Hae tästä blogista

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Vaimojen salatut elämät

Lola Shoneyin: The Secret Lives of Baba Segi's Wives
Serpent's Tail 2010
S. 245
Ei ole suomennettu ainakaan toistaiseksi


Kirjalla on pitkä, mutta sataprosenttisesti sisältöään kuvaava nimi. Nappivalinta suorastaan. Matkustakaamme Nigeriaan, joka on kirjan tapahtuma- ja kirjailijan kotimaa.


The Secret Lives of Baba Segi's Wives (ihanasti rimmaa) on avioliittoromaani. Avioliitossa on aviomiehen eli Baba Segin lisäksi neljä vaimoa. Ihan normaalikäytäntö joissakin kulttuureissa. Lukuisa määrä vaimoja voi viestiä miehen vauraudesta tai ainakin miehen halusta korostaa vakavaraisuutta tai/ja jotain muuta arvokkuutta. Runsas määrä lapsia on myös toivottavaa.

Baba Segille lapsia on siunaantunut seitsemän kolmesta vaimosta. Neljäs vaimo, Bolanle, tuottaa päänvaivaa, koska hän ei tule raskaaksi. Se on järkyttävä takaisku Baba Segille, joka nimenomaan haluaa levittää siementänsä. Bolanlessa on muutakin vikaa: hän on koulutettu nainen, joka osaa lukea ja kirjoittaa.

Baba Segi on näennäisesti talonsa jumala (vaimot kutsuvat häntä my lordiksi), joka pitää langat käsissään ja vaimot ruodussa; tekee kaikki päätökset ja määrää muutenkin kaikesta. Oven sulkeuduttua Baba Segin takana ensimmäinen vaimo pyörittää huushollia ja siinä sivussa yrittää hallita muitakin vaimoja. Baba Segi on autuaan tietämätön, mitä talossa tapahtuu hänen olleessaan poissa. Kullakin vaimolla tuntuu olevan - ja onkin - omat missionsa tässä avioliitossa.

Lola Shoneyin on tehnyt Baba Segistä huomattavan irvokkaan ja suorastaan koomisen hahmon, mutta samalla jollakin oudolla tavalla sääliä herättävän. Baba Segi on yksinkertainen ja vanhanaikainen, mutta ei varsinaisesti ilkeä eikä pahansuopa. Suuri osa kirjan mieshenkilöistä on hieman yksinkertaisia ja tahdottomia. Mietin haluaako kirjailija pelleillä miesten kustannuksella ja jos kyllä, niin se hänelle sallittakoon. Ei haitannut minua ollenkaan.

Kirjan naiset ovat huomattavasti monitahoisempia ja itsetietoisempia. Baba Segin vaimot (ehkä Bolanlea lukuun ottamatta) ovat ponnistaneet tiensä melko karuista olosuhteista ja avioliittoa vauraan miehen kanssa voi pitää ansiona (tai ainoana vaihtoehtona). Ensimmäiselle ja kolmannelle vaimolle se ei riitä, toinen vaimo taas on mitä on: hyväsydäminen, mutta melko omissa maailmoissaan.

Bolanle pilaa vaimojen näennäisen rauhan ja saa aikaan talossa melkoisen myrskyn ja juonittelun. Vaimojen salatut elämät alkavat rapistua ja paljastua hiljaksiin toistenkin silmille, mutta sitä ennen ehtii tapahtua kaikenlaista ja kirjan juoni saa suorastaan trillerimäisiä piirteitä. Kevyt ote ja humoristinen asenne säilyy kuitenkin läpi kirjan. Brutaalisuusmittari ei värähtele: sijoittaisin sen peräti nollaan.

Lukemista häiritsi repaleinen rakenne: on minä-kertojaa ja kerrontaa kolmannessa persoonassa. Eri kertojat on helppo tunnistaa eli ei ongelmia sen suhteen. Sen sijaan minua häiritsi aikavajoaminen ja -hyppely: oli toisinaan hieman työlästä ymmärtää, missä ajassa liikutaan (tämä siis etenkin muisteloiden kohdalla).

Olisin kaivannut selkeämpää siirtymistä ajasta toiseen: nyt tuntui että näiden aikatasojen välillä joutui kompuroimaan ja varomaan, ettei kaadu.  Lopulta aina selvisi, mistä on kyse, mutta en pidä siitä että minut kampataan. Pidän helposti kulkevasta tekstistä, sellaisesta joka valuu, liukuu tai juoksee mutta ei saa kivittää, kiitos.

Bongasin tämän kirjan Ompun blogista (tersuja!) 17.4. 2016 ja pistin oitis tilaukseen, koska halusin tietenkin lukea kirjan heti. Nyt on koittanut heti.

~~~

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

28 kommenttia:

  1. Kiitos tersuista :D En koskaan ennen olekaan saanut tersuja (ko. nimellä) :D

    En nyt muista, että mua olisi suuremmin tuo rakenne häirinnyt tai siis oletan, että muistaisin sen, jos niin olisi ollut. Tämä on kyllä aika mainio kirja ja tykkäsin siitä, että kirja ei ole mitenkään osoitteleva, vaan enemmänkin ymmärtävä. Ilahduttaa kovasti, että bloggasit tästä.

    Ai niin joo nuo "trillemäiset piirteet" - tosiaankin, aika jännäksi meni välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Omppu! Minusta on kiva vääntää sanoja ;D

      Ei se rakenne niin häiritsevä ollut, mutta niissä aikatasoissa (takautuma olisi parempi sana varmaan) liikkuminen kappaleiden sisällä oli ajoittain hieman sekavaa. Minulle tuotti vaikeuksia ymmärtää, milloin sieltä takautumasta tultiin takaisin. Lopulta sen toki aina hahmotti jonkin matkaa luettuaan, mutta olisin kaivannut siihen selkeyttä. On kyllä mahdollista, että on ihan minun oma ongelmani eli en ihmettele, jos et kokenut samoin. :D

      Minäkin pidin tästä eli kannatti lukea. Ilman sinun juttuasi en olisi kirjailijasta koskaan kuullutkaan.

      Poista
  2. Kuulostaa jännittävältä. Omasta kulttuurista käsin tuottaa vaikeuksia ajatella neljän vaimon taloutta! Tähän mennessä olen lukenut kirjat 3 nigerialaiselta kirjailijalta ja kaikki olivat tosi hyviä. Tutkailenpa onko saatavissa. Voihan hyvin siellä teidän keväässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, minua ei useampi vaimo (kirjallisuudessa) häiritse. Uteliaisuutta herättää enemmänkin sellainen tapa. Tässä kirjassa onkin kuvattu hyvin niitä käytäntöjä ja jännitteitä, mitä useamman vaimon talous tuo perheeseen.

      Minä pidän Afrikan mantereelle sijoittuvasta kirjallisuudesta. Nigeriasta on tullut useita "isoja" nimiä. :)

      Poista
  3. Minä kiinnostuin tästä joskus vuosia, vuosia sitten Norkun bloggauksen perusteella. Ostin kirjan jopa omaksi, mutta tuossa se on nököttänyt samassa hyllyssä koskemattomana. Tarina kuulostaa edelleen kiinnostavalta, vaikka tuo aikahyppely tuottanee vaikeuksia minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, Norkkukin on blogannut tästä! En jaksanut postausta tehdessäni edes googlettaa, koska oletin ettei kukaan muu (Ompun lisäksi) kuitenkaan ole.

      Ei kannata häiriintyä tuosta aikahyppelystä: kyllä sen aina tajusi lopulta. Minusta siirtymät vain olisivat tosiaan voineet olla selkeämpiä - varmaan ihan tyhjä riviväli olisi auttanut asian hahmottamisessa. Tai sitten olen vain tyhmä ja siksi tajuaminen otti aikansa :D

      Poista
  4. Luen harmittavan vähän englanniksi, mutta jos lukisin enemmän, olisi kiinnostavaa tarttua johonkin näistä lukuisista kirjailijoista, joilta ei välttämättä koskaan suomenneta mitään. Nigerialaisia kirjoja en ole lukenut Chigozie Obioman Kalamiehiä lukuun ottamatta - jopa kaikki Adichiet ovat aukkona sivistyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Obioman Kalamiehet on minusta ihastuttava, aivan upea teos! Lämpenin, suorastaan kuumenin, sille. Adichien kirjoita olen myös pitänyt kovasti, mutta nehän voi tosiaan lukea suomeksikin. Tämä Baba Segiä rohkenen kyllä suositella: onpahan erilainen luettava. :)

      Poista
    2. Olen harmillisen laiska lukemaan englanniksi, vaikka teos vaikuttaakin kiinnostavalta (tulee mieleen työpaikka, jonka pomo ei tiedä, kuka valtaa oikeasti pitää ja hommaa johtaa). Mutta sain kommenttisi ansiosta vihdoin napsautettua Kalamiehet varaukseen. :)

      Poista
    3. Pihis, ymmärrän. Itsekin luin aika laiskasti enkuksi ennen kuin oli "pakko". Ja tosiaan, Baba Aegi luulee olevansa kuningas ja johtaja, mutta vähänpä hän tietää vaimoistaan. :D

      Kalamiehet on upea, mutta huomattavasti syvempi ja tummempi kuin tämä. <3

      Poista
  5. Hmm.. kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta ehkäpä minunkin olisi vaikea suhtautua moneen vaimoon. Saattaisi nousta häiritsemään asiana itse tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua taas tällainen useamman vaimon ja yhden miehen avioliitto uteloittaa. Tässä kirjassa se on kuvattu myös varsin "luontevasti", jos näin voi sanoa. Kirjan tyyli myös humoristisen lempeä, vaikka ikäviäkin juttuja on, joten melko maukas soppa on kyseessä.

      Poista
  6. Onpas kiinnostavan oloinen kirja! Huomioni kiinnittyi tuohon, mitä sanoit eri aikarakenteista. Minä huomaan lukeneeni viime aikoina liikaa kirjoja, joissa pompitaan eri ajoissa ja eri kertojien näkökulmissa. Loistava tehokeino, jos sen osaa, mutta liika on liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan paljon erilaisia kerronnallisia ratkaisuja ja kokonaisuus kyllä pysyy läjässä, mutta himena repaleisena. Kerronan moniäänisyys on ihan perusteluta tässä kirjassa, mutta ne aikasiirtymät olivat minulle se kompatuskivi. Voi olla, että muille ei: Omppuhan ei kokenut niissä ongelmia.

      Poista
  7. Vaikuttaa kiinnostavalta teokselta! Olen lukenut muutaman kirjan, joissa kuvaillaan monen vaimon avioliittoja. Ne ärsyttävät minua, mutta se johtuu siitä, että vain miehet saavat ottaa useamman vaimon. Pystyn silti jättämään ärsyyntymiseni taka-alalle, sillä haluan ymmärtää, miten tuollaiset liitot käytännössä toimivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande, tässä romaanissa voisi melkein käydä miestä sääliksi. :D Moni usean vaimon ja miehen avioliitto ei niinkään ole rakkausavioliitto, jollaisiin länsimaissa on totuttu. Ei ainakaan tässä kirjassa. Tasapuolista tietenkin olisi, että kumpikin (tai kaikki) saisivat ottaa niin useita puolisoita, kun haluaa. Mutta näissä usean vaimon kulttuureissa ne perimmäiset syyt ovat traditioissa jne. (mikä ei sinänsä tietenkään oikeuta epätasa-arvoa)

      Poista
  8. Mietin juuri samaa kuin Riitta K - olen henkisesti niin kiinni yksiavioisuudessa, että monen vaimon talouteen on vaikeaa eläytyä. Suomen tv:ssä meni joitakin vuosia sitten jokin amerikkalainen sarja, jossa miehellä oli monta vaimoa ja sen katsominen jäi kesken ihan samoista syistä. Jotenkin on vaan liian outo kuvio minulle ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, jännää miten eri tavalla tähän kukin suhtautuu. Minun on suht. helppo eläytyä "monivaimoisuuteen" kulttuurisessa kuvauksessa, vaikka en itse omalle kohdalleni sellaista haluaisi. Tuli mieleeni muutama muukin kirja, jossa miehellä on useampi vaimo: minulle tämä on siis periaatteessa teemana kirjallisuudessa ennestään tuttu nyt ku oikein aloin ajatella. Tämä kirja kyllä pyörii nimenomaan avioliiton ympärillä, joten jos se tuntuu kovin vieraalta tai työläältä, niin ei varmaan kannata lukea. :)

      Muuten, Yaa Gyasin Homegoingissa (tulossa suomeksi nimellä Matkalla kotiin) sivutaan myös useamman vaimon avioliittoa. Tämä ei ole juonipaljastus, koska kirja on niin monitahoinen, ettei tämä ole periaatteessa edes kovin merkittävä tieto. Hyvä kirja, suosittelen! :)

      Poista
  9. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, ihan niin kuin olisin lukenut siitä joskus aiemmin (Ompun blogista?) mutta en ole ollenkaan varma.

    Tuo aikahyppely tuntuu olevan hurjan yleistä. Ainakin minun kohdalleni sattuu aika harvoin kirjoja, joissa ei kikkailla ajalla ollenkaan. Kun aikatasojen vaihtelemisen tekee hyvin, se on todella vaikuttavaa, mutta välillä sen yleisyys puuduttaa (varsinkin jos sen toteutuksessa on puutteita) ja silloin on ihana lukea kirjaa, joka etenee ihan vain "tylsästi" kronologisesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompun blogista ainakin minä tämän kirjan bongasin. Kenties olet sieltä tosiaan kirjasta lukenut.

      Aikahyppelyä esiintyy varmaan jossakin muodossa lähes kaikissa romaaneissa joko takautumina tai sitten ihan monitasoisena kerrontana. Minulla ei ole mitään niitä vastaan: tälläkin hetkellä luen romaania, jossa aikahyppelyitä tapahtuu todella paljon.

      Lähinnä kritisoin toteutustapaa: tykkään heti tietää, missä ajassa ollaan. En siis arvosta salamyhkäisyyttä tällaisessa asiassa. Tässä Baba Segissä ei tosin ole tarkoitus olla salamyhkäinen, vaan mielestäni takautumat on jotenkin epäselkeästi toteuttu. Ei pahasti, mutta sen verran että hieman joutui kompuroimaan lukiessa. :)

      Poista
  10. Hurjan mielenkiintoisen oloinen kirja, kiitos kun bloggasit! Olisi varmaan mennyt minulta muuten aivan ohi, tämä kun on aiheeltaan todella lähellä sitä kaikkein syvintä kirjallisuusmukavuusaluettani. Nigeriasta on tullut muutenkin hurjasti kirjoja, joista pidän, joten automaattisestihan jo sen perusteella voi odottaa pitävänsä tästäkin. :D

    Mutta toki myös tuo moniavioisuusteema kiinnostaa, ja toisin kuin muutamia kommentoijia yllä, minulle se on lähinnä kiinnostavan erilainen tapa elää, ja vaikkei siihen omassa arjessa osaa samaistua, on kirjallisuus mitä hienoin tapa opetella tuntemaan myös niitä tapoja, jotka ei länsimaissa yhtä voimakkaasti jyllää. Koska mikäpä meidän yksiavioisuudesta nyt automaattisesti tekisi sen ainoan oikean tavan, onhan nämä kumpikin ihmisen itsensä keksimiä instituutioita, joten on vain mielenkiintoista miten monella tapaa samankaltaisen asian voikin määritellä ja asettaa rajojen sisään.

    Eli kirja menee ehdottomasti luettavien listalle, kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, onpa mukava kuulla että kiinnostus heräsi! Tämä on hyvin omaperäinen kirja, jota voin lämmöllä suositella etenkin kun sinua aihe ennestään kiinnostaa. Minä en muuten varmaan jaksaisi lukea ns. perinteistä avioliittoromaania, jossa on "vain" ja mies ja nainen. Tietenkin riippuu paljon, miten kirja on toteutettu ja mitä kaikkea muuta se sisältää. Mutta ajatus "pelkän" avioliittoromaanin lukemisesta ei ihan heti houkuttele. :D

      Tärkeintä ei tosiaan ole samastuminen, minullakaan. Pikemminkin erilaisten näkökulmien löytäminen ja pohtiminen, ymmärtäminenkin. Minulle ne ovat eräitä merkittäviä tekijöitä kirjallisuudessa ja siksi muuten varmaan luen mielelläni kirjallisuutta eri maista. Oikein hakemalla haen erilaista suhteessa itseeni.

      Poista
  11. Minusta on mielenkiintoista lukea kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat eri kulttuuriin kuin omani. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, tämä oli mielenkiintoinen löydös! :)

      Poista
  12. Vieraat kulttuurit kiinnostavat aina ja tässäkin käsittelytapa vaikutti aika... hurmaavalta :D No mutta, minähän en englanniksi lue (heh) niin jään toivomaan josko tämä suomennettaisiin vielä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, luulen että voisit tykätä tästä! Tämä on kepeän hauska, mutta alla on kyllä tummempi virtaus. Olisi kyllä hienoa, jos tämä jossain vaiheessa suomennettaisiin (hieman skeptinen tietenkin olen, kun kirja ei mikään uutuus enää ole). :)

      Poista
  13. Hei, ihmettelen, minne eilinen kommenttini joutui, mutta kokeillaan pääsenkö nyt teknisten esteiden ylitse!

    The Secret Lives of Baba Segi's Wives vaikuttaa kiinnostavalta luettavalta. Nimen perusteella pistäisin sen ihan chick litiin, mutta on aina kiva, että niissäkin on joku uuden maailman avaava twist. Afrikka on myös itselleni melko tuntematon maaperä, joten ehkäpä laitan tämän varausjonoon. Tällä hetkellä Nigeria-kuvani pohjautuu Chimamanda Ngogi Adichen kirjoihin ja tuttujen expatin hurjiin tarinoihin rikollisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, tätä voisi tosiaan pitää nigerialaisena chick littinä, jossa kulttuuri sanelee ihan erilaisia ongelmia arkeen kuin esim. länsimaissa. Varsinaisesta chick litistä tämän kaiketi erottaa se, ettei tässä ole selkeästi yhtä keskushenkilöä, jonka kautta tapahtumia peilataan. "Yksipuolinen" näkökulma on kai yleinen piirre chick litissä. Luen jonkin verran chick littiä - muutaman vuodessa eli mikään asiantuntija en ole. Tätä voin kyllä suositella: minusta hauskan erilainen!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.