Pellen muotokuva on kulkenut käsilaukussani pitkin Lontoon katuja. Se on istunut sylissäni pubissa ollessani maanpaossa remontin takia.
Se on ollut uskollinen seuralaiseni tässä epämukavassa elämänvaiheessa. Se on saanut minut tirskahtelemaan pubissa useammankin kerran. Onneksi en enää välitä, mitä muut sellaisesta ajattelevat.
Pellen muotokuva koostuu novelleista. Novellit ovat lyhimmillään muutaman lauseeen, pisimmillään muutamien sivujen pituisia. Silti ne eivät jää pelkäksi luuksi jäteen. Susu osaa taikoa lihat tarinan ympärille ihan muutamillakin kappaleilla.
Pelkistetty ja konstailematon tyyli ei jätä kylmäksi tunnetasollakaan: jos osaa kirjoittaa, ei tarvitse jaaritella kymmentä sivua nostattaakseen tunteita. Susu osaa.
Osa novelleista on lyhyen toteavia. Silti lauseiden välistä pilkistää tietynlainen tumma huumori, ehkä jopa sarkasmi. Riippuu siitä, miten tekstejä haluaa tulkita.
Ote novellista Kohtauksia
- Hei, minulla on aika lääkärille kello 8.40. Nimellä Potilas.
- Mahdotonta. Ei täällä ole lääkäreitä tänään.
- Miten niin? Minulle annettiin tämä lääkäriaika kolme kuukautta sitten.
- Sen jälkeen on tullut organisaatiouudistus ja järjestelmää on muutettu.
Kohtauksia on kirjan pisin novelli. Se on dialogi, joka käydään Potilaan ja terveyskeskushenkilökunnan välillä. Avun saaminen polvikipuihin ei ole ihan helppoa Potilaan joutuessa byrokratian pyöritykseen.
Novellissa on mielestäni hyperbolamaisia tunnusmerkkejä. Samaa havaitsen muutamissa muissakin Susun novelleissa. Pidän siitä, että näennäisen pieni asia paisuu ja lopulta saattaa jopa muuttua perin merkilliseksi: syntyy koomisia tilanteita. Silti tarina säilyy uskottavana.
Kirjassa on myös toinen puoli, herkempi ja mustempi. Surumielinen, melankolinen. Ei kuitenkaan lohduton - ainakaan välttämättä kirjan henkilöille itselleen. Se, miten muut näkevät, onkin sitten eri asia. Mutta minä näin myös toivoa.
Pidin siitä, että kukin novelli on otsikoitu. Jokainen sana on arvokas, jokainen sana kertoo jotain - myös otsikko. Mitään turhaa ei ole, mutta toisaalta ei tarvetta myöskään lisätä mitään.
Pellen muotokuva on ehyt kokonaisuus. Me kukin olemme oman elämämme pellejä tietyllä tapaa. Peitämme enemmän kuin paljastamme ja monesti sekin, mitä paljastamme, voi olla harhaanjohtavaa. Naamioidemme takana olemme haavoittuvaisia. Kirjan nimi on monitulkintainen, mutta näin tulkitsen sen itse.
Suosittelen lämpimästi Pellen muotokuvaa kaikille, joita elämän rosoisuus maustettuna huumorilla kiinnostaa. Itse pidin kovasti! Kirjaa saa mm. AdLibriksestä ja monista muista verkkokaupoista.
Kannattaa tsekata SusuPetalin nettisivut. Siellä on lisätietoja Pellen muotokuvasta ja muistakin Susun kirjoittamista kirjoista.
Innolla odotan, että saan tämän seuralaisekseni! Tilauksessa on.
VastaaPoistaTuo on niin totta, että oman elämämme pellejä olemme jokainen :)
Itselläni on tuo kirja hyllyssä, ei hyllyyn taltioituna, vaan odottaa, että otan sen käsiini ja sukellan tarinoiden poluille....
