Hae tästä blogista

tiistai 26. toukokuuta 2009

Isoveli valvoo ja silti asukas kuolee



Eppu Nuotio: Kosto

Kosto on maannut hyllyssäni jo hyvän aikaa, mutta vasta nyt sain sen luettua. Ja heti aloin ihmetellä, miksi olen pantannut sen lukemista niin kauan.

Mustaa lukiessani valittelin kirjan puhekielisyydestä. Enää en valita. Olen tottunut jo siihen eikä se enää häiritse. Kaipa sen alun perinkin oli lähinnä tottumiskysymys.

Ulkomaista kirjallisuutta kun lueskelee, niin saa usein lukea tekstinsä kirjakielellä. Siksi se (suomalaisten kirjailijoiden kirjojen lukeminen) varmaan alussa olikin niin vaikeaa. Ja voipi olla, että se oli eräs syy, miksi karttelin suomalaista kirjallisuutta.

Mutta Kostoon… Kosto imaisee mukaansa jälleen ihan heti ensisivuilta lähtien. Nuotio kirjoittaa koruttomasti ja tiiviisti turhia jaarittelematta. Eli sama tyyli jatkuu kuin ensimmäisessäkin osassa. Se on ihan hyvä asia.

Pidin muuten paljon Koston blogikirjoitteluosiosta. Tuli tunne, että Nuotio tosiaan tietää, mitä blogit ovat ja hän osasi hyvin kuvata nuoren tytön ihastumista ja voimakkaita tunteita.

Kosto oli mukavan yllätyksellinen, oikein nautittava lukuelämys. Nyt olen tavallaan iloinen, että panttasin sen lukemista, sillä saan lukea seuraavat osat (Maksu ja Varjo) vaikka peräkkäin (kunhan saan ne käsiini).

Odotan myös saavani lisätietoa siitä, miten Juha Heinon ja Piin orastava suhde kehittyy. Vai kehittyykö? Kostossa suhde jäi paitsioon murhatutkimusten takia.

Juoni pähkinänkuoressa:

”Lukijat valloittanut tummaihoinen toimittaja Pii Marin palaa kuvioihin: aluetoimituksessa kuvataan Isoveljen suosittua maakuntaversiota, kun yksi osallistujista löydetään kuolleena suorassa lähetyksessä.”

Kursiivi lainattu Otavan sivulta.

***
Mustasta olen kirjoittanut arvion vanhaan Mainoskatkoon, sinne pääset täältä.

12 kommenttia:

  1. Olen lukenut Nuotion dekkareista Mustan ja Koston. Ihan kivaa ja kevyttä, vetää mukaansa, totta. Minusta niiden kieli ei vaan ole puhekieltä vaan yksinkertaisesti huonoa kieltä. Lisäksi häiritsee - kuten tosi monissa suomalaisissa nykydekkareissa - se päälleliimattu yhteiskuntakritiikki. Dekkareistahan tehtiin vuosituhannen vaihteessa salonkikelpoista kirjallisuutta juuri tuon kriittisyyden varjolla. Nyt sitä sitten tungetaan jokaiseen kirjaan. Minua ainakin ärsyttää, minusta dekkarit saisivat olla rehellisesti viihdyttäviä ja pelottavia. :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi, hyvä huomio (tuo pakollinen yhteyskuntakriittinen osuus). Itse en ole kovin paljon suomidekkareita lukenut (vielä), mutta tuo kriittinen ilmiö on tuttu monista vanhemmista ulkomaalaisista kirjoista.

    Esim. Robin Cook on ujuttanut jo 80-luvulla moniin kirjoihinsa sen pakollisen kriittisen osuuden, jonka periaatteessa olisi voinut hyvin jättää poiskin. Juoni ei olisi siitä kärsinyt, mutta näin lukijana tuli tosiaan tunne, että kirjailija koki kirjan olevan kenties uskottavampi, kun siihen heitti näkemykset ajankohtaisista ongelmista – tai ehkä kyseessä on kirjailijan halu saada oma näkemyksensä siinä samalla ulos.

    Minua ei tuo kritiikki toisaalta häiritse, mutta toisaalta en aina ymmärrä, miksi sitä pitää tunkea joka paikkaan. Virpi Hämeen-Anttilan kirjassa Perijät muuten esiintyi myös YLE-kritiikkiä (niin kuin tässä Nuotionkin kirjassa).

    Nyt jäin miettimään tulisiko romanttisistakin kirjoista salonkikelpoisia, jos niihin ujutettaisiin ajankohtaista yhteyskuntakritiikkiä… ;)

    Oikeasti ajattelen salaa ehkä niin, että dekkareiden kirjoittajat haluavat antaa itsestään aikaansa seuraavan ja älyllisen kuvan. Ihan kuin pelkän viihdyttävän kirjan kirjoittaminen ei riittäisi – pitää tavoitella jotain sivistynyttä, filosofista, ylevää, arvostettavaa, älykästä…

    VastaaPoista
  3. Haa, luen siis seuraavaksi Antikristan!

    VastaaPoista
  4. Subzerock, lue ihmeessä! Ja ilmeisesti kannattaa lukea muitakin Nothombin kirjoja (on suositeltu, mutta en vielä saanut käsiini).

    VastaaPoista
  5. Elegia, voisiko tämän julkaista Nonon kesädekkarijutuissa?

    VastaaPoista
  6. Mä olen lukenut Eppu Nuotion muita kirjoja ja tykännyt, mutta en näitä dekkareita. Kuulin jostain, että se Musta olisi jotenkin huono ja kaikkea, niin jätin väliin. Nyt tämän arvostelusi jälkeen voisi harkita uudestaan.

    VastaaPoista
  7. Tuima, laita vaan Nonoon. Näin siellä sen kesädekkarijutun ja itsekin jo mietin, josko sinne jotain kirjoittaisi. :)

    Tiina, En tiennytkään, että Epulla on muitakin kirjoja (paitsi siis lastenkirjoja). Täytyykin tutustua niihin.

    Siitä Mustasta en enää paljon muista, mutta ihan luettava se oli. Tämä kyllä taisi olla parempi (ainakin noista kirja-arvioistani päätellen) ;)

    VastaaPoista
  8. Kirjoita ihmeessä! Juttuja otetaan mieluusti vastaan :) Kiitos tästä jutusta, laitan tänään esille.

    VastaaPoista
  9. Tuima, Minua odottaa postissa Nuotion jatko-osa, Maksu. Siitä voisin kirjoittaa, kunhan saan sen luettua. :)

    VastaaPoista
  10. Siis joo. Peiton paikka, Neitsytmatka ja Onnellinen loppu on sellainen trilogia. Pitää lukea tuossa järjestyksessä. Oon lukenut ne ja tykkäsin kovasti. Etenkin nuo kaksi ekaa oli hyviä ja viimeinenkin ihan ok. Suosittelen kyllä, jos tykkää Nuotion tyylistä kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
  11. Tiina, täytyykin laittaa nuo nimet ylös. Nuotiolla on ihan mukava ja ytimekäs tyyli kirjoittaa, joten voisin kokeilla noitakin.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.