogeilta ei oletusarvoisesti odota yhtä viimeisteltyä kieltä kuin suurilta uutismedioilta - vaikka täytyy sanoa, että kirjablogit ovat kielellisesti blogien parhaimmistoa.

      Poista
    6. Minunkin toimittaja-ajoistani on aikaa eli en ole enää mukana siinä maailmassa: niin paljon on ala muuttunut.

      Minulle kielenhuolto on todella tärkeää, koska en halua minusta tulevan sellaista ulkosuomalaista, joka ei osaa edes perusvirketta kirjoittaa oikein. Haluan vaalia minulle aina niin rakasta äidinkieltäni ja osittain juuri siksi olen niin tarkka, miten ammattikirjoittajat kieltä käyttävät: lukeminenhan on eräs tapa huoltaa kieltä.

      Sen sijaan muut voivat kirjoittaa, miten kirjoittavat. En ole kielinatsi. :)

      Poista
  2. Tuohon en ole kiinnittänyt huomiota, mutta nyt varmaa alan syynäämään sitä. Mua ärsyttää ihan kauheesti se, miten ihmiset nykyjään kysyvät asioita "kellään tietoa, kukaan kuullut jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, ettet ole tulla-futuuriin törmännyt. Minusta tuntuu, että sitä on joka paikassa. Nettilehdet ainakin ovat tulvillaan tulemista. Ostin tuoreimman Hymyn jokunen aika sitten ja siellä oli eräässä jutussa jopa samassa kappaleessa kaksi tulla-futuuria. Otsasuonen posahtaminen oli lähellä. Miten piittaamatonta!

      Tämä asia häiritsee minua siksi, koska tulla-futuuri kuulostaa niin idioottimaiselta ja sen käyttämisen voisi välttää, jos hieman viitsisi ajatella kaunista kieltämme tai peräti osaisi oman äidinkielensä, kuten esimerkiksi kielen parissa työskenteleviltä voisi olettaa. Valitettavasti tuota keinotekoista futuuria esiintyy suomalaisessa kirjallisuudessakin silmiinpistävän paljon.

      Puhekieleen en viitsi ottaa enempää kantaa, koska en kuule sitä niin paljon eli en ole ihan messissä sen maneereissa. Omat maneerini ovat jo hieman last season :D

      Poista
  3. Minusta suomenkielessä tarvitaan tosi harvoin futuuria, eli siis kanssasi täysin samaa mieltä. Luin keväällä Carlos Fuentesin Inez-nimisen kirjan. Suomentaja, ihailemani Tarja Härkönen. Liekö hänellä ollut aikapula vai mikä, kun espanjan futuureista tuli suomeksi hirveetä kökköjä. Kävin oikein katsomassa bloggauksestani yhden lauseen:
    'Hän on alkava jäljitellä sitä mitä kuulee maailmassa.' No ei ollut tulla-kökköä, mutta muuten samaa...

    Vastaavia kökköjä vilisi sivulta sivulle. Anteeksi ihanainen Tarja :) Huippuammattilaiseltakin joskus alittuu rima. 10+ ja papukaijamerkki sitten loisteliaasta Tuulen varjon suomennoksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olekaan mainitsemaasi kirjaa lukenut, itse asiassa ihan tuntematon nimi minulle. Pitääkin luntata enempi blogistasi. Vaikea noin muuten ottaa kantaa kieleen, mutta melko vanhahtavalta tuo lainaamasi sitaatti vaikuttaa. Toisaalta ehkä se on tarkoituskin? Onneksi ei sentään "hän tulee jäljittelemään..." :D

      Poista
  4. Hiltusen esikoinen on kirjaimellisesti väkivahva avaus. Teema on meilläkin aktuelli ja aivan liian pitkään yhteiskunnassamme maton alle lakaistu. Mainio teos, joka on luettava ja koettava itse. Tulla-futuurista aikasen yksiselitteisesti: http://www.kielikello.fiindex.php?mid=2&pid=11&aid=1803
    eli tuo perusteltu syy kuten totesit on ainoa oikea syy käyttöön. Puhekielessä ei juurikaan tule vastaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sainkin juuri tänään tuon Hiltusen Lampaan vaatteissa luettua loppuun ja bloggaan siitä myöhemmin. Todella vahva teos, kyllä.

      Olen lukenut tuon Kielikellon jutun. Halusin vain varmistaa, onko puhallellut huomaamattani uusia tuulia aiheen suhteen. On käväissyt jopa mielessäni, että tulla-futuuri on hyväksytty ja "virallistettu" suomen kieleen, koska sitä niin paljon esiintyy. En kuitenkaan ole löytänyt mitään juttua siitä.

      Poista
  5. Arttu Tuomisen Murtumispisteessä tulla-futuuria vasta onkin!
    Ei silti, kesken olisi jäänyt muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas pidin kovasti Murtumispisteestä. Tulla-futuuria siinä kyllä esiintyi melkoisen paljon, mikä harmitti minua.

      Poista
  6. Minä tuun paikkakunnalta misä meinataan, eli aiotaan tulla... eikö se oo sama asia...
    Meinaakko nää tulla Hevi-festareille?
    Tiijäkkö että siellä tullee olemaan ahasta!

    Mahtavat futuurit, ei niitä saa hävittää, kun ne on opeteltu suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja enkuksi ja hirvittävä työ ollut operaukoilla opettaa. Siksihän niitä sitten käytetään ja tullaan käyttämään :)

    On kyllä mielenkiintoinen teos tuo Lampaan vaatteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Meinata" ja "aikoa" ovat eri asia kuin tulla-futuuri. Kyllä pk-seudullakin aiotaan tai meinataan mennä/tulla saunaan. Mutta saunaan ei tulla menemään huomenna. Puhekielessä tietenkin eri asia, mutta lähinnä kiinnostaa kirjoitettu kieli nyt (vaikka tuossa postauksessani otinkin myös puhekielen esille).

      Suomen kielessä ei ole varsinaisesti futuuria. Preesens ja aikaa kuvaavat sanat ajavat saman asian. Niin kauan kun näin on, aion häiriintyä asiasta. Jos tulla-futuurin käyttö joskus "vapautetaan", jatkan jupinaani hiljaa mielessäni. :D

      Lampaan vaatteissa on melko karu tarina, raakakin. Minulle ei liian raaka. Jännä kuulla, mitä sitten tykkäät siitä!

      Poista
    2. Saat jupista rauhassa, käyn aina välillä tarkistamassa jupinat ;)

      Poista
  7. En pidä hyvänä tulla-futuurin lisääntymistä minäkään. Turha käännöslaina, joka ei todellakaan sovi suomeen.
    Sen sijaan tuo "on tapahtuva", minkä riitta k mainitsee on taiten ripoteltuna hieno ja juhlava. Pirkko Saisio käyttää sitä paljon kirjassaan Signaali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kaikkea hyvää Suomen reissuun!

      Poista
    2. Jos en ihan väärin muista, niin tulla-futuuria on käytetty joissakin murteissa. Eli kyseessä ei kaiketi ole silkka käännöstermi, vaan juuria löytyy omasta maasta. Silti se kuulostaa minunkin korvaani nimenomaan käännöslainalta eikä se mielestäni sovi kirjoitettuun kieleen. En voi itselleni mitään, kun ajattelen että sen käyttäminen kielii laiskuudesta suomen kieltä kohtaa. Lauserakenteista tulee junnaavia, toisteisia ja monotomisia sitä käytettäessä.

      Kyllä, kielellisesti tuo Riitta K:n siteeraama käännös on ihan oikein. Raamatussahan on paljon kyseistä rakennetta. On sitten makuasia tykkääkö siitä. Minua kiehtoo vanha kieli: luin joskus Marie Antoinetten elämäkerran. En muista enää, miltä vuodelta käännös oli, mutta se oli vanha. Nautin kovasti sen kielestä.

      Poista
    3. Kiitos Marjatta! Täällä hiljaisuudessa on hyvä olla. Seurana on järven lempeä aaltoilu ja parisataa hyttystä - ja kirjaa ;D

      Poista
  8. Tuota en ole vielä huomannutkaan. Minua ottaa korvaan edelleen sinä-passiivi, joka kai on pesiytynyt englannista. Aika sujuvaa ja ymmärrettävää jo suomenkin puhekielessä toki, mutta melkein aina tekisi mieli sanoa 'enhän minä.. '

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en innostu sinä-passiivista, joka tosiaan englannin kielessä on yleinen. Englannin kielessä se on luontevampi, koska kielen rakenne on erilainen. Suomen kielessä sinä-passiivi kuulostaa minusta pahimmassa tapauksessa komentelulta tai siltä, että joku muu kertoo, mitä juuri sinä ajattelet tai tunnet. Se ei ehkä ole tarkoitus, mutta minulta nousee ajamattomat säärikarvat pystyyn sellaisesta :D

      Poista
  9. Luultavasti tulen kiinnittämään huomiota tulla-futuuriin etenkin lähiaikoina, nyt kun kiinnitit huomioni asiaan. :)

    Mun yks inhokki on puhekielinen ilmaus Erkki on vahempi entä Kalle. Entä! Se on kuin!! Onneksi en ole törmännyt siihen kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit yllättyä, miten paljon sitä on liikkeellä. :D Toisaalta, jos kyseinen kielikukkanen ei häiritse, niin ehkä sen kukkimista ei niin huomaakaan? Minusta se on rikkaruoho, joka pitäisi kitkeä pois turmelemasta kaunista penkkiä. :D

      Tuohon vanhempi entä -vertaukseen en ole törmännyt. Kuulostaa kyllä karseelta. Ilmeisesti on joku murrejuttu.

      Poista
  10. Tulla-futuuri on ärsyttävä kuten myös muutkin kielivirheet, joita näkee harmillisen paljon. Erityisesti minua ärsyttää jo vapautettu "alkaa tekemään" ja sä-passiivi. Toki konteksti vaikuttaa paljon. Kielellä leikittely on asia erikseen ja silloin voi puolestani unohtaa kielioppisäännöt kunhan tulee ymmärretyksi ja aika ja paikka on oikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan sä-passiivi stadin puhekieltä. Siis eka sä meet kauppaan ja sit sä huomaat, et lompakko olikin jääny himaan... Ei kyllä innosta minuakaan sä-passiivi, vaikka lienee puhekielessä nykyään ainakin nuorten keskuudessa yleinen.

      Muistan, kun tuo "alkaa tekemään" vapautettiin. Tässäkin keississä oli kysymys murteista ja siitä, että toisesta oli tullut vakiintunempi muoto. Mimä hyväksyn nyt asian (vaikka silmään se kyllä särähtää), kun se on suomen kieleenkin hyväksytty. :D

      Kielellä leikittely on ihastuttavaa ja sille on paikkansa - mutta ei joka paikassa.

      Poista
  11. Yks tosi ärsyttävä juttu, jonka oon viime aikoina huomannu, on ketä- sanan käyttö kuka- sanan tilalla! Voi järki, että lähtee järki sen kanssa! Se kuulostaa niin typerältä mun korvissa. Miksi ei voi vaan sanoa, että kuka se on, eikä ketä se on??? T: ärsyyntyny sanapolliisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ärsyttäisi, mutta onneksi olen säästynyt törmäämästä siihen. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.