 |
| Kesäkeidas. |
Oleilu Suomessa on ollut olevinaan niin hektistä, etten ole joutanut päivittelemään blogia. Lukea olen kyllä ehtinyt, mutta keskittymiskyky ei ole riittänyt kirjojen kirjaamiseen tänne.
Mietin ensin, että teen vain koosteen lukemistani kirjoista, mutta kenties haluan kuitenkin käsitellä ne erikseen. Tai sitten en. Joka tapauksessa kirjamietteet saavat luvan siirtyä siihen asti, että pääsen takaisin kotiin. Paluulento on ensi lauantaina.
Tällä hetkellä luen Erik Axl Sundin Unissakulkijaa. Kiitokset Annikalle kirjasta (kiitos myös siitä, että olet olemassa - olet ihana ja oli aivan mahtavan hauskaa kanssasi - otetaan uusiksi)! Olen ihan koukussa näin 68 luetun sivun jälkeen. Oiva lukuvalinta siis, sillä nyt näin keskittymishäiriöisenä kaipaan jännittävää ja erityisen koukuttavaa luettavaa.
Edellinen lukemani kirja oli myös varsinainen koukuttaja. Luin Kristina Ohlssonin esikoisen, Nukketalon. Ohlssonia täytyy lukea enemmänkin!
Pettyä ei tarvinnut myöskään Hilkka Ravilon romaanin Mesimarjani, pulmuni, pääskyni parissa. Siinäpä ne tuoreimmat luetut sitten olivatkin. Niistä enemmän sitten myöhemmin.
Aiemmin kerroin, että tulossa on myös postaus painista ja autiotalosta. Niitäkin täytyy vielä odotella, koska aika ei enää riitä ennen kotiinpaluuta. Mutta hyväähän kannattaa odottaa.
Palailen siis bloggailemaan varmaankin vasta ensi viikon puolella tai sunnuntaina. Koska aloin nyt horista kaikenlaista kesäjuttua tässä, niin pannaas vielä kertoen, että kävin jäsenkorjaajalla.
Kyseessä oli japanilainen jäsenkorjaaja, jolle menin toiveenani saada apua "reisiongelmaani". Reiden kanssa on ollut ongelmaa etenkin sen taivuttamisessa. Nivusesta säteilevä kipu on ollut niin kova, ettei jalkaa ole voinut kääntää sivusuunnassa juuri lainkaan.
Minulle jäsenkorjaajan vastaanotosta oli runsaasti apua. Reisi ei kokonaan tullut kuntoon (olisi vaatinut useamman käynnin), mutta sen liikerata avautui suuresti; voin taas venytellä! Kipua on edelleen tietyissä asennoissa, mutta luulen että saatan päästä vaivasta eroon lopullisesti venyttelemällä säännöllisesti.
Päätän lätinät nyt tällä erää tähän ja toivotan kaikille ihanaa kesänjatkoa! Syökää sirkkoja - minäkin yllätin itseni söin (vaikka olen vege)!
Yyyh...sirkkoja?! Mille ne maistuivat ja mistä sä niitä oikein bongasit??!
VastaaPoistaMukavan rapsakoita olivat. Ei maistu liha todellakaan, paljon proteiineja ja erittäin ekologista eikä eläimiä rääkätä. Siksi koinkin, että voin maistaa.
PoistaThaimaalainen ystäväni kokkasi. Oli tuonut kuivattuja sirkkoja Thaimaasta, kun palasi sieltä juuri. :)
Huii! Siis tuo sirkkalautanen, sitä kun on niin tottunut syömään ruokaa, joka ei näytä yhtään alkuperältään. Siis ei possunpäätä omena suussa, vaan vaaleanpunaista leikettä, ei kalan näköistä kalaa vaan jotain kalapuikkoja.
VastaaPoistaItsellänikin on Unissakulkija hyllyssä. Ravilon kirjan olen lukenut. Vahva kirja!
Jep, kyllä minuakin hirvitti aluksi, mutta siitä huolimatta pyörittelin sirkkaa kädessäni, tutkin sitä; sen siipiä, jalkoja, peppua. Sitten työnsin sen suuhuni ja rouskutin. Pidin. Voisin jopa ottaa sirkat ruokavaliooni, jos se olisi mahdollista (tosin tarvitsisin myös kokin, heh). Länsimaissa ehkä ei ole.
PoistaLukeminen jumittaa nyt, ei ehdi. Tänään on viimeinen päivä ennen paluuta kotiin. :)
Ötökkäkammoisena jätän kyllä sirkat väliin, ymmhh....
VastaaPoistaMukavaa ja lämmintä Suomioleilua ja kotimatkaa, pikkuystäväin. Minä vielä täällä Fuengirolassa asustelen. syksyllä Suomeen.... ainakin vähäksi aikaa.
Minäkin ole ötökkäkammoinen, mutta pistin silti menemään ;D Sinullahan on oikein ihana asumispaikka! Kannattaa varmaan myös talvehtia siellä! ;))
Poista