Hae tästä blogista

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Ja maailma kaatuu vuonna 2012



Maya-kalenteri päättyy vuoteen 2012.

Tässä elokuvassa myös maailma ”päättyy” tuohon vuoteen, kun ns. maapallon ydin kuumenee ja aiheuttaa ”aurinkomyrskyjä”.


Toisin sanoen maanpinta lohkeilee, repeilee ja sortuu.

Kyseessä on siis katastrofi-elokuva. Vastoin normaalia kaavaa, jossa on tarkoitus pelastaa maailma, tässä yritetään pelastaa vain mahdollisimman paljon ihmisiä (tai ainakin ne valitut). Maan halkeilua ei voi estää ja ilmiö on globaali.


Keskeinen henkilöhahmo on vaimostaan eronnut autonkuljettaja, joka yhä haikailee exänsä perään, jolla on jo uusi mies. Eli pakollinen rakkausjuoni on myös ujutettu elokuvaan. Tosin erityisen surkealla, kliseisellä ja epäuskottavalla tavalla. Se nyt ei tietenkään sinänsä poikkea elokuvan tyylistä, joka on kliseinen ja tympeä ja mukahauska ja mukavakava jne.


Tehosteet ovat suuressa roolissa, henkilöhahmot jäävät etäisiksi. Minä en muutenkaan pidä elokuvista, joissa esim. herra X kuolee ja jo seuraavan minuutin aikana herra X:n entinen rakastaja onkin rakastunut jo johonkin toiseen jne. Muutenkin ihan selkeitä pitkityksiä oli mielestäni havaittavissa. Nämä pitkitykset liittyivät tehosteiden esittelyyn, how boring is that!


Kaikkein huvittavinta oli kuitenkin elokuvan raamatusta poimittu ydin: Arkkeja oli rakennettu lajien säilymiseksi ja sinne roudattu myös eläimiä. Kuten Nooan arkissa, tässäkin elokuvassa tapahtuu suuri vedenpaisumus.


Summa summarum: Enpä suosittele kenellekään. Tai no joo, jos kärsit unettomuudesta, niin tätä katsellessa voi alkaa väsyttää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.