torstai 2. tammikuuta 2020

Kun äiti tekee itsemurhan

Luin viime vuonna vain 14 kirjaa suomeksi (kaiken kaikkiaan luin 75 kirjaa: kooste on tekeillä ja julkaisen sen kunhan saan valmiiksi). Määrä nähtävästi vähenee vuosi vuosi vuodelta enkä tee muuta kuin kauhistele asiaa blogissani. Ehkä olisi aika tehdä jotain muutakin. Esimerkiksi lukea enemmän suomen kielellä eikä vain jeesustella kun en.

Joten aloin lukea suomenkielisiä kirjoja, koska niitä hyllyssäni kerran on. Suomenkielisten kirjojen puute ei siis ole syy lukemattomuuteeni.

Roudasin viime kesänä Suomesta (minulla on siellä edelleen ”kirjastojäänne”) Kyoko Morin romaanin Shizukon tytär, jonka olen ostanut noin sata vuotta sitten, mutta se on jäänyt lukematta.


Kobe 1969

Yuki on Shizukon tytär. Äidin ja tyttären suhde on läheinen, sen sijaan perheen mies ja isä on etäinen ja paljon poissa. Miestä pitää kiireisenä niin työ kuin toinen nainenkin. Mitä tapahtui miehen ja vaimon väliselle rakkaudelle, kun sitä selkeästi joskus oli? Ehkä se vain kuoli ja niin sitten kuolee Shizukokin – oman käden kautta.

Äidin kuolema on käännekohta Yukin elämässä. Aiemmin iloinen ja puhelias tyttö muuttuu hiljaiseksi ja juroksi. Isästä ei ole mitään tukea äidin kuoleman käsittelyssä, päinvastoin. Ne, jotka voisivat Yukia ymmärtää ja auttaa, ovat tavoittamattomissa - eivät varsinaisesti omasta tahdostaan, vaan isän.

Shizukon tytär kuvaa Yukin varttumista lapsesta nuoreksi naiseksi varsin rakkaudettomassa ympäristössä. Yuki ei koskaan lakkaa olemasta äitinsä tytär, Shizuko on läsnä vaikka onkin poissa.

Kirjan yleistunnelma on herkän melankolinen, mutta mahtuu siihen nauruakin. Ja toivoa. Yuki on päättäväinen ja ottaa lopulta elämänsä ohjat omiin käsiinsä ainoalla tavalla, joka on mahdollista.

Kirjan rakenne on kohtausmainen. Kukin luku on kuin oma pieni tarinansa ja ajassa harpotaan eteenpäin joskus suurinkin askelin, mutta kokonaisuus säilyy ehyenä. Jotkin kirjan luvuista ovat ilmestyneet itsenäisinä novelleina eri julkaisuissa. Idea kirjan kirjoittamisesta syntyikin nimenomaan novellin kirjoittamisen myötä.

Shizukon tyttäressä on paljon samaa kuin Kyoko Morin omassa lapsuudessa: myös Kyokon äiti teki itsemurhan ja hän (Kyoko) varttui ankaran isänsä ja vihamielisen äitipuolensa kanssa.

Shizukon tytär on englanninkielisessä kirjamaailmassa luokiteltu teineille ja nuorille aikuisille sopivaksi. Onneksi en tiennyt asiaa alkaessani lukea kirjaa (suomenkielisessä painoksessa tämä ei tule ilmi), sillä nähtävästi minulla on ennakkoluuloja ns. young adult -kirjoja kohtaan. Varmasti ihan turhaan, kuten Shizukon tytär osoitti.

Mielipide selkokielellä: Pidin kovasti tästä pohjavireeltään melankolisesta romaanista, jossa on sekä herkkyyttä että vahvuutta.

Helmet-lukuhaaste: Shizukon tytär sopii haasteessa muun muassa kohtiin 14. Urheiluun liittyvä kirja, 25. Kirjassa ollaan saarella, 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva, 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos, 42. Kirjassa on isovanhempia.

Sijoittanen kirjan kohtaan 42, mutta pidätän oikeuden vaihtaa sen paikkaa myöhemmin.

Kyoko Mori: Shizukon tytär
Otava 1999
alkuper. Shizuko’s Daughter 1993
suomentanut Sirpa Kähkönen
s. 250

20 kommenttia:

  1. Kiitos Ele <3
    Tässäpä yksi vaihtoehto Helmet-haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä, Mai <3

      Tämä oli jotenkin suloisen ihana kirja, herkkä. Yukin suhdetta äitiinsä ja kaipuuta kuvataan kauniisti.

      Poista
  2. Kiinnostava teos! Aihe kaikellaan.

    En millään nyt muista, mutta olitko lukenut Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa?

    Upeaa alkanutta vuotta Elegia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits Leena ja ihanaa tätä vuotta sinullekin ♥♥

      Olen lukenut tuon de Viganin kirjan, hurrrjan upea lukuelämys!

      Poista
  3. Ohhoh, vai on suomeksi olemassa tällainenkin japanilainen romaani! Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta. Pidän kirjan mielessä, tai oikeastaan voisin vaikka melkein heti kurkata, onko sitä täällä kirjastossa. Kiitos vinkistä siis!

    Minulla ei ole ollut ennakkoluuloja silloin, kun puhuttiin ihan suomeksi nuortenkirjoista (koska niitähän on monenlaisia), mutta nykyään kun näkee puhuttavan YA-kirjoista, minulle on tullut joku stereotyyppinen käsitys, että ne ovat kaikki pelkkää fantasiaa, joka EI ole minun juttuni. Voinhan kyllä olla pahemman kerran väärässäkin! Jos näin olisi, niin joku saa kyllä mielellään oikaista minua... 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimästi voin tätä suositella, jos vaan löytyy kirjastosta! Jos ei löydy, niin saat minun kirjani. Jos vaikka onnistuisi ensi kesänä kohtaaminen, kun tulen "huudeille". :D

      Jännä millaisia erilaisia ennakkoluuloja sitä onkaan :D Itse en ole ajatellut, että kaikki YA-kirjallisuus on fantasiaa, vaan että ovat jotenkin lapsellisia aiheiltaan ja/tai ajatuksiltaan tmv. :D Mutta näinhän asia ei ole!

      Poista
  4. Japanilaiset kirjat kiinnostavat, mutta tästä en ollut kuullutkaan. kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva oli vaihteeksi lukea japanilaista, joka on suomennettu. Tosin kirja on alun perin enkunkielinen, sillä kirjailija muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja jäi sinne.

      Poista
  5. Kiitos kirjan esittelystä, vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. En ole pitkään aikaan lukenut mitään japanilaista, joten tähän voisi tarttua. Japanilainen kulttuuri on hyvin viehättävää. Mukavaa tammikuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikissa kulttuureissa on myös ne ei niin viehättävät puolet, japanilaisessakin. Se tulee ilmi tässäkin romaanissa, jota kyllä lämpimästi voin suositella. <3

      Kirjaisaa tammikuuta!

      Poista
  6. Pidän yleensä kaikesta japanilaisesta kirjallisuudesta, ja tämä kuvauksesi muistutti minua vähän joulun aikaan näkemästäni japanilaisleffasta Sisarukset, joka tosin ei käsitellyt itsemurhaa, mutta yksi kirjan siskoista oli täysorpo. Japanilaisten tunneilmaisua leffassa käsiteltiin monella tasolla. Tuota leffaa suosittelen, jos satut saamaan sen näkyviin Lontoossa (tiedot löytyvät Yle Areenan sivustolta). Se oli varsin maaginen kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän yleensä kaikista lukemistani japanilaisista kirjoista. Hajontaa tietty on pitämisen asteen suhteen. :)

      Täytyypä laittaa tuo leffa harkintaan. Katson aika vähän elokuvia ja pidän erityisesti aasialaisista Martial Art- leffoista. Suosikkini on Meiko Kajin tähdittämä Lady Snowblood.

      Poista
  7. Sinulla on aina niin mielenkiintoisia kirjoja, joihin en jostain syystä ole missään törmännyt. En tähänkään.
    Minulla on muuten vähän sama juttu ranskankielisten kirjojen kanssa kuin sinulla suomenkielisten - paitsi, että minun lukuni on välillä 0-2 eli olematon. Kauhistelen joka vuosi ja lupaan parantaa tapani... sitä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä helmi on tosiaan “muisnaisajäänne” vanhasta kirjastostani. Rakkaudella taannoin ostettu, mutta “unohtunut” hyllyyn melko pitkäksi aikaa :D

      Kannattaa käyttää kieliä, joita osaa, etteivät ne ruostu! Minua harmittaa, että olen “menettänyt” ruotsin ja saksan melko lailla. Ymmärrän ja pystyn perustekstiä lukemaan, kieliopit on hallussa mutta sanavarastot todella surkeat eikä oikein lödy motivaatiota alkaa niitä kehittämään.

      Poista
  8. Minullakin oli joskus kausi, jolloin en lukenut juuri lainkaan suomenkielisiä kirjoja. Luin sitten yhden kirjan suomeksi ja olin ällistynyt kielen rikkaudesta. Kirja oli vieläpä suomalaisen kirjailijan kirjoittaja eikä käännöskirja. Yleensä äidinkielellä kirjoitetut kirjat ovat elävämpiä kuin käännöskirjat. Nykyään luen reilusti enemmän suomenkielisiä kirjoja. Toisaalta, asun myös Suomessa, joten se on helpompaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän suomalaisesta kirjallisuudesta enkä ole sitä tarkoituksella vieroksunut. Muuttaessani reilut kymmenen vuotta sitten pois Suomesta olin kauhuissani nimenomaan siitä, miten saan luettua suomeksi. Otin mukaani paksuja kirjoja “lääkkeeksi” (joista osa on edelleen lukematta).

      Vaivihkaa lukutottumukset kuitenkin muuttuivat ja paikallinen kirjatarjonta vei mennessään. Nyt minulle on vuosien saatossa muodostunut kauhea kynnys lukea suomeksi. Siis ollessani kotona. Sitten taas Suomeen tullessani haluan lukea suomeksi ja mielellään erityisesti suomalaisten kirjailijoiden kirjoja. Siksi luen yleensä vain kuutisen viikkoa vuodessa suomen kielellä ja siitä koostuu suomeksi luetut.

      Nyt yritän muuttaa tapojani ja lukea kotonakin suomeksi. Vastikään luin Hanna Weseliuksen Alman! joka oli todella vaikuttava lukuelämys.

      Poista
  9. Ja minähän taas luen enimmäkseen en vain suomeksi, vaan peräti suomalaisten kirjailijoiden kirjoja, että tästä voisi jopa koittaa ottaa kopin. En ole juurikaan Japaniin sijoittuvaa lukenut, niin kiinnostaa kyllä.

    Itse olen noita nuortenkirjoja funtsaillut ja vihdoin sitten tartuin Laura Lähteenmäen uuteen, Yksi kevät. Ajattelin pelata varman päälle, kun olen lukenut häneltä kaksi aikuisille suunnattua, Korkea aika ja Ikkunat yöhön, ja niistä tykännyt. Mutta tuo nuortenkirja oli niin tyhjää täynnä jotenkin että taas nousi kynnys ja keskenhän se jäi sivulle 70 kun iski lukujumi ja se piti selättää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen harkinnut kiintiöitä eli esim. pitäisi lukea x määrä suomeksi tänä vuonna. Tai että pitäisi lukea joka kuukausi vähintään yksi kirja suomeksi. Tämän kuun tavoite olisi siten jo täyttynyt. Ajattelin lisäksi etsiä täältä kämpästä kaikki lukemattomat suomenkieliset kirjat ja laittaa ne näkysälle muistuttamaan olemassaolostaan. :D

      Ya-kirjoissa hajonta taitaa olla melkoista: löytyy ihan itselle sopivaa ja ajatuksia antavaa mutta sitten on paljon sitä muuta. Minulla on silti ennakkoluuloja tasapuolisesti kaikkia Ya-kirjoja kohtaan, vaikka olen muutamia vahingossa lukenut ja jopa pitänyt.

      Poista
  10. Komppaan monta edellistä kommenttia: kuulostaapa mielenkiintoiselta ja tämä on aivan vieras kirja minulle. Hauskaa, kun kirjablogeissa tulee vastaan vanhempaa kirjallisuutta. Tekstisi perusteella tuli sellainen tunne, että tässä kirjassa ehkä japanilainen ja suomalainen melankoliaa kohtaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, melankoliaa tässä tosiaan on ja se on kuvattu kenties suomalaisuudelle tuttuun tapaan. Herkkää ja hiljaista. Kirjan on muuten suomentanut kirjailija Sirpa Kähkönen. Mielestäni tämä suomennos on oikein kaunis ja taitava.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.