sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Expattien elämää Hong Kongissa

Janice Y. K. Lee: The Expatriates
Abacus 2016
S. 417
Ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu



The Expatriates valikoitui lukulistalleni vain ja ainoastaan nimensä ja tapahtumapaikkansa takia (kirjan kuvaus noin muuten ei houkutellut, mutta joskus muut seikat ovat tärkeämpiä luettavan kirjan valinnassa). Luonnollisesti expattien elämä kiinnostaa ja Hong Kong (missä olen itsekin käynyt) myös.


Heti alkuun paljastan, että The Expatriates on mainio kirja, varsinainen yllättäjä. Prologi (josta osan voi lukea täällä) virittää lukijan tunnelmaan, ja sitten varsinainen tarina voikin alkaa.

On kolme naista, jotka elävät erilaisia vaiheita elämissään. Heidän tiensä risteävät ja erkanevat, mutta vaikutukset ovat massiiviset ja vaikuttavat kuhunkin eri tavalla.

Mercy on naisista nuorin, yli kahdenkymmenen reilusti mutta ei vielä kolmeakymmentä. Uusi elämä Hong Kongissa ei lähde käyntiin niin lennokkaasti kuin hän oli toivonut. Kunnollisen ja vakituisen työn saaminen on vaikeaa, vaikka hänellä on yliopistotutkinto hyvästä yliopistosta.

Mercyllä on myös köyhä työläistausta ja kaiken lisäksi korealaiset sukujuuret. Lopullisesti elämä muljahtaa raiteiltaan ja syöksee Mercyn tuuliajolle, kun hän on mukana eräässä karmaisevassa sattumuksessa. Tapaus ei jätä häntä rauhaan ja syyllisyys painaa pään kumaraan.

"Why is it," she said with a smile, "that it's always the white person telling the Asian person about their culture?"

Hilary on nelikymppinen varakas kotirouva, jonka avioliitto Davidin kanssa on kulahtanut ja asettunut tylsiin ja intohimottomiin raameihin. Hilary ajattelee, että lapsen saaminen voisi pelastaa avioliiton, mutta lasta ei vain ala kuulua. Hilary vaikuttaa alkuun kylmältä ja kopealta, jopa kierolta epäsuorine puhetyyleineen (minusta kiehtovasti kuvattu - teen samaa joskus itsekin ja oletan että toinen ymmärtää vihjeet). Mutta pinnan alla hämmentynyt ihminen, jolla on kultainen sydän.

At some point in her life, she realized that she never says anything directly anymore. She has become a master of indirection, or misdirection. She will say, "Mr. Starr is arriving from Kuala Lumpur at 11:00 P.m. tonight" or "I stained this blouse with red wine at dinner" when she should say "Please keep the lights on and notify the gate guard that Mr. Starr will be late" or "Send this out for dry cleaning."

Margaret on kolmen lapsen äiti, ja avioliitto Clarken kanssa on onnellinen ja sopuisa. Margaretin täydellinen elämä romuttuu erään tapauksen (nyt voi ihan huolella vedellä johtopäätöksiä: katso kohta Mercy) takia ja saa hänet pohtimaan elämäänsä ja itseään ihan uudella tavalla. Onko hän lopulta sellainen ihminen, jollaisena on itseään pitänyt? Ja mitä äitiys - äitinä oleminen - oikeastaan on?

Kaiken taustalla sykkii ja hengittää Hong Kong: milloin sateisena, milloin sumupilven takaa paistavan auringon valaisemana, milloin kultaisine hiekkarantoineen. Minulle eräs kirjan ehdottomasti kiinnostavin anti oli nimenomaan miljöö sekä paikallisten käytäntöjen kuvaus.

Hong Kong on monta kerrosta, monta tasoa. Expattien elämä on hyvin kaukana paikallisten elämästä (mikä ei varmaan ole kenellekään yllätys). Tähän liittyvää pohdintaa ja näkökulmia tuodaan kirjassa hyvin esille monin eri tavoin. Todella todella kiinnostavaa eikä kirjassa ole mitään liikaa, mistään en karsisi.

The Expatriates ei ole masentava kirja, vaikka ikäviä asioita tapahtuukin. Tuskin kukaan voi välttyä elämässään vastoinkäymisiltä, sillä iso osa asioista ei ole lopulta omissa käsissämme. The Expatriatesin (keskeiset nais)henkilöt ovat kaikki pidettäviä, inhimillisiä vikoineen ja virheineen. Hienoa lukea vaihteeksi tällainen kirja, jossa ihmiset ovat perusmukavia ja heillä on pyrkimys harmoniaan.

En oikein tiedä, mihin genreen The Expatriates pitäisi sulloa (onko periaatteessa edes pakko). Onko se nyt sitten chick litiä? Onko Liane Moriartyn romaanit chick litiä? Luin nimittäin Goodreadsista, että jos pitää The Expatista voi kenties pitää Liane Moriartynkin romaaneista. Olen ajatellut, ettei Moriarty ole minun juttuni ja siksi olen sujuvasti skipannut hänen kirjansa. Voipi olla, että käännän takkini. Toisaalta mietin olisinko pitänyt tällaisesta kirjasta ilman expat-yhteyttä ja Hong Kongia.

Janice Y. K. Leen juuret ovat Koreassa. Hän syntyi ja varttui Hong Kongissa ja muutti sieltä Jenkkeihin. Leestä voi lukea enemmän täältä.

~~~

The Expatriates sopii Muuttoliikkeessä-haasteeseen, alaotsikon Kohti parempaa alle. Tarkoitushan on lukea mahdollisimman monipuolisesti aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta. Listaan tähän alle kaikki tähän mennessä haasteeseen lukemani kirjat, ja minkä alaotsikon alle ne sopivat.

1. Rowan Hisayo Buchanan: Harmless Like You - Toisessa polvessa
2. Yaa Gyasi: Homegoing (suom. Matkalla kotiin) - Valtaa käyttämässä
3. Jason Donald: Dalila - Kriisin jaloista
4. Janice Y. K. Lee: The Expatriates - Kohti parempaa

*

Helmet-lukuhaastessa kirja sopii kohtaan 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

26 kommenttia:

  1. Chic lit ei ole minun juttuni, mutta ehkei tämä aivan sitä olekaan. Voisin hyvinkin lukea Hong Kongin takia, se taitaa olla tyystin valkoinen täplä kartallani. Pistäydynpä noissa linkeissäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen joskus chick litiä, mutta en kovin usein. Minulla on muutama tietty kirjailija (mm. Jane Fallon), joiden chick lit -romaaneja joskus luen.

      Tämä on kyllä mainio kirja, rohkenen suositella!

      Poista
  2. Kirja vaikuttaisi tekstin perusteella aikalailla yleiseltä kaunokirjallisuudelta ilman kummempaa genreä. En kyllä ylipäätään tajua miksi kaikkea pitäisi aina olla lokeroimassa jotenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaikkea ei tosiaan ole tarvis sulloa kategorioihin. Olen muutenkin todella huono "lokeroimaan" lukemiani kirjoja, vaikka joskus (tämä taisi olla noin ensimmäinen kerta blogissani) tulee mietittyä mikähän genre mahdollisesti voisi olla kyseessä jos mikään (tämän kohdalla mietin asiaa, koska se voi ehkä palvella mahdollista blogini lukijaa).

      Olen jo pitkään miettinyt, että uudistaisin blogissani koko tunnistesysteemin (muuttaisin sen ns. avainsanoiksi), mutta en ole saanut vielä(kään) aikaiseksi.

      Poista
  3. Minusta Moriarty ei kirjoita chick litiä, joten ehkä näillä kirjoilla tosiaan on jotain yhteistä. Kiinnostavan kuuloinen kirja, sillä en muista lukeneeni mitään Hong Kongiin sijoittuvaa nykyajassa tapahtuvaa tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen mieltänyt chick litin hieman erilaiseksi (esim. Jane Fallonin kirjat ovat "tyypillistä" chick litiä), mutta tämän kohdalla aloin pohtia siksi, koska muualta luin erään henkilön sanovan Mortiartyn olevan chick litiä. Tosin siitäkin lienee mielipide-eroja. Minähän en ole Mortiartya lukenut, joten en osaa sanoa.

