Hae tästä blogista

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Listinpä lapsukaiset



Leïla Slimani: Lullaby
Alkuper. Chanson douce
Faber & Faber
Ranskasta englanniksi kääntänyt Sam Taylor
S. 207


Menen suoraan asiaan niin kuin kirjakin: lastenhoitaja tappaa hoitolapsensa Milan ja Adamin. Tämä ei ole spoilaus, vaan kirjan alkuasetelma, jonka jälkeen palataan ajassa taaksepäin. Yritetään ymmärtää, mikä sai Louise-nimisen lastenhoitajan surmaamaan hoidokkinsa.

Louisen tarinan rinnalla seurataan tietenkin myös lasten vanhempien, Myriamin ja Paulin, elämää. Louise mahdollistaa Myriamin palaamisen työhön luomaan uraa, joka näyttää lupaavalta. Päivät venyvät, mutta onneksi Louise on joustava ja omistautuva lastenhoitaja, joka pitää myös kodin siistinä. Unelma-nanny siis.

Lullaby ei ole mitenkään järin yllättävä, mutta ei tarvitsekaan. Jokin siinä silti kiehtoo, kerronta on jouhevaa ja etenevää, luvut lyhyitä joten kirja sopii luettavaksi myös silloin kun ehtii vain hetken lukea. Itse luin kirjaa myös kävellessäni. Luen joskus kävellessäni, jos ei huvita vain kävellä tai en jaksa ajatella tai maisema/kävelyosuus on tylsä. Kirjan kanssa matka taittuu mukavammin.

En aio – koska en jaksa – sen kummemmin nyt itse kirjaa pohtia. Se oli mielestäni ihan hyvä, mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävä. Onneksi Louisella oli omakin lapsi, ettei kirjassa tehty taas lapsettomasta naisesta sekopäätunneköyhää psykopaattia, kuten monet (vapaaehtoisesti) lapsettomista ajattelevat (kärjistän). Hieman huvittavaa sikäli, että harvemmin niitä lapsia esimerkiksi otetaan huostaan lapsettoman naisen takia. Eivätköhän ne äidit ja isät ihan itse sössi asiansa. Sitä kannattaa miettiä ennakkoluuloja rakennellessaan.

Lullabysta on tulossa suomennos syksyllä (ilmeisesti elokuussa) nimellä Kehtolaulu. Slimani sai inspiraationsa kirjaan todellisesta tapauksesta, siitä voi lukea vaikkapa Wikipediasta.

8 kommenttia:

  1. Mietinkin heti että onkohan käännöstä tulossa! Siispä syksyn lukulistalle tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, tämä kannattaa kyllä lukea! Plussaa myös miljööstä, kirja sijoittuu Pariisiin. Liian harvoin tulee minulla luettua ranskalaista kirjallisuutta tai yleensä muuta eurooppalaista kuin brittikirjallisuutta, joten kivaa vaihtelua.

      Poista
  2. Jännää on myös se, että monesti lapsia syytetään huostaan otosta ja/tai syrjitään sen takia. (Omakohtaista kokemusta on.) Hyvin harvoin huostaanotto on lapsen syy millään lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ikään kuin se olisi lapsen vika missään mielessä - lapset ovat sijaiskärsijöitä. Tässäkin kirjassa lapset ovat ihan tavallisia lapsia mielenvaihteluineen ja iloineen ja suruineen - ja täysin syyttömiä yhtään mihinkään. <3

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä. Kirja on jo kirjaston varauslistalla.
    Ikäviä juttuja tapahtuu lapsille, ihan huokaisuttaa. Kodin pitäisi olla turvallinen paikka, mutta monelle se on turvaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa lapsinäkökulma jää todella vähäiseksi eli he ovat vain olemassa, mutta melko näkymättömiä muutamia poikkeuskohtauksia lukuun ottamatta. Näiden tapettujen lasten elämä ei sinänsä ole kaameaa eli lukijaa ei kyllästetä draamalla ja väkivallalla.

      Lukemisen arvoinen kirja!

      Poista
  4. Jämäkkä kirja, joka ei kuitenkaan minunkaan tajuntaani räjäyttänyt, vaikka kerronnasta ja jännitteestä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kirjassa oli puolensa mutta hieman vaisuksi jäi minun makuuni. Tämän kirjan kohdalla voi tosin olla niinkin, että odotin hieman enemmän: kirjasta oli aika paljon juttua brittimedioissa, jossa se sai hyvän vastaanoton.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.