maanantai 19. marraskuuta 2012

Keskusteluja mielisairaalassa

Cecilia Samartin: Señor Peregrino
Bazar 2010
(alkuper. Tarnished Beauty, 2008)
S. 381

Tämä kirja on kummitellut päässäni kaiketi jo muutaman vuoden. Olen sen halunnut lukea, mutta se ei vain ole osunut käteeni.

En enää muista, mistä alkujaan sain tämä pakