perjantai 4. marraskuuta 2016

Minimiete: Kuiskaava tyttö

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö
Tammi, 2016
S. 255

Ihan harmittaa, että taas Hautalan kohdalla käy näin eli väännän vain pikaisen mietteen. Tämä ei sentään ole niin pikainen kuin Käärinliinojen kohdalla, joka oli niin pikainen ettei sisältänyt juuri muuta kuin pari adjektiivia.

Vaan Hautala ansaitsee saada muutaman sanasen, joten siksi tällainen esittelymuotoinen pikakirjoitus. Kirja oli minulla lainassa kirjastosta ja sinne jo palautettu, ja lukemisestakin on kulunut jonkin aikaa.

Antonin työtoveri kuolee ja jättää Antonille viestin. Viesti sisältää punaisen kansion, jossa on potilaskertomus. Kyseessä ei olekaan kenen tahansa potilaskansio,vaan Antonin tyttären. Siinäpä riittävä koukku tarttua kuolleen miehen ns. perintöön.

Alun epäusko muuttuu kouristavaksi tuskaksi, kun kansion sisältö hiljalleen aukeaa. Antonin tyttären tapaus ei suinkaan ole ainoa laatuaan. Voiko tyttären viela palauttaa harhoistaan? Mitä ovat nuo kuiskaavat äänet, jotka mellastavat korvanjuuressa? Tutkimukset johdattavat Antonin Vaasaan, jossa vanha legenda jatkaa elämäänsä - tavalla ja toisella.

Kuiskaava tyttö on koukuttava ja sopivalla tempolla etenevä kauhutrilleri. Tarina on arvaamaton, sillä aloitus tapahtuu lähes tyhjästä ja kasvaa mielenkiintoiseksi legendaksi kirjan edetessä. Kuiskausten taustalta paljastuu kokonainen tarina, joka hahmottuu maltillisesti ja jännite kehittyy ja kasvaa loppua kohden.

Hautala ei selitä asioita puhki, vaan kauhugenrelle tyypillisesti joitakin lankoja jää repsottamaan avoimena. Ratkaisu toimii, sillä se antaa tilaa lukijalle itse päätellä - päättää - ja askarrella lopun.

Jos pidät kauhukirjoista, niin vahva suositus minulta. Itsehän en oikeastaan paljon kauhukirjallisuutta lue, vaikka kauhua diggailenkin - lähinnä elokuvien ja kuvien muodossa. Hautalasta on kuitenkin muodostunut lempparini kauhukirjallisuuden saralla, sillä hänen kauhunsa sisältää mentaalisia ja psykologisia piirteitä, jotka erityisesti kiinnostavat minua.

Kuiskaavasta tytöstä on blogannut mm. Dysphoria, jonka postauksesta löytyy linkkejä muidenkin kirjsta bloganneiden kirjoituksiin.

~~~

Ängen tähän lopuksi koontipostauksen Hämärän jälkeen -haasteesta, joka päättyi pari päivää sitten eli 2.11. Toivottavasti saan lisätä (lisään joka tapauksessa) Kuiskaavan tytön listaani, koska muuten luettujen saalis jää säälittävästi yhteen ja luinhan kirjan tosiaan ennen haasteen päättymistä.



Kas tässä Hämärän jälkeen -haasteeseen lukemani kirjat:

Thomas Olde Heuvelt: HEX
Marko Hautala: Kuiskaava tyttö (tässä postauksessa)

Nimikkeeni tällä tuloksella on haudankaivaja. Kolmesta kirjasta olisin päässyt aaveeksi, mutta nyt kävi näin. Mainio haaste kuitenkin, kiitos emännälle!

4 kommenttia:

  1. Luin vähän aikaa sitten ensimmäisen Hautalan kirjani Torajyvät. Oli niin kauhua, että vieläkin puistattaa. Kumma miten minäkin luin nuorena melkein vain kauhua plus romantiikkaa ja toisinaan ne oli yhdistetty mm. Virginia Andrewsin kirjat. Niin se maku vaihtelee ja elämäkertojakin olen alkanut lukea, vaikka melkein vannoin, etten ikinä niitä lue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minäkin luin nuorempana enemmän kauhua kun taas nykyään en juuri lainkaan. Mietin miksi näin on ja tulin siihen tulokseen, etten hae kirjallisuudelta varsinaisesti jännitystä, vaan ajatuksia. Aloin juuri lukea kauhukirjaa, mutta se ei oikein nappaa, vaikka periaatteessa asetelma on kiinnostava. Olen vasta 20 sivua lukenut ja mietin jo, että jättäisin sen kesken.

      Poista
  2. Oi oi, Kuiskaava tyttö on kyllä yksi vuoden parhaista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Je, todella hyytävän hyvä ja sopivasti mystinen!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.