Wang Ting-Kuo: My Enemy’s Cherry Tree
alkuper. 敵人的櫻花 2015
Granta 2019
kiinasta englannistanut Howard Goldblatt ja Sylvia Li-chun Lin
S. 266
Eräänä päivänä miehen vaimo katoaa. Yhdessä rakennettu onni murenee palasiksi ja mies perustaa kahvilan syrjäiseen paikkaan liki merta, jonka tietää olevan vaimonsa lempipaikka. Sinne hän jää odottamaan rakkaan vaimonsa paluuta.
--- ”If you leave me, I’ll come here to wait for you everyday. Don’t forget. I mean it.”
When the fate lays a baffling tragedy at your door, it can often be traced to a playful remark made years before.
But she had it wrong; she was the one who chose to run away from home, and that became the name of the coffee shop. It had the four words carved on a sign and painted white, so she couldn’t miss it: Run Away From Home.
Miten tähän päädytty avautuu verkkaisesti monen mutkan ja sivupolun kautta. Erityisesti miehen työn kuvaamiseen paneudutaan jopa siinä määrin, että se alkaa hieman puuduttaa. Kuvailu lienee kuitenkin tärkeää tiettyjen ihmissuhteiden kehittymisen kannalta. En silti jaksanut innostua ”raksakuvioista”, vaikka ne ajoittain olivatkin kiintoisia.
Miehen vaimon nimi on Qiuzi, joka vaikuttaa herkältä ja hauraalta: kuin kukkaselta, jonka mies pelkää lakastuvan. Quizia täytyy pitää kuin kukkaa kämmenellä ja helliä, ettei se nuupahda. Mitään kauheaa ei sen terälehdille voi valuttaa, ettei se säikähdä. Ja siksi Qiuzi kuulee kaunistellun version miehensä ankeasta ja surullisesta lapsuudesta.
Kirja alkaa räväkästi kohtaamisella: Muuan Luo Yiming, jota mies pitää ainakin osittain syyllisenä vaimonsa katoamiseen, astelee kahvilaan. Mutta kuka on Luo Yiming? Ja kuka oikeastaan on mies itse?
Vastauksia saa odotella aika kauan, sillä tämä kirja avautuu hitaasti ja vastaus synnyttää usein uuden kysymyksen. Lopulta kuva kuitenkin muodostuu kuin pimiössä kehitysnesteessä uivan kuvan sisältö.
Kirjan tyyli on ajoittain runollisen kuvaileva tai kuvailevan runollinen. Melko runsaskin ja yksityiskohtainen. Melankolisen uninen, mikä toi mieleeni hiljattain lukemani At Duskin tunnelman.
With Miss Luo Baixiu’s tearful loss of control out on the road, I expected all my customers, however few there were, to sooner or later flow away like her tears.
Varsin omaperäinen ja kiinnostava kirja, josta pidin kovasti. Tässä on jälleen tarina, joka jättää voimakkaan jälkimaun – ja lopullisen ratkaisun päättelemisen lukijan harteille. Konkreettisen kirsikkapuun symboliikka avautuu vasta aivan lopussa. Sillä jossain vaiheessa lakkaa kirsikkapuukin kukkimasta. Häipyy maisemasta. Kirjan viimeinen lause naulaa arkun lopullisesti kiinni.
Mielenkiintoinen kirja. Tulee mieleen, että lieneekö Taiwanista suomennettu mitään muutakaan kirjallisuutta...? Voihan kyllä ollakin, mutta itselleni Taiwan on vain jäänyt melko tuntemattomaksi maaksi, joten en paljoa tiedä mistään siihen liittyvästä.
VastaaPoistaTaiwan ei tosiaan taida olla sellainen maa, josta ahkerimmin käännetään. Itse olen lukenut aiemmin Li Angin The Butcher's Wifen, joka oli melko ravisuttava lukukokemus. Tosin sitäkään ei käsittääkseni ole suomennettu.
PoistaVaikuttaa kiinnostavalta. Täytynee tutkia löytyisikö tätä kirjastoista.
VastaaPoistaTämä on hitaasti kytevä ja avautuva teos, joka kyllä piti ainakin minut otteessaan! Voisin lukea tältä kirjailijalta lisääkin, jos vain käännetään.
PoistaMinulle eivät kovin hyvin sovi kirjat, jotka ovat runollisen kuvailevia ja yksityiskohtaisia, saati unisia.
VastaaPoistaKiitos, että esittelet aasialaista kirjallisuutta suomeksi.
Juu, eivät tällaiset kaikkia varten ole. "Unisuus" ilmenee mielestäni tässä kirjassa tunnelman "hämyisyytenä" ja kerronnan poukkoiluna. Minulle kelpaa realistinen unisuus, mutta siis varsinaiset unet eivät kirjallisuudessa kiinnosta. Eivätkä myöskään toisten unet ole kiinnostavia - vain omat :D
PoistaAasialainen kirjallisuus viehättää minua!
En olekaan lukenut Taiwaniin sijoittuvia tai taiwanilaisen kirjailijan teoksia, joten tämä vaikuttaa kiinnostavalta (etenkin hidas avautuvuus, runollisuus ja runsaus), mutta harmillisesti ei omasta kirjastopiiristä löytynyt. Muutoinkin tulee luettua liian vähän aasialaisia kirjoja, vaikka Japanista tunnenkin hyvin manga-puolen ja Koreasta vähän manhwaa, ei sieltäkään romaaniskeneen ole tullut uppouduttua.
VastaaPoistaTaiwanilaista kirjallisuutta ei taida olla kovin helppo löytää käännettynä suomeksi tai enkuksikaan. Minulle mangat ovat melko tuntematonta aluetta, koska en juuri lue sarjakuvia enkä oikein osaa sanoa, miksi manga ei edes kiinnosta. En siis vissiin ole edes sitä lukenut. Ehkä pitäisi antaa sillekin mahdollisuus. Taidan vain olla niin henkeen ja vereen romaani-ihminen, että sarjakuvat siinä vähän kärsii. :)
PoistaKirsikkapuut kukkivat jo Suomessakin, ainakin jossakin paikoin. Sinulla on kunnianhimoisia tavoitteita lukea eri kieliryhmistä, huomasin toisesta postauksestasi. Hieno tavoite. Bloggauksesi palautti mieleen, että minäkin joitakin vuosia sitten suunnittelin laajentavani lukemiani kirjojen alkuperämaiden kirjoa. On unohtunut sekin, mutta ehkä taas yritän. Vietnamilainen kirja odottaa pöydällä, tosin Vietnamin pakolaisen kirjoittama.
VastaaPoistaTäällä on kirsikkapuiden kukinta jo ohi, samoin muiden kevätkukkien. Alkaa olla melko kesäinen maisema jo.
PoistaMinullahan on tuon kielialuehaasteen lisäksi ikuisuushaasteena lukea kirja joka maasta. Etenen aika maltillisesti (eli siis todella hitaasti), mutta eipä tässä kiirettä ole.
Luulenpa, että tiesän mikä vietnamilainen kirja sinulla odottelee lukuvuoraan. Minulla on kaiketi se samainen kirja (Ru) lojunut hyllyssä jo vuosia: olen sitä kerran aloitellut lukea, mutta jätin tuolloin sen kesken. Oli väärä ajankohta sille. Uusi yritys lähiaikoina!