VastaaPoistaHyvin kerroit lukukokemuksestasi, paljastamatta silti liikaa....
Kamalaa, minun piti googlettaa tuo hyperbola, en tiennyt, mitä se tarkoittaa!
VastaaPoistaVähäks tyhmä.
Kiitos ajatuksistasi. Tuo suurentelu, tehostaminen, on todellakin varmaan yksi käyttämistäni keinoista kirjoittaessa. Kun kirjoittaa lyhyesti, pitää ottaa kaikki hallitsemansa keinot käyttöön ;) Lyhyesti, lakonisestikin kirjoittaminen on kyllä helpointa minulle, en osaa kuvata miljöitä, en maisemia, en henkilöitäkään kovin hyvin, tuskin lainkaan. En ainakaan monisanaisesti. Johtuu varmaan siitä, että näen tarinani elokuvallisina kohtauksina, mutta ne tapahtuvat tyhjässä tilassa, vain näyttelijät paikalla.
Laitan linkin näihin ajatuksiisi myöhemmin, jos sopii.
Annika, tämä on ihastuttava kirja. Siinä on myös syvällinen puolensa, eli ajoittain naurua kyynelten läpi. Itse ihastuin ja palaan vieläkin selailemaan kirjan tarinoita. :))
VastaaPoistaKiiris, näihin tarinoihin on ihana sukeltaa. Ja jos on keskittymisvaikeuksia (minulla on ollut viime aikoina), niin tämä kirja sopii hyvin. Tarina kerrallaan, tunne kerrallaan. Oikeastaan paraskin lukea ajan kanssa, niin ehtii makustella lukemaansa!
Susu, no etkä ole tyhmä :D Minulle hyperbola on tuttua Maiju Lassilan kautta. Ja jotenkin se (hyperbola) tuli mieleeni Pellen muotokuvassa. Minusta se on ihastuttava tyyli! Pidän itse "selkeästä" kirjallisuudesta. Selkeydellä tarkoitan juurikin lakonisuutta eli kaikkea ei tarvitse selittää ja kuvailla juurta jaksoin. Lukijallakin on aivot ja mielikuvitus. On taito saada ne heräämään: ja sinä todella osaat sen.
En pidä itsekään liian kuvailevasta tekstistä. Koen sellaisen enemmänkin pitkästyttävänä. Hyvä esimerkki tästä lienee Kate Mortonin House at Riverton, joka jäi minulta kesken. En vain jaksa lukea jokaisen "paidannapin väriä", you know.
Ja toki saa linkittää :)
SusuPetal osaa kirjoittaa niin nauttavia tekstejä:) Ja kiitos arvostelusta,pitääkin joskus lukea nämä Pellen tarinat!
VastaaPoistaKirjoitat itsekin ihailtavan ja myös kadehtittavan hyvin ja osuvasti.
VastaaPoistaTäkin Susun kirjaesittely aivan verraton.
Hyvin kuvasit Susun kirjaa. Tarinoita on helppo lukea yksi kerrallaan kun on sopiva hetki. Vaikka pubissa :)
VastaaPoistaYaelian, niin osaa. Suosittelen tätä lämpimästi!
VastaaPoistaAimarii, Kiitokset. :) Olisin voinut kirjoittaa Pellen muotokuvasta enemmänkin, sillä se synnytti niin paljon kaikenlaisia ajatuksia. Oli kuitenkin pakko karsia tekstiä, koska muuten olisi lähtenyt ns. mopo käsistä ;) Ihana kirja, suosittelen!
Miiwi, tämä kirja on tosiaan oivallinen seuralainen lukea muuallakin kuin kotona! Itse en osaa yleensä keskittyä mihinkään lukemiseen varsinkaan jossain pubissa, mutta tämän kirjan kanssa opin. Evakkoaika sujui mukavasti ja nopeasti Pellen muotokuvan maailmassa. :)