Hae tästä blogista

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Epäilevä jääkarhu*


Un-Su Kim: The Plotters
alkuper. 설계자들, 2010
4th Estate 2019
koreasta englannistanut Sora Kim-Russell
s. 292
kirja on suomennettu nimellä Tappajat

Reseng on roskalaatikkolapsi, vähän niin kuin roska itsekin. Onneksi tai epäonneksi – mene ja tiedä – vanha pesukarhu ottaa roskan huomaansa. Mitään isällistä hoivaa on pesukarhulta turha odottaa, mutta onpahan katto pään päällä ja mahtava kirjasto. Onko Resengillä tällä taustalla muuta kohtaloa kuin tulla salamurhaajaksi?

Oikeastaan on, mutta valintoja valintoja valintoja… Toisaalta valinnat tehdään niillä tiedoin ja kokemuksin, joita kulloinkin on saatavilla. Ihminen ajattelee eri tavoin eri ajassa, eri ympäristössä. Eri ikäisenä.

The Plotters alkaa kiinnostavasti metsässä, jossa eristäytynyt vanha mies hoitaa puutarhaansa ja leikittää koiraansa. Reseng katselee heitä kiikaritähtäimestään. Hänellä on selkeät ohjeet, miten mies tapetaan. Salamurhaajan tehtävä onkin vain tappaa ja jättää ajatteleminen ns. juonittelijoille (plotters), joiden tehtävä on laatia murhasuunnitelma. Suunnitelmasta ei kannata poiketa, ellei halua itse joutua murhalistalle: sellainen riski nimittäin on olemassa. Tosin sille listalle voi joutua muutenkin.

Erään kerran Reseng poikkeaa suunnitelmasta ja sysää liikkeelle lumivyöryn, joka alkaa pienestä hiutaleesta ja päättyy kaiken kattavaan valkoiseen. Ei kylläkään siten kuin olisi voinut odottaa.

Olen oikeastaan yllättynyt, miten kovasti pidin tästä kirjasta. Minulla oli omat epäilyni ihan jo aiheenkin takia (sala- ja palkkamurharomaanit eivät ihan hirveästi innosta), mutta The Plottersissa käsittelytapa on niin kiinnostava ja moniulotteinen, että lopulta itse murhaaminenkin näyttäytyy hieman eri valossa. Enkä nyt tarkoita, että murhaamista jotenkin glorifioitaisiin tai oikeutettaisiin, vaan oikeastaan sitä että kirjassa ei ole lopulta ole varsinaisesti kyse tappamisesta ja kuolemisesta. Pikemminkin elämästä.

Kerrankin voin yhtyä kirjan kansikehuihin: ne nimittäin kuvaavat tätä kirjaa oivallisesti.



Itse lisäisin vielä kepeyden alle piilotetun syvyyden ja ajatukset, joita ei alleviivata. Toimintaa ja vauhtia kaihtaville (kuten esimerkiksi minulle itselleni) voin kertoa, ettei tarvitse hengästyä ja pitkästyä äksönkuvauksissa. Ei niitä paljon ole eivätkä ne kestä kauan. Pinnan alla tapahtuu enemmän kuin pinnalla. The Plotters kuuluu niihin erikoisiin kirjoihin, jotka ovat lukemisen jälkeen vieläpä parempia kuin lukemisen aikana.


“It’s just an empty chair spinning in circles. The moment the chair is empty, someone else will rush to sit in it.”
“You’re right… --- That’s why I’m planning to get rid of the chair. So that no one can sit in it.”


Mummo matkalla -blogin Takkutukka on myös lukenut Tappajat ja juuri hänen ansiostaan kirja nousi lukupinossani korkeammalle. Kyllä kannatti lukea!


*Postauksen otsikossa viittaan kirjassa mainittuun G.Y. Gumdoryn teokseen The Doubting Polar Bear (epäilevä/epävarma jääkarhu). En tiedä onko kirjaa oikeasti olemassa, todennäköisesti ei tai sitten se on koreankielinen eikä sitä ole käännetty. Googletus ei tuottanut mitään tulosta. Minua tuo jääkarhukohtaus kiehtoi, se nauratti huvitti kosketti. Luin siihen liittyvän kohtauksen monta kertaa.

Minulla on muutenkin tapana jäädä muhimaan kirjoihin eli erityisen koskettavat tai muuten kiehtovat/kiinnostavat/yllätykselliset/ajatuksia herättävät/kauniisti kirjoitetut kohdat luen useita kertoja. En siksi, etten ymmärtäisi ensimmäisellä kerralla lukemaani, vaan siksi että haluan nauttia noista kohtauksista. Pitkittää niitä.

Tämä voi olla yksi syy, miksi etenen kirjoissa kohtalaisen hitaasti, vaikka en ole mitenkään erityisen hidas (en tosin nopeakaan) lukija. Miellyttävä lukutempo minulle on sellainen maltillinen ja mitä parempi kirja, sen hitaammin luen. Osaan kyllä lukea ja sisäistää lukemani, vaikka lukisin nopeamminkin mutta eipä minulla ole mihinkään kiire. Onneksi. Pikalukua käytän lähinnä tiedon hankkimisessa ja esim. lehtien lukemisessa. Mutta romaanit - niissä ryven kuin sika lätissään.

22 kommenttia:

  1. Tässähän uteliaisuus herää, kun kerroit yllättyneesi siitä, miten paljon pidit tästä kirjasta! Ei minuakaan tuo aihe kiehdo, vaikka korealainen kirjallisuus kyllä kiinnostaa. Juuri nyt en jaksa innostua, mutta pidän kirjan mielessä, kaiken varalta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, odotukset eivät olleet järin korkealla, joten ylittyivät moninkertaisesti! Minusta tässä kirjassa ei lopulta edes ole kyse tappamisesta. Minua huoletti eniten, että kirja olisi liian vauhdikas ja toimintapainotteinen makuuni, mutta ei todellakaan ollut.

      Väkisin ei kannata lukea, vaan odotella tosiaan sopivaa aikaa. Kyllä kirjat jaksavat odottaa :)

      Poista
  2. Olipa kivaa lukea tästä arvio. Lainasin nimittäin tämän suomi-käännöksen jo aiemmin syksyllä, mutta en sitten löytänyt kirjalle lukuaikaa ja palautin kirjan pikaisen selailun jälkeen. Tappajat pitää kyllä muistaa lainata uudemman kerran, sillä ennakkoaavistukseni kirjan hyvyydestä pitää selvästi paikkansa. Tämä voisi hyvinkin olla minun makuuni, ei ole mikään tusinadekkari. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varsinainen yllättäjä, ainakin minulle oli! En oikein tiennyt, mitä odottaa mutta en ainakaan juuri tällaista. Kannattaa siis uskoa ennakkoaavistusta ja lukaista tämä, kun tulee sopiva aika ja mielentila. :)

      Tämä on sellainen kirja, josta olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja lukea toistenkin mielipiteitä! Toivottavasti moni tähän tarttuu.

      Poista
  3. Mainiota, mukavaa kun osui ja upposi! Samat epäilykset hiersivät ottaessani kirjan käteen, mutta sitten vietiin kuin pässiä narussa. Mitä pidemmälle etenin sitä enemmän nautin lukemastani, upposin, tykästyin ja viivähtelin.
    Sesongin iloisin yllätys ja ehdotonta kärkikaartia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä todellinen lukuelämys tämä – kiitos sinulle hienosta kirjoituksestasi, jonka ansiosta sain tartuttua vihdoin tähän kirjaan. On muuten sellainen kirja kyseessä, jonka voisi lukea toisenkin kerran!

      Poista
  4. Nyt olikin aivan totaalisesti tuntematon kirja mulle! Aloin itse asiassa miettiä, että olenko koskaan lukenut yhtään korealaista kirjaa. Tuntuu, että käytän nin paljon aikaa kotimaisiin kirjoihin plus niihin kaikista tavallisimpiin käänösmaihin, että tällaiset "harvinaisuudet" menevät ohi. Pitäisi taas yrittää skarpata tämän asian suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lukemisto helposti painottuu tiettyihin maihin (minullakin kotimaiseen, mikä kohdallani tarkoittaa Brittilää), ellei aktiivisesti itseään ravistele. Tosin tykkään lukea nimenomaan Aasian maiden kirjallisuutta (erityisesti japanilaista), joten niitä tuleekin luettua. Sen sijaan paitsioon jää sitten melko lailla esim. koko Etelä-Amerikka.

      Poista
  5. Eka lukemani korealaisdekkari oli You-Jeong Jeongin Piruparka, ja nyt sain sinulta toisen lukuvinkin. Tuo Piruparka saattaa olla vähän hitaampi kerronnaltaan kuin Tappajat, mutta minua ei yleensä haittaa, jos dekkarissa on toiminnallisia kohtauksia, jos ne on hyvin kirjoitettuja. Korealaisen kirjallisuuden buumi Suomessa ja Euroopassa on positiivinen ilmiö, enkä toistaiseksi ole vielä lukenut yhtään huonoa korealaiskirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut tuon You-Jeong Jeongin kirjan (enkuksi The Good Son) ja se oli ihan hyvä, mutta aloin lukea sitä osin väärällä asenteella. Tämä “Tappajat” on enemmän minun makuuni. Kirjalle osuvampi nimi olisi mielestäni “Juonittelijat”, mutta se ei ehkä ole niin myyvä kuin “Tappajat”.

      Briteissä julkaistaan vuosittain aika tasaisesti eteläkorealaista kirjallisuutta, joten en tiedä onko täällä kyse varsinaisesti buumista. Olen lukenut useita kys. maan kirjoja ja omassa hyllyssäkin odottelee muutama. Ovat sellaisia, joista ei ole käsittääkseni suomennoksia (muun muassa Hwan Sok-Yongin kirjoja ei tietääkseni ole suomennettu).

      Poista
  6. Tämä menee kyllä lukulistalle. Jo suomenkielisen esittelyteksti saa kirjastoihmisen innostumaan: "Soulin sydämessä on vanha kirjasto, jonka uumenista johdetaan tarkkaan organisoitua rikollisjärjestöä." Kuulostaa hulvattomalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tässä on tosiaan kirjastolla melko keskeinen osa eikä se ole mikään ihan perinteinen kirjasto missään mielessä :D

      Mahtavaa, että otit tämän lukulistalle. Kovasti toivon tälle kirjalle näkyvyyttä ja lukijoita!

      Poista
  7. Onpa kiinnostavalta vaikuttava kirja, kiitos esittelystä. Korealainen kirjallisuus kiinnostaa ja hyvät dekkarivinkit ovat aina tervetulleita. On kyllä hienoa, kun korealaistakin kirjallisuutta tehdään tunnetuksi täällä länsimaissa. Ihanaa joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni tämä oli todella yllättävä romaani, jota en kyllä dekkariksi miellä. Kyseessä on enemmänkin trilleri, jossa on mukana ripaus komediaa ja draamaa. Hyvin omaperäinen!

      Poista
  8. Korealainen kirjallisuus on minulle hyvin vierasta. Olen lukenut ainoastaan yhden kirjan, Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä. Kirja oli hyvin erilainen mihin olin tottunut, mikä oli virkistävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta jäi taannoin tuo mainitsemasi kirja kesken, mutta yrittänen sen parissa joskus uudelleen. Se löytyy minulta omastakin hyllystä (enkuksi).

      Poista
  9. Jo tuon kirjan nimen perusteella olisin oitis hypännyt kirjan ohi jos se olisi eteeni ilmestynyt. Mutta onneksi on kirjablogit, joissa valistetaan tällaista ennakkoluuloista lukijaa :) Kirjoituksesi perusteella uskon, että voisin tykätä tästä kirjasta. Ja herranen aika, onhan jo aika minunkin tutustua korealaiseen dekkariin! Mukavaa joulunalusaikaa! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä otin taannoin kirjan lukulistalle puhtaasti siksi, että se on koreasta. Linkkaamani Takkutukan kirjoitus sitten nosti kirjaa lukulistalla raketin lailla. Ei The Plotters varmasti kaikille uppoa, mutta minusta se kiehtovan omaperäinen ja erilainen!

      Poista
  10. Tämähän kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Pitää laittaa lukulistalle. Minäkään en välttämättä ihan perinteisestä actionromaanista (enää) välitä, mutta kiepsautetut näkökulmat ovat mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä koen usein ne toimintakohtaukset tylsinä. Etenkin klassisest takaa-ajokohtaukset sun muut. Voi niitäkin toki kuvailla ja kirjoittaa monin eri tavoin, mutta pääsääntöisesti ei vain jaksa minua kiinnostaa. Ei siis edes elokuvissa: En jaksa leffoissakaan ylenpalttista toimintaa.

      Poista
  11. Jotenkin tämä ei kuulostaa millään tasolla minua kiinnostavalta kirjalta, mutta toisaalta, jos sinäkin pidit, niin... kuka tietää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei millään tasolla kiinnosta, niin en suosittele lukemaan. Itse en ainakaan lue kirjoja, jotka eivät herätä mitään kiinnostusta. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.