Hae tästä blogista

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Nyt olemme sujut

Kävin viime kesänä Porissa. Oli melko hektinen meininki siellä: ryypättiin ja puukotettiin. Oli (veri)velat maksamatta (Arttu Tuominen: Verivelka). Nyt on aika hyvittää. Mutta mitä ja kenelle?


Arttu Tuominen: Hyvitys
Wsoy 2020
s. 355


Porilaiseen ravintolaan tehdään kranaatti-isku, jonka seurauksena kuolee useita. Teon takana on Lähettiläs, joka avautuu motiiveistaan videolla, jonka lataa nettiin. Ja lietsoo. Lietsoo ja yllyttää. Vihaa ja eripuraa on helppo kylvää maaperässä, jossa se itää muutenkin. Sanoista on matkaa tekoihin, mutta se matka ei välttämättä ole kovin pitkä.

On syytä pelätä, että Lähettiläs iskee uudelleen. Rikos on sen verran vakava ja poikkeuksellinen, että keskusrikospoliisi lähettää tutkintatiimin johtamaan selvittelyä. Yhteistyö ei miellytä kaikkia Porin poliisissa, mutta minkäs teet.

Verivelan tapaan Hyvityksessä ei oikeastaan ole kysymys niinkään itse rikoksesta, vaan syistä jotka siihen johtivat. Millainen on henkilö, joka on niin marinoitunut vihassaaan, että on valmis tappamaan satunnaisesti ketä tahansa. Tai ei ihan satunnaisesti, mutta ketä tahansa kuitenkin. Kyseessä on nimittäin seksuaalivähemmistöjen suosima yökerho. Ei siis ole vaikea päätellä, mihin viha kohdistuu.

Porin poliisista tapausta tutkivat Verivelasta tutut poliisit, mutta Jari Paloviidan sijasta valokeila kohdistuu nyt erityisesti hänen kollegaansa Henrik Oksmaniin. Oksmanilla on salaisuus, joka raatelee hänen moraaliaan. Hän panttaa tietoa henkilökohtaisista syistä samalla peläten jäävänsä kiinni. On raastavaa seurata sivusta hänen kamppailuaan.

Hyvitystä on sanottu synkäksi, mutta minä näen siinä myös toivoa.

Näen hyviä ihmisiä, jotka tekevät parhaansa. Näen ihmisiä, jotka erehtyvät ja tekevät virheitä. Näen anteeksi antamista ja hyväksyntää. Näen ihmisyyden ja inhimillisyyden kirjon. Näen ystävyyttä ja sen puolustamista. Näen viisaita sanoja ja ajatuksia.

Ja kyllä, näen siinä vihaa, suvaitsemattomuutta, fanaattisuutta, kaaosta. Näen toivottomuutta ja näköalattomuutta. Piittaamattomuutta. Synkkyydelle on perusteensa, mutta sysipimeässä ei lukijan tarvitse vaeltaa.

Tuominen on taitava rakentamaan henkilöhahmoja ja tekemään heistä eläviä ja moniulotteisia. Hyvyys ei ole absoluuttista hyvyyttä eikä pahuus absoluuttista pahuutta niin kuin se harvemmin oikeastikaan on. Vaikka kirjan henkilöt pääasiassa ovat tavallisia ihmisiä, he ovat kiinnostavia. Kiinnostavia nimenomaan siksi, että he tuntuvat aidoilta kaikkine ristiriitoineen. Sillä useimmat ihmiset ovat ristiriitaisia.

Mielestäni Tuominen ylittää jälleen itsensä tai ainakin minut odotukset. Hänelle on muodostunut tunnistettava omanlaisensa tyyli, joka näkyi jo Verivelassa ja nyt tässä Hyvityksessä vielä selvemmin. Mietin Verivelan luettuani, miten Tuominen tästä voi enää parantaa, sillä minulle Verivelka oli The Kirja. Mietin, mitä Tuominen saa vielä irti henkilöistään (Oksman muuten jäi kovasti kiinnostelemaan jo Verivelan jälkeen), mihin suuntaan tarinat lähtevät kulkemaan. Kenen jalanjäljissä?

Huomaan olevani jälleen samassa pisteessä: mitä seuraavaksi? Sillä yksi kirja on vielä tähän Delta-sarjaan tulossa. Jännittää ja pelottaa etukäteen. Ei siis Tuomisen puolesta, sillä minulla on vahva usko hänen taitoihinsa. Omaa tulevaa eroahdistusta tässä jo etukäteen murehdin.

Hyvitys on itsenäinen jatko-osa Verivelalle, mutta suosittelisin kyllä lukemaan sen Verivelan ensin. Tässä on nimittäin viittauksia aiempaan ja erästä hyvin merkittävää asiaa voi ymmärtää paremmin, jos on lukenut verivelan. Verivelan lukeminen antaa syvyyttä tälle teokselle. Toisekseen Verivelka on pirun hyvä, että se kannattaa muutenkin lukea.

Hyvityksestä ovat bloganneet ainakin Kirjaluotsi ja Mummo matkalla.

Edit. 3.7. klo. 14.47

Väitän tuossa yllä, että Delta-sarja on kolmiosainen eli yksi kirja olisi vielä tulossa. Se on ihan höpöä enkä enää muista, mistä olen sellaista saanut päähäni. Onneksi kirjailija oikaisi käsitystäni blogini Facebook-sivulla. Eli iloisia uutisia: Delta-sarjasta on suunniteltu kuusiosaista. Aivan mahtavaa!

15 kommenttia:

  1. Sama kaiku askeltemme: Tuominen on taitava ja tuoreesti kirjoittava omaleimainen dekkaristi, jonka teokset jättävät paljon mietittävää. Pirun hyvä: kyllä!
    Hyvitys pitää sen, minkä Verivelka lupasi, joten tervetuloa seuraava Delta, jonka suhteen kannattaa ottaa ns. tietoinen riski;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuipas samaan aikaan postauksemme! Lisäsin linkin blogiisi ja tulen lukemaan pidemmän mietteesi. :)

      Opin muuten juuri, että tämä sarja onkin suunniteltu kuusiosaiseksi. En tiedä, mistä olen saanut päähäni että olisi vain kolme osaa. Koskaan aiemmin en ole ollut näin iloinen ollessani väärässä :D

      Poista
  2. Kuulostaapa jännältä, ja mielenkiintoiselta kirjalta. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kovasti Tuomisen kirjoista, erityisesti tämä Delta-sarja on kolahtanut. Näissä on paljon tarttumapintaa eli vaikka ei perinteiset dekkarit jaksaisi innostaa, niin näissä on moniulotteisempi ote eli ei ole pelkkää rikostutkintaa, vaikka toki sitäkin.

      Poista
  3. Vastenmielistä ja epäuskottavaa kuten Facebookin dekkariryhmään käynnistetty mainoskamppaniakin.
    Kirjassa pyöritellääm kliseitä, pääsemättä henkilöiden tunteisiin.
    Jehovantodistaja ammutaan ja poika otetaan vangiksi. Onko uskottavaa?
    Homoseksuaalisuuden hyväksynnällä ratsastamista heteron ylimielisellä asenteella? Pappi heiluttaa kädessään Raamattua saarnatessaan?
    Toisaalta hauskaa luettavaa tällaiselle paljasjalkaiselle porilaiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskottavuus onkin mielenkiintoinen aihe. Itse fiktiota lukiessani koen tärkeäksi uskottavuuden ja minulle se tarkoittaa sitä, mikä kirjan maailmassa on uskottavaa. Kyseessä on kuitenkin fiktio eikä tietokirjallisuus. Kirjailija on vapaa käyttämään luovuutta ja luomaan polkuja, jotka ovat uskottavia kirjan maailmassa. Ripaus dramatiikkaa kuuluu asiaan.