      Täytynee jättää nämä genret jatkossa(kin) rauhaan, koska en niistä mitään ilmeisesti tajua. :D

      Minusta tämä oli hieno romaani ja ehdottomasti kannatti lukea.

      Poista
  4. En oikein osaa sanoa, olisiko tämä kirja minun juttuni - en ole kovin kiinnostunut Kauko-Idästä, joten ainakaan tarinan sijoittuminen Hong Kongiin ei hetkauta suuntaan taikka toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei Hong Kong/eri kulttuurit kiinnosta, niin ei varmaan ole sinun juttusi. Kirjan olennainen osa nimittäin on myös kulttuurin kuvauksessa ja miljöössä, joka taas minulle on "se juttu". Muu juoni on tietyssä määrin ennalta-arvattava, mutta minua se ei haitannut.

      Poista
  5. Voi että. Aloitin kirjan viime vuonna, mutta se jäi kesken. Ei siksi, että se oli huono, vaan ajankohta oli väärä ja oli keskittymisvaikeuksia. Luin viime kesänä Janice Y. K. Leen romaanin Pianotunnit ja pidin siitä kovasti. Siksi varasin heti tämän kirjastosta. Minulla oli joku toinen painos, jossa ei ollut noin kauniita kansia. Nyt vähän harmittaa, etten lukenut loppuun.

    Olen lukenut lähes kaikki Moriartyt ja pidän hänen tyylistään, joka ei mielestäni ole chick litiä (josta en niin välitä). Toisaalta en rinnastaisi Moriartya ja Leetä. Yleensä Goodreadsin suositukset menee aika nappiin, mutta tätä vähän ihmettelen. Itse kyllä pidän molemmista, mutta hyvin erilaisia ovat minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä kukkakansi on lattea. :D Se jenkkikansi (tämä kukkaiskansi on siis brittikansi) on kuvaavampi: siinä on öistä kaupunkia. Tämä kukkakansi ei kerro mistään mitään. Makuasioita toki. Lainaa joskus uudelleen ja kokeile paremmalla ajalla ja fiiliksellä. Minulle on käynyt monesti niin, että olen jättänyt kirjan alkuunsa kesken, koska ei vain juuri silloin iske. Jonain toisena kertana sitten iskee (jos iskee) :-)

      En ole lukenut Leen Piano Teacheria (on kyllä lukulistalla), mutta olettaisin lukemani perusteella, että se on melko toisenlainen kuin tämä The Expatriates. Nimenomaan tätä Expatia on verrattu Liane Moriartyn romaaneihin. Sen perusteella, mitä olen Mortiartyn romaaneista lukenut, niin voisi pitää paikkansa. Täytyy varmaan oikeasti lukea joku Moriartyn romaani voidakseni muodostaa oman mielipiteen. :)

      Poista
  6. Kirjan henkilöt kuulostavat kiinnostavilta, heissä ei ole postauksesi perusteella sorruttu mustavalkoisuuteen. Myös Hong Kong kiinnostaa itsessään. Tämä jää kuitenkin todennäköisesti suomentamattomana minulta välistä (yksi englanninkielinen kirja minulla on sentään varauksessa, ehkäpä rohkaistun jatkossa useamminkin). Mainitsemaasi Moriartyyn sain postauksestasi sykäyksen tarttua (sopii myös Helmet lukuhaasteen kohtaan oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ole sorruttu mustavalkoisuuteen, mistä iso plussa. Kirjailija ehkä aavistuksen kritisoi expattien elämää Hong kongissa, mutta toisaalta kyseessä voi olla ihan vain havainnointikin. Ihan sama kumpi, minua se ei häirinnyt, sillä juuri sellaisia asioita kai ajattelisin itsekin, jos olisi asuisin ulkomaalaisena Hong Kongissa. Eli mahdollinen kritiikki kohdistuu tietyiltä osin itseen.

