lauantai 31. lokakuuta 2015

Värittäminen on ihan tyhmää!

Piti vääntää messupostaus, mutta väännän sen toiste. Ihana vapaus valita, muuttaa mieltä, kääntää takkia ja niin edelleen.

Luin Suomessakin tunnetun kirjailijan, Jojo Moyesin, mielipiteen aikuisten värityskirjoista ja värittämisestä. Itse en väritä, mutta alkoi ärsyttää jälleen kerran ihmisen yksisilämäisyys ja kyvyttömyys laajempaan ajatteluun. Itsehän tietenkin olen virheetön, mutta tässä ei nyt puhuta minusta.

Moyes ihmettelee, miten kenelläkään on aikaa edes värittää. Herran jestas sentään, tässä hektisessä maailmassa on ihme, jos on edes aikaa hengittää! Tärkeillä ihmisillä on aina kiire, ja jos ei ole niin pitää järjestää sellainen? So NOT.

Ei kaikkien tarvitse olla koko ajan tunkemassa itseään joka paikkaan, ja olla tekemässä jotain yleisesti tuottoisaa tai hyväksyttyä. Ei se ole kaikille mikään arvo, mutta toki jos peilaa kaiken yksinomaan oman napansa kautta, niin moni puuha ja ajatus voi vaikuttaa turhalta, suorastaan typerältä. Minusta turhaa on se, mikä tuntuu itsestä turhalta.

Mietin mahtaako Moyes tarkoittaa kirjoituksessaan ihmisiä (naisia), joilla on lähtenyt värittäminen lapasesta. Siis että ei enää tehdä mitään muuta vapaa-ajalla kuin väritetä. Noh, mikä tahansa puhde muuttuessaan addiktioksi on turmiollinen.

Kommentoin Moysein linkkiä Twitterissä. Kerroin, että värittäessään voi vaikka ajatella tai kuunnella äänikirjaa. Ajanhukkaahan sekin toki.

Kirjoittaisin pidemmälti (olisi vielä ajatuksia jäljellä), mutta olen lähdössä päiväkaljalle (oikeasti otan siiderin, koska en pidä oluesta, mutta päiväkalja kuulostaa ihanan syntiseltä) ja täytyy kammata naama. Lupaan potkia mummoja lehtiä matkalla.

Ps. Vastaan edellisen postauksen kommentteihin huomenna.

~~~

Minut löytää Twitteristä nimellä Eleina Whitebay, tuossapa suora linkki, niin ei tarvitse etsiä.

36 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voin uskoa, vaikka minulla ei oikein toiminut. :)

      Poista
  2. Ihana postaus :) Voi kuinka olisi mukava sanoa että en nyt ehdi koska lähden päiväkaljalle! Ajanhukkaa on monenlaista juu. Minä kokeilin värittämistä ja se oli hauskaa työaikana silloin kun olin töissä päiväkodissa mutta vapaa-ajan puuhasteluna hukkaan aikaani mieluummin virkkaamiseen, josta on tullut addiktio. Se on varmaan ihan yhtä "tyhmä" viete kuin värittäminenkin, mutta kuten värityspuuhailu, sekin on pysähtymistä hetkeen ja rauhoittumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ajanhukka on makuasia. Se on myös arvotusasia: mielestäni ns. ajanhukkamaiset tekemiset voivat olla hyvinkin antoisia sekä mielelle että ruumiille. Onko se sitten ajanhukkaakaan enää, hmm. :)

      Minäkin olen kokeillut värittämistä, ostin jopa värityskirjan. Sain yhden pienen pöllön ja pari pupua ja kirjainta väritettyä. Sitten lopahti sekin into. Mutta tulipahan kokeiltua: ei kaikesta voi innostua :D

      Olen muuten yrittänyt kutoakin, mutta ei mennyt edelleenkään jakeluun, joten luovuin siitäkin.

      Poista
  3. Vaimon kanssa on toisinaan täyttää väkerretty sanaristikoita. Mikään addikti en vissiin ole. Etelän mailla käydessäni en saanut täytettyä yhtä ristikon nurkkausta, vaikka mietin sitä puolisen tuntia. Talon emäntä otti lehden hetkiseksi itselleen ja täytti sen nurkkauksen noin minuutissa.

    Näitä värityskirjoja en ole ostanut, enkä sudokuita. Päiväkaljalla saatoin käydä joskus nuorempana. Nykyään ostan kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanaristikoista tykkään minäkin. Niitä tulee yleensä mökillä tehtyä samalla kun kuuntelee telkkaria tai musiikkia, tai ajattelee muita asioita. Tosin tykkään vain riittävän helpoista ristikoista, koska suututtaa jos en saa täytettyä niitä kokonaan. Minulla ei ole vaimoa, joka auttaisi asiassa (miestäni ei kiinnosta) :)

      Minä käyn mieluummin päiväkaljalla, niin pääsee ajoissa nukkumaan. harvemmin jaksan enää riekkua yötä myöten.

      Poista
  4. Voi apua, kylläpä ärsytti tuo kirjoitus! :D Tykkään värittää ja oi kyllä, väittäisin, että kaikilla on vuorokaudessaan (tai edes viikossaan) 15 minuuttia aikaa värittää. Tai tehdä jotain muuta, mistä tykkää, vaikkei siitä olisi mitään hyötyä kenellekään. Tarvitseeko kaikesta siis olla jotain hyötyä?

    Mukavia hetkiä päiväkaljan parissa (josta ei siitäkään varmaan ole mitään hyötyä)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, olen aivan samaa mieltä eli ei ihmisen tarvitse koko ajan olla tekemässä jotain yleishyödyllistä. Sitä paitsi minusta värittäminen on hyödyllistä, jos siitä saa itse jotain esim juuri rentoutusta ja hetken pysähtymistä. Ihan turha on muiden määrittää, mikä on hyödyksi tai turhaa.

      Oli muuten mukavat päiväkaljat. Meni tosin seuraava päivä kokonaan toipuessa eli lähinnä nukkuessa. Siinäpä vasta hyödyllinen puhde! :D

      Poista
  5. Se on vaan taivaan tosi, että maailmassa ei oo mitään niin turhaa ja tyhmää, kun toisen harrastukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen! Nyt oli niin hienosti kiteytetty, että hattua nostaisin jos minulla sellainen olisi! :))

      Poista
  6. Ihana tuo Amalian kommentti :D

    Mukavia syntisiä hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, kiteyttää hyvin kaiken :D
      Oli hyvät päiväkaljat, mutta veronsahan sellainen rilluttelu aina vaatii. ;)

      Poista
  7. Kun jälkikasvu sai joululahjoja, tuli talouteen myös värityskirjoja. Kun aika kului ne oli värittämättä. Yksi kesä aloin tehdä värityskirjoja ja tarratehtäviä, ja sain muitakin innostumaan. Näissä puuhakirjoissa on paljon omasta asenteesta ja heittäytymisestä kiinni.
    Tavallaan en ihmettele, että värityskirjat ovat suosittuja Suomessa. Ihmetyttää, että ihmiset ovat niin saamattomia, etteivät keksi itse väritettävää. ja puuhaa. Teen viikottain joko kryptoja, sanaristikoita ja sudokuja, jos huvittaa.
    Jos jonkun mielestä olen "no life", niin sitten olen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värittäminen on nimenomaan lapsille hyödyllistä, motoriikkaa kehittävää puuhaa. Itse tykkäsin värittää lapsena. Myös piirsin ja väritin itse ne kammottavat tekeleeni. Piirtäisin mielelläni vieläkin, mutta en osaa. Joskus aina kokeilen josko olisin salaa yhtäkkiä oppinut, mutta vielä ei ole tärpännyt. :D

      Aikuisten väritysbuumi on ollut jo pitkään vireillä muun muassa Brittilässä. Luulen, että osittain buumin suosio liittyy nimenomaan niihin kauniisiin kirjoihin. Siellähän on todella kauniita kuvia. Olen ymmärtänyt, että moni värittää ihan vain rentoutuakseen. Ei silloin ole halua tai tarvetta ryhtyä metsästämään niitä väritettäviä kuvia, kun kivoja saa samoissa kansissa.

      Minä en siis ymmärrä, mikä siinä aikuisten värittämisessä on niin kamalaa, että sitä pitää ihan suureen ääneen taivastella ja olettaa, etteivät värittäjät tee muuta kuin istu päiväkaudet himoissaan värittämässä. :D

      Poista
  8. Hahaa, loistavaa!

    Näin kirjamonstereina olemme varmaan kaikki saaneet joskus kuulla jotain negatiivista lukuharrastuksestamme. Mun tekee mieli olla joskus aika ilkeä, kun sitä kommentoidaan vaikkapa tyylillä "ai että, olispa mullakin aikaa lukea". Ota se aika! Jätä jotain muuta pois! (Ja sama koskee muitakin ajanviettotapoja.)

    Minulle on ihan sama, mitä kukakin ajallaan tekee, kunhan se ei vahingoita muita eikä mielellään itseäkään. Värittäminen nyt ei ainakaan vahingoita. Ketään.

    Nauti päiväkaljasta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aikaan vetoaminen on minusta ajanhukkaa. :D Jos joku tunkee elämänsä nin täyteen, ettei ehdi lukea, käy mielessä haluaako kys. henkilö edes oikeasti lukea. Hänhän on priorisoinut lukemisen kokonaan pois elämästään, jos ei kerran ehdi. Ja sama tosiaan koskee mitä tahansa ajanviettoa, ellei se siis ole niin kallista että raha voisi olla esteenä. Mutta se onkin jo sitten ihan toinen juttu.



      Poista
  9. En ole vielä kokeillut värittämistä,vaikka mielessä on välillä käynyt.Niitä värittämiseen tarvittavia kuvia saa tehtyä itsekin helpolla kun vaikka kuvankäsittelyohjelmalla tekee kuvastaan piirroskuvan ja sitten printtaa sen.Ja sitten sen voi värittää;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllähän noita värityskuvia voi loihtia lähes mistä tahansa. Itse ostin kokeeksi värityskirjan, mutta värittämättä se jäänee. :D

      Poista
  10. Skål Elegia, hyvä veto tämäkin, samaa mieltä edellisten kanssa. Elämässä on hyvä olla väriä ja mielellään olutta. Just hulautin pari pulloa lihapataankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, nyt on asenne kohillaan! ;) Elämässä on hyvä olla sitä, mitä itse haluaa! :D

      Poista
  11. Olen joskus kaupassa silmäillyt monttu auki näitä aikuisten värityskirjoja. Minulle ne olisivat kidustusmuoto - eivät todellakaan tapa rentoutua ja käyttää luovuutta. Mutta toisaalta, jos ja kun moni haluaa värittää, mitäpä se mulle kuuluu. Jos itse haluan rentoutua, valitsen aivottomuuden: juon kahvia ja tuijotan ulos ikkunasta. Lenkkeily toimii myös ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ne minullakaan toimineet. Yritin siis värittämällä rauhoittaa itseäni (saan joskus melko rasittavia levottomuus- ja keskittymiskyvyttömyyskohtauksia), mutta ei toimi. Minulla siihen auttaa ulkoilu ja kuvien tekeminen tmv.

      Poista
  12. "Se on vaan taivaan tosi, että maailmassa ei oo mitään niin turhaa ja tyhmää, kun toisen harrastukset." Tämä Amalian kommentti on aivan yliveto!

    Minäkin olen nyt istuskellut tässä koneella jo pari tuntia ja käynyt erinäisissä blogeissa lueskelemassa ja joihinkin olen jättänyt myös omia "viisauksiani". Tämä toiminta on vetänyt puoleensa kaikkein eniten. Aiemmin neuloin, ja työni tulokset, varsinkin neulepaidat jäivät pitämättä, koska olivat liian lämpimiä. Siinä tuli kyllä ajatelluksi paljon, ei mennyt pakertaminen ihan hukkaan.
    Käsityö ja käsittää ovat sukulaissanoja. Varmaan jotkut keskittyvät ja ajattelevat paljon myös värittäessään. Minua se homma tuskastuttaisi, kuten Tuijaa. Joku saa niistä ilonsa - hän pitäisi ehkä hölmönä bloggaamista.

    Sitä en kyllä ymmärrä, miten nämä värityskirjat ovat tietokirjoissa, kun esim. neulekirjat ovat harrastekirjojen joukossa. Onko värittämiseen sisällytetty jotakin enemmän kuin mitä siinä oikeasti on? Onhan siihen!

    Minä olen allerginen kaikelle muodikkaalle bluffille kuten sille, että jokainen on erityisherkkä, jos raksii uusista vaatteistaan pois tuotelipukkeen niskasta kutittamasta tai ei siedä valoköynnöksiä ja tikittäviä kelloja sisätiloissa.
    Tähän värityshommeliin on liitetty mindfullness -termi ja luvataan, että värittäminen tuo kovasti mielenrauhaa. Se on ehkä liikaa luvattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Amalia naulasi tämän hyvin. :D

      Niin, jos tarkemmin ajattelee, niin periaatteessa ihan kaikki on turhaa. Ei kenenkään elämllä ole mitään merkitystä, ei edes järkeä (näin siis uskon minä). Suurin osa toki yrittää luoda merkityksiä elämälleen, ehkä etsii elämänsä tarkoitusta, jotkut eivät ajattele koko asiaa (he ovat varmaan onnellisimpia). Yhteistä kaikille lienee se, että yritetään tehdä siitä omasta elämästä itselle mieluinen. Kuuluu siihen sitten värittämistä tai mitä tahansa, niin sehän on ihan henkilökohtainen asia. Turhuuskin on makuasia ja näkökulmakysymys. Siksi minua ottaa päähän ihmiset, jotka suureen ääneen kertovat, mikä on turhaa ja typerää ja miten pitäisi "oikeasti" elää.

      Minulla värittäminen olisi periaatteessa voinut toimia, koska ajattelen paljon ja jos käyn ylikierroksilla (se on oikeasti rasittavaa), ajattelin että se rauhoittaisi. No ei rauhoittanut enkä jaksanut siihenkään uppoutua.

      Brittilässä värityskirjat eivät ole tietokirjoissa, joten en tiedä miksi Suomessa ovat. Harrastuksiin ne itsekin sijoittaisin. Sen mindfulness-höpötyksen jätän omaan arvoonsa. Koko käsite suoraan sanottuna naurattaa ja on niin kulunut. Tässä vaiheessa on vissiin sopivaa pyytää anteeksi niiltä, jotka mindfulnessiin ovat hurahtaneet.

      Erityisherkkydestäkin (tai oikeastaan sen ympärillä vellovasta ilmiöstä ja trendistä) minulla olisi mielipide, mutta taidanpa pitää sen omanani. :D

      Poista
    2. Elegia, I know.

      No, nyt on julkistettu Tieto Finlandia -ehdokkaat. Niissä ei onneksi ollut eniten myyneitä urheilijoiden elämäkertoja ja näitä värityskirjoja, vaan ihan oikeita tietokirjoja.

      Minä piirtelin tänään kirjoituspiirissä kaikenlaisia kuvioita kuunnellessani toisten kirjoituksia luettuna. Se on varmaan värittämisessä ne rajat, mikä ärsyttää, ei muu. Värit ovat mahtava juttu.

      Poista
    3. Täytyykin käydä tsekkaamassa ne ehdokkaat. Tuskin olen niistä mitään lukenut, mutta jos on jotain kiinnostavaa joukossa, voisi harkita. Vielä nimittäin ehtii haalia suomalaisia kirjoja!

      Minua ei värittämisessä sinällään ärsytä mikään, mutta ymmärrän mitä omalla kohdallasi tarkoitat. :)

      Poista
  13. Tuijan kommentti voisi olla yhtä hyvin minun kirjoittamani. En tykännyt värittämisestä edes lapsena sen kummemmin. Mutta jos joku tykkää siitä ja se on hänelle mukava harrastus, hyvä niin. Mitäköhän Jojo-neito tuumaisi kun kuulisi että maailmassa on oikeasti ihmisiä, jotka ihan oikeasti meditoivat? Eivät kerta kaikkiaan tee mitään, eivät edes väritä, ovat vain. Minäkin meditoin ja kyllä se ainakin minun sielulleni tekee hyvää, minulle hirvittävä hektisyys ei sovi. Kiitos tästä bloggauksesta! =D Niin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkäsin pienenä värittää ja tehdä vaikka mitä. Olin (olen edelleen) melko helposti innostuvaa sorttia: tosin kiinnostus ei välttämättä kestä kauan. :D

      Minäkin olen meditoinut, itse asiassa vietän nykyäänkin päivittäin sellaisen pienen "hartaushetken" (ei liity mihinkään uskontoon), jolloin istun seiza-asennossa ja teen kehittämäni venytykset. Minäkin pidän hitaammasta elämästä, hektisyys rasittaa ja väsyttää eikä minua kiinnosta juosta paikasta tai asiasta toiseen pää kolmantena jalkana. :D

      Poista
  14. Onneksi kirjoitit tämän "nyt ärsyttää!"-postauksen, minä voinkin sitten nyt tyytyä nauramaan Moyesille. Taitaa kirjailijaa ottaa hieman kupoliin se, että bestsellerinä ovat värityskirjat eivätkä hänen omat kirjansa? Värittäminen on ajanhukkaa, mutta Moyesin kirjojen lukeminen on rikasta ravintoa sielulle, niinkö? No, nyt meni ilkeilyksi, mutta ensimmäinen ajatukseni oli oikeasti se, että taitaa siellä kateus puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiitos :D Huomaan muuten jälleen kerran, ettei kannattaisi seurata kirjailijoiden kolumneja/blogeja, koska on vaarana että henkilö alkaa ärsyttää. Hyvin harvoin luenkaan juuri tästä syystä kirjailijoiden (paitsi tiettyjen, jotka eivät koskaan ärsytä muutenkaan) juttuja, koska en halua että ne mahdollisesti vaikuttavat lukukokemukseeni.

      En muuten näe värityskirjojen listalla keikkumista minään uhkana (niin kuin Moyes nähtävästi). En nimittäin usko, että värityskirjat sinänsä vievät asiakkaita "oikeilta" romaaneilta/kirjoilta.

      Minä olen kyllä tykkäillyt lukemistani Moyesin kirjoista. Ihan hyvää viihdettä ovat. :)

      Poista
  15. Hyvä teksti ja hyviä kommentteja yllä (erityisesti Amalian).

    Vaikken itse väritystä harrastakaan sitten lapsuuden (paitsi mustannut lyijykynällä o- ja p-kirjaimia lehdestä yms, oikeasti olen siis ehkä potentiaalinen värittäjä) niin luulen ymmärtäväni kyllä mikä sen viehätys on nimenomaan meditaatioharjoituksena (siinä missä kutominen tai pasianssin peluu tai käveleminen tai sitä harjoitelleilla hengittäminen tai istuminen). Ja että ei se kaikille sovi tai onnistu ja eri ihmisille sopivat eri harjoitukset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :) Minä voisin olla potentiaalinen värittäjä, jos kuuntelisin samalla vaikka äänikirjaa. Itse asiassa se olikin eräs syy, miksi ostin värityskirjan - nyt kun tuli puheeksi. En osaa vain kuunnella äänikirjaa eli siinä samalla pitäisi tehdä jotain. Mietin, että värittäminen voisi olla minulle sopiva puhde sen rinnalle. En tosin ole vielä(kään) saanut aikaiseksi testata tätä komboa. Ehkä ensi vuonna. :D

      Niin se tosiaan on, että se mikä toiselle sopii ei välttis toiselle sovi, mutta eipä se mistään sen huonompaa tai parempaa tee.

      Poista
  16. No juuri näin! Minulla on värityskirja, jonka sain lahjaksi, ja olen pari kertaa väritellyt (auttaa muuten oikeasti rauhoittumaan!), mutta en ole ihan hirveästi sille syttynyt. En jaksaisi väreillä viikottain, mutta sen sijaan lupaan ja vannon, että joka viikko, ehkä jopa joka päivä, teen kaikenlaista ihanan turhaa ja hyödyntä. Ja aion tehdä jatkossakin. Ehkä jopa vähän entistä enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, eli sittenhän värittäminen tosiaan toimii sinulla juuri siinä, mihin sitä tarvitsetkin. En tosiaan tajua, mikä siinä on niin kamalaa joidenkin (Jojon, hehe) mielestä. :D

      Minäkin teen paljon turhia asioita, mutta niin kauan kuin saan niistä itse kiksejä, niin jatkan tekemistä - tai tekemättä jättämistä. ;)

      Poista
  17. Amalialle pointsit! :D Vaikka joskus toisten harrastukset ovatkin tosi mielenkiintoisia ;) olen aina ollut piirustelevaa/doodlailevaa tyyppiä etenkin jonninjoutavissa kokouksissa ja seminaareissa. Lapsen kanssa on tullut väritettyä paljonkin, ja olen huomannut, että se rentouttaa häntäkin, alkaa nimittäin jutustella kaikkea hänen mieltään painavia asioita. Hamahelmillä askartelu on toinen yhteinen juttumme. Minullakin on oma värityskirjani ja joskus sitä väritän yhteisinä hetkinämme, mutta useimmin minun pitää paneutua johonkin prinsessakuvaan :) Mutta aikansa kutakin. Muutaman vuoden päästä muistelen näitä väritystuokioita lämmöllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihanaa, että värittäminen rentouttaa lasta ja saa hänet kertomaan mieltä painavista asioista. Monesti tosiaan jokin pieni puuha samalla rauhoittaa ja sitten uskaltaa avautuakin herkemmin. <3

      Itse en pidä siitä asenteesta, että jotkin puhteet on tarkoitettu vain lapsille (vaikka nyt värittäminen) ja jos aikuinen siihen "sortuu", niin se on sitten idioottimaista ja lapsellista. Höpön löpön tuollaiselle. Kukin tehköön, mistä nauttii (kunhan ei siis muita vahingoita). :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.