      Ehkä sinun kannattaisi lukea tietokirjallisuutta, jos fiktiivinen teos kohauttaa noin paljon? Tai ainakin lukea jotain muuta. Toisaalta jos kuitenkin saat kiksejä lukiessasi kirjaa joka tuohduttaa sinua noinkin paljon, niin eikös se ole lopulta hyvä asia. Ainakin hauskaa, kuten itsekin kirjoitat. :D

      Kuulun itsekin Facebookissa Dekkariryhmään. Ainakaan siinä ryhmässä en ole havainnut mitään mainoskampanjaa Tuomisen kirjasta. :)

      Poista
    2. Elegia, normiporilaisuutta, vakuutan 25 vuoden kokemuksella :)

      Eivätkä kaikki voi pitää kaikesta samasta, mutta asian voisi muotoilla hieman toisinkin...

      Vielä vähän ja sitten Yyterissä uimassa ja Reposaaressa syömässä ja...

      ♥♥

      Poista
    3. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, mihin Nimetön viittaa Dekkariryhmän mainoskampanjalla. Jos kirjaa kehuu useampi kuin muutama lukija, on kyseessä kampanja? Kenenköhän masinoima?

      Maailmassa ja Suomessakin tapahtuu monenlaista uskomatonta, joka fiktiivisen romaanin sivuilla tuntuu uskomattomalta. Enpä olisi uskonut, että Christian Rönnbackan dekkarista lukemani sarjakuristajatarinakin olisi vain laimea versio tosimaailman tapahtumista!

      Itse tykkään Arttu Tuomisen kirjoista kovasti. Hyvitys on mestariluokkaa.

      Poista
    4. Leena, sanottavansa voisi tosiaan muotoilla rakentavastikin, jos keskustelua haluaa. Ehkä tässä ei sitä haluta.

      Olen muuten käynyt kerran Porissa ja silloin jäi Yyteri kurkkaamatta. Oli läpiajomatka eikä valitettavasti aikaa tutkailla kaupunkia tarkemmin. <3

      Kirsi, minuakin kiinnostaisi tietää mikä ihmeen mainoskampanja vaan tuskinpa saamme tähän vastausta. Tarkoitus lienee vain vihjailla, melko vastenmielistä.

      Tässä samalla terkut sinulle anonyymi: oletan että olet se sama, joka innostuu näitä Tuomisen kirjoja kauhistelemaan. Jatkossa poistan kommenttisi, ellet osaa esittää asiaasi rakentavasti ja jatkat vastenmielisiä vihjailujasi mm. mainoskampanjoista jne. Suosittelen sinua pohtimaan, miksi yleensä luet Tuomisen kirjoja jos noin kovasti ottaa päähän. Ei kuulosta kovin terveeltä toiminnalta.

      Poista
    5. Anteeksi! Arttua ei saa arvostella..

      Poista
    6. Täällä arvostellaan kirjoja, ei kirjailijoita. Koitas hoitaa ongelmasi jossain muualla.

      Poista
  4. Pitääpä tutustua Tuomisen kirjoihin. Onneksi minuun uppoaa fiktiokirjat, fantasiasta lähtien. Minusta kirjoista pitää löytyä jokin juttu, mikä sykähdyttää. En lue sen vuoksi, että kirjat olisivat uskottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa aloittaa Verivelasta. Luulen, että voisit tykätä siitä. Se ei todellakaan ole pelkkä dekkari, vaan siinä on ohessa toisenlainenkin tarina. Mielestäni muuten juuri sykähdyttävä. Jos Verivelasta pidät, niin sitten tämä Hyvitys sen kylkeen niin aijai – sinulla on herkkupäivät edessä!

      Poista
  5. En ole lukenut Tuomista, mutta kuulostaa kiinnostavalta. Kaikenlaiset iskut ja vihajutut ovat niin tätä päivää. Myös jos henkilöt ovat aitoja ja ristiriitaisia, se on aina plussaa. Niinhän se on elävässäkin elämässä, että jokaisella on omat ristiriitaisuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, harva ihminen on aina ja täysin johdonmukainen ja ristiriidaton. Kokeilepas Verivelkaa! Se kannattaa ennen tätä lukea.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.