tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kesäteemana suomalainen kirjallisuus / Mustalaisäidin kehtolaulu


Kerroin viime viikolla, että vietän blogissani suomalaisen kirjallisuuden kesää. Kesän määre ei ole vielä selvillä minullekaan, mutta teemakesä jatkuu niin kauan kun olen Suomessa.

Toistaiseksi olen jumissa, sillä havaitsin passinikin menevän pian umpeen. Eilen kävin passikuvassa ja tein passihakemuksen sähköisenä. Toivottavasti saan uuden passin ilman mitään draamaa, niin pääsen täältä joskus kotiinkin. Ei tässä sinänsä mikään kiire pois vielä ole, mutta joskus voi olla.

Hyödynnän paikallista kirjastoa ja sieltä olen roudannut piilopirttiini lähinnä suomalaista kirjallisuutta. Siitä syntyi idea suomalaisen kirjallisuuden kesästä. Katsotaanpa monta kirjaa ehdin lukea. Mitään paineita en itselleni aseta, vaan rennolla otteella lueksin.

Kolmas teemakirjani on

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Like, 2014
S. 273

Romanikulttuuri kiinnostaa minua. Tosin mikäpä kulttuuri ei.

Vartuin itse Pasilassa, missä romaneja ainakin tuolloin asui melko runsaasti. Kosketuspintaa siten on, mutta lähinnä pintapuolista ja vain lyhyiden kohtaamisten tiimoilta. Minulle romanit olivat yhtä luonnollinen osa katukuvaa kuin ketkä tahansa.

Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo pääasiassa Maritan elämäntarinan. Takautumien kautta tutustumme Maritan äitiin, Sikriin, ja hänen elämäänsä. Sukupolvi- ja perheromaani (perheen käsite on laaja) valottaa romanien elämää Suomessa ja heidän kulttuurinsa muuttumista, jota väkisinkin tapahtuu ajan kuluessa. Mikään kulttuuri ei ole täysin stabiilia ja pysyvää.

Jotkut romanit eivät muutosta halua, vaan pidättyvät entisessä ja vaalivat perinteitä. Osa on valmiimpi muutoksiin: hyväksytään modernisoituminen ja joistakin vanhoista perinteistä luovuttaisiin mielellään, mutta ryhmäpaine on kova. Myös valtakulttuuri vaikuttaa väkisinkin romanikulttuuriin.

Mustalaisäidin kehtolaulu onkin mielenkiintoinen katsaus romanien elämään ja tapoihin. Björkin kieli on rempseää ja varmasti aikaan sopivaa, opinpa itsekin muutaman sanan. Tarina on synkähkö ja häpeällä kuorrutettu, ei silti liian raaka.

Suosittelen kirjaa kaikille romanikulttuurista kiinnostuneille. Itse luin kirjan melkoisella vauhdilla, niin kovin se koukutti. Lukemista häiritsi ainoastaan ne dialogien kohdat, joissa oli epäselvää, kuka milloinkin puhui. Niihin olisin kaivannut selkeyttä.

Kaksi edellistä teemakirjaa:

1. Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa
2. Minna Rytisalo: Lempi

Ps. Lisään linkitykset muihin mustalaispostauksiin myöhemmin, kun käyn lueksimassa niitä. Nyt just heti ei pysty.

Kirjan on lukenut ja siitä blogannut ainakin Mari ANotkopeikko,

8 kommenttia:

  1. Minäkin olen yrittänyt lukea kotimaista tänä vuonna, parantaa hieman tuntemustani kotimaisen kirjallisuuden nykykentässä. Roope Lipasti Viimeiset polttarit ja erityisesti Laura Lähteenmäen Korkea aika, Karita Sainion Me emme elä samassa maailmassa kuin te ja Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa ovat olleet hyviä. Tiina Raevaaran Korppinaiset on "jatkoa" edelliselle ja pidin siitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä suomalaisuusteema syntyi kuin itsestään, kun piti kirjastossa jotenkin karsia lainoja. Enkunkieliset ja muun enkuksi käännetyn voin lukea kotonakin, mutta suomalaisiin kirjoihin en niin helposti pääse siellä käsiksi, joten siksi tämä teemakesä. Lukemiseni painottunee uutuuksien sijasta vanhemmalle osastolle.

      Tiina raevaaran romaanit kiinnostavat minuakin. Leena Parkkiselta en ole vielä lukenut mitään, mutta kotona minulla on hänen romaaninsa Sinun jälkeesi, Max. Jostain syystä ei ole muka koskaan ollut sopivaa hetkeä sitä lukea.

      Poista
    2. Sinun jälkeesi, Max on todella kehuttu kirja, siis blogeissa.

      Poista
    3. Juu, minäkin olen lukenut useita kehuvia arvioita. Siksi taannoin kirjan hankinkin, mutta lukeminen sitten on jäänyt, kun aina joku kiilaa edelle. Loputon kiilauskierre ;)

      Poista
  2. Tämä kuulostaa kiinnostavalta. Omat kosketukseni romanikulttuuriin ovat ohuet. Lähinnä muistan joskus ammoin koululuokassa olleen joitakin romanilapsia... taisivat tulla ja mennä hieman vapaammin tunneilla kuin mihin minut oli kasvatettu. Björkiltä en ole lukenut vielä mitään, tämä saattaisi olla hyvä aloituspiste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Mustalaisäidin kehtolaulua, jos vähänkin romanikulttuuri kiinnostaa. Olen lukenut myös jonkin Veijo Baltzarin romaanin, joka niinikään kertoo romaneista. Olisin lainannut Baltzaria kirjastosta, mutta valikoima oli suppea.

      Meidänkin koulussamme oli jokunen romani. En muista heitä paljon näkyneen eli poissaoloja oli runsaasti. Eräs romanityttö oli rinnakkaisluokallani ja oli ihan mukava. Tosin etäiseksi hän jäi.

      Tämä kirja oli ensikosketukseni Marja Björkiin. Voisin kyllä lukea häneltä jotain muutakin.

      Poista
  3. Just kattelin tuota e-kirjana. Taidankin lukea sen, nyt kun pääsin tuohon e-kirjan helppouteen, vaikka kyllä kija kädessä onkin parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä. Hetkisen kesti ainakin minulla tottua kieleen, mutta sitten se soljuikin jo kivasti. E-kirjat ovat ihan käteviä, jos on kunnon lukulaite. Minulla on, mutta harvemmin sitä silti käytän. Osittain johtuu siitäkin, että kirjat ovat niin edukkaita Brittilässä.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.