keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Klassikkohaaste VI: Snow Country

On jälleen puolivuotuisen klassikkohaasteen aika. Tämä on jo vuorossaan kuudes ja voinkin tässä ylpeillä osallistuneeni kaikkiin aiempiin. Kuudetta haastetta emännöi Heidi P, jonka blogista voit lukea enemmän haasteesta.

Olen mieltynyt lähinnä uudempaan (=jälkeen syntymäni) japanilaiseen kirjallisuuteen joskin vanhempikin kiinnostaa. Klassikkohaasteeseen valikoitui tällä kertaa japanilainen klassikko täysin sattumalta: etsin kirjastosta inspiraariota kys. haasteeseen ja Yasunari Kawabata tuli eteeni.

Olen toki Kawabatasta ja Snow Countrysta (suom. Lumen maa) ollut tietoinen ennestään, mutta klassikkohaasteen ansiosta se päätyi nyt vihdoin lukuun asti.

Kirjan jäljiltä on hieman hämmentynyt olo. Periaatteessa pidin siitä, erityisesti maisemakuvaukset olivat eläviä ja voimakkaita. Samoin jotkin yksittäiset tuokiot. Sen sijaan noin muuten en jaksanut kauheasti innostua, en varsinkaan kirjan juonesta, joka on

tokiolaisella, perintörahoilla rikastuneella Shimamauralla on tapana matkustaa silloin tällöin pohjoiseen vuoristoalueelle Onseniin hemmottelemaan itseään. Vaimo ja lapsi tietenkin jäävät Tokioon. Eräällä tällaisella reissulla Shimamura kohtaa erään tietyn geishan, Komakon, ja heidän välilleen syntyy suhde. Luonnollisesti tällainen suhde ei käy laatuun eikä siitä voi kehittyä koskaan mitään.

Tuli mieleeni Sayo Masudan omaelämäkerta (lue kirjoitukseni siitä täältä) liittyen nimenomaan "onsen geishoihin" ja siihen, miten heihin suhtauduttiin: ns. vuoristogeishat eivät juuri tavallisesta prostituoidusta eroa. Sitä taustaa vasten on helppo ymmärtää Komakon ahdinko ja ahdistus. On suorastaan masentavaa ihastua - saati rakastua - koska se on lopulta kuitenkin vain väliaikaista ja muutenkin turhaa. Ei sellainen rakkaus voi koskaan johtaa minnekään. Mutta minkäs sitä tunteilleen tekee: eivät ne kysele järjeltä kannattaako. Ja jos kyselevätkin, niin ei tunteita oikein voi järjellä ohjailla saati käskyttää.

Shimamura hieman pohtii, miten oikeutettua on hänen hemmotella itseään näin. Pitäisikö pysyä kotosalla Tokiossa ja unohtaa kaiken maailman kylpylät ja tietysti Komako. Mutta on niin vaikeaa kieltää itseltään miehen iloja, oletan. En oikein pääse Shimamuran sisälle, mutta vaikuttaapa hän olevan itsekin hukassa. Ei siis ole kyseessä täysin paatunut ja sydämetön mies. Juu ei, vaikka Shimamura uhraa myös paljon aikaa erään Yukin, jota katseli junassa, ajattelemiseen. Kulttuurinsa tuote, sanoisin.

Luulen, että Snow Country on niitä kirjoja, joille toinen lukukerta voisi olla ansioksi. Kirja on lyhykäinen, mutta silti koin sen varsin runsaana. Voi osittain johtua kauniista ja kuvailevasta, ajoittain lyyrisestäkin, kielestä. Juuri mitäänhän ei kirjassa varsinaisesti tapahdu, mutta ei tarvitsekaan. Kirja on periaatteessa varsin selkeä pinnalta, mutta sieltä pinnan alta voi sitten rouhia vaikka mitä.

Yasunari Kawabata: Snow Country
Penguin 1956
Englannistanut Edward G. Seidensticker
S. 121

Heidin blogissa on koostepostaus, josta pääsee kätevästi katsomaan toisten haasteeseen osallistujien klassikkoja.

Aiemmin haasteeseen lukemani klassikot:

I Joseph Konrad: Pimeyden sydän
II Veikko Huovinen: Havukka-Ahon ajattelija
III Maria Jotuni: Huojuva Talo
IV George Orwell: Animal Farm
V Minna Canth: Kauppa-Lopo

~~~

Koska valitsin kirjan lukuuni melko sattumanvaraisesti, voin sen sijoitaa Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 41. Valitse kirja sattumanvaraisesti.

12 kommenttia:

  1. Täytyy tunnustaa, että en ole lukenut yhtään tämän nobelistin kirjoja, vaikkakin japanilaisuus ja niukka, tunnelmallinen japanilainen kirjoitustyyli kiehtovat minua suuresti. Aika monikin on todennut, että tämä on kirja joka ansaitsee toisenkin lukemiskerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanilaista kirjallisuuttakin on erilaista. Runsaampaakin löytyy, esimerkiksi Natsuo Kirinon Grotesquessa ei ole mitään niukkaa. Tai samaisen kirjailijan hieman psykossa romaanissa Out. :) Minulle kelpaa lähes mikä tahansa japanilainen kirjallisuus.

      Poista
  2. Minulle jäi Lumen maasta sellainen olo, että en saanut kirjasta kovin paljon irti, vaikka se tuntuikin hienolta. Ehdottamasi toinen lukukerta voisi tehdä hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin koen, etten saanut mitään merkittävää tästä irti. Jos onsen-geishan ja avioliitossa olevan miehen suhde on kirjan keskeinen teema, se on minun makuuni aika kulahtanut. Tosin sitä pitäisi nimenomaan tarkastella aikansa valossa eikä näin 2000-luvulla, mutta en jotenkin jaksa. Vaan ehkäpä toinen lukukerta toisi jotain uutta näkökulmaa.

      Poista
  3. Tätä kirjaa on mulle useampikin suositellut, mutta enpä ole saanut vielä otetuksi lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitapa saada, olisi kiva kuulla sinun näkemyksesi tästä!

      Poista
  4. Pitäisi minunkin tutustua japanilaiseen kirjallisuuteen. Hieno bloggaus ja klassikkovalinta. Kiitos, kun lähdit haasteeseen mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen tutustumaan japanilaiseen kirjallisuuteen, mutta en tällä kirjalla (on niin paljon "anteliaampaakin" japanilaista kirjallisuutta) enkä välttämättä millään klassikolla muutenkaan.

      Klassikkohaaste on ihan paras haaste, jonka siivin on tullut vihdoin luettua monta pitäisi lukea -klassikkoa! :)

      Poista
  5. Luin Lumen maan muutama vuosi sitten ja pidin siitä kovasti, ehkä juuri intensiivisen ja monimerkityksellisen kielen takia. Nyt mietin vähän josko lukisin saman kirjailijan Kioto-rmaanin Kuukauden kieli -haasteeseen, sattuu olemaan japani nyt helmikuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muistaakseni lukenut Kioton joskus todella kauan sitten, mutta en siitä juuri mitään enää muista. Pitäisi minunkin ottaa kertauskierros. :)

      Poista
  6. Tämä nobelisti ja hänen teoksensa eivät olleet jääneet mieleeni, toki en montaa muutakaan nobelistia osaa nimetä vuosien varrelta. Olen tosi vähän lukenut japanilaisten kirjailijoitten kirjoja. Ne mitä olen lukenut ovat osaksi olleet mieluisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa minäkään monia nobelisteja nimetä, sillä kirjallisuuspalkinnot eivät juuri kiinnosta. Olen vasta viime vuosina herännyt tajuamaan niiden olemassaolon, mutta lähinnä kiinnostaa brittimarkkinoilla olevien kirjojen palkinnot eivätkä nekään kovin paljon. :D Japanista tulee kirjallisuutta monenlaiseen makuun!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.