      Minua joskus turhauttaa, kun niin paljon upeita kirjoja jää suomentamatta, mutta on tietenkin selviö, ettei kaikkea voi suomentaa. Lisäksi Suomen kirjamarkkinatkin ovat aika pienet, koska väkiluku on pieni. Mutta jospa tämä joskus suomennetaan: elän toivossa, koska kirjailijalta on aiemmin suomennettu jo yksi romaani (Pianotunnit).

      Minäkin ajattelin kokeilla Moriartya, mutta en vielä tiedä milloin. Ja just Helmet-haastetta varten eli tulisi ns. iskettyä kaksi kärpästä samalla iskulla. :D

      Poista
  7. Kirja kuulostaa kiinnostavalta, vaikken ole expat ja kokemukseni Hongkongista - joka ei isommin kiinnosta - rajoittuu kahteen koneenvaihtoon (toinen sentään hotelliyöpymisenä). Diane Moriartylta olen lukenut Hyvän aviomiehen ja Naisen joka unohti, joista jälkimmäinen miellytti enemmän. Kyllähän niissä jotain chick-lit- tyyppistä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tämä käsitteleekin expat-elämää, niin on tässä tosiaan muitakin tasoja. Luen melko vähän tämäntyyppistä kirjallisuutta, joten minulle tämä oli ihanan raikas ja erilainen. Moriartylta ajattelin kokeilla jossain vaiheessa Mustat, valkoiset valheet -romaania.

      Poista
  8. Tää voisi olla ihan mulle sopiva kirja! Chick lit kiinnostaa aina, vaikka olen viime aikoina lukenut sitä vähemmän ja Aasia tapahtumaympäristönä on kiva lisä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veera, kiva kuulla! Tämä ei vissiin suoranaista chick littiä nyt olekaan, mutta on tämä silti hyvä. :D

      Poista
  9. Eri kulttuurit kiinnostavat ja Hong Kong eritoten, koska olen joskus nähnyt hienon elokuvan, joka sijoittui sinne ja expatteihin (en muista leffan nimeä). Expatti, expatriaatti, tälle sanalle ei taida olla omaa suomenkielistä termiä.
    Korvan taa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua alkoi nyt kiinnostaa tuo elokuva. Jos nimi muistuu mieleen, niin ilmoittelethan minullekin!

      Suomen kielessä ei tosiaan ole omaa sanaa expateille. Mielelläni sellaista käyttäisin, jos olisi. Englannin kielessä mukavaa on se, että yhdellä sanalla voi kertoa paljon, sillä se merkitsee melko täsmällisesti tiettyä asiaa (esim. expatriate vs. immigrant vs. refugee).

      Poista
  10. Minulle tulikin kirjoituksestasi heti mieleen Moriartyn kirjat. Ne eivät mielestäni ole chick litiä vaan enemmänkin sopivan keveitä lukuromaaneja, joissa kuitenkin on aina jokin syvempi ajatus takana. Tämä vaikutti samantyyppiseltä ja kiinnostus heräsi samantien. Hong Kong miljöönä on kiinnostava, en muista äkkisestään, että olisin lukenut sinne sijoittuvaa romaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistinkin chick lit -tunnisteen tästä postauksesta, koska ei tämä oikeastaan minustakaan chick litiä ole. Jane Fallonin kirjat ovat mielestäni melko puhdasta chick litiä ja ne ovat kyllä ihan erilaisia kuin tämä.

      Moriartya en tosiaan ole lukenut, mutta tämän kirjan myötä kiinnostuin. Mutta odottelenpa sopivaa hetkeä: nyt on niin paljon muita kiinnostavia kirjoja jonossa, että pää kohta hajoaa taas :D

      Poista
  11. Voisin lukea tämän jos se suomennettaisiin. Hong Kong kiinnostaa isosti, joten siitä vielä plussaa! Muutenkin kaikki Aasiaan sijoittuva kiinnostaa, taidan nostaa Vegetaristinkin lukulistalle ihan vaan siksi ;-)

    Moriartylta luin sen Hyvän aviomiehen, enkä tykännyt. Arviokin jäi kirjoittamatta kun se yksi henkilö tai oikeastaan sen käyttäytyminen ärsytti niin. Muita sen jälkeen suomennettuja en sitten olekaan lukenut ja kaipa ne lukematta jää...

    Chick-litistä vielä, mullahan on se päähänpinttymä, että chick-lit on HAUSKAA. Mennään kommelluksesta toiseen. Kaukana Moriartysta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä suomennetaan, minusta niin ansaitsisi tulla käännetyksi. Tässä on tosiaan monia tasoja ja keskeisten henkilöiden erilaisuus pitää yllä mielenkiintoa. Minä tykkäsin Vegetaristista ja sen monitulkintaisuudesta: olen seurannut bloggaajien kirjoituksia kys. kirjasta ja todella paljon eri tulkintoja löytyy. Minusta Vege on sellainen kirja, jonka lukija ns. kirjoittaa uudelleen lukiessaan.

      Minua ei Hyvä aviomies kiinnosta (tämä on taas sellainen intuitiojuttu), joten en sillä aloita Moriartyyn tutustumista. Sen sijaan Mustat, valkoiset valheet on kuulemma hyvä ja sen suhteen minulla itsellänikin on hyvä kutina. :D

      Joo, tyypillinen chick lit edustaa minullekin jotain kepeämpää ja humoristista (nais)kirjallisuutta. Ja tätä ei siis pahalla sanottuna. Minulla ei ole mitään kys. genreä vastaan, vaikken sitä paljon itse luekaan.

      Poista
  12. Hmmm, sinulla on aina kiinnostvalta kuulostavia kirjoja. Tämänkin voisin hyvin lukea (kunhan osuu jostain käsiin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olipa kiva kuulla, kiitos :)) Toivotaan, että kirja osuu käsiisi!

      Poista
  13. (Kommentoin jo eilen, mutta sitä ei näy, niin vain varuiksi tämä. Poista toinen, jos nyt tulee tuplasti.)
    Tämä kirja vaikuttaa tavattoman kiinnostavalta minulle, sillä olen asunut Aasiassa yli 10 vuotta expatina. Tosin Hongkong on kovin erilainen kuin Ho Chi Minh City, Bangkok tai Singapore, joissa minun kotini sijaitsivat. Hongkong on Aasian New York.
    Nautin expat-elämästä todella, vaikka ei se sellaista glamouria aina ole kuin usein kuvitellaan. Arki on arkea ihan missä vain, mutta joka päivä on mahdollista oppia jotain uutta, kun pitää silmänsä auki ja tapaa paikallisia ihmisiä. Työelämän haasteet ovat toisenlaisia, mutta todella opettavaisia. Lähtisin heti huomenna uudelleen lähes minne vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän ihme tätä kommenttilootaa vaivaa. Ei ole tullut mitään kommenttia sinulta aiemmin eli se on kadonnut jonnekin avaruuteen. Minulla ei ole mitään sanavahvistuksia eikä "ennakkosensuuria" käytössä eli kommentin pitäisi tosiaan näkyä heti.

      Juu, Hong Kong on aivan toisenlainen kuin muu Kiina. Pitkäänhän se oli Brittien siirtomaanakin, mutta onneksi liitettiin osaksi Kiinaa. Ei se Briteille kuulu. Itse olen ollut Hong Kongissa vain turisteilemassa, en asumassa. Luonnollisesti maahamuuttoteemat (kaikenlaiset, asunhan itsekin muualla kuin varsinaisessa kotimaassani) ja matkustaminen yleensä kiinnostavat minua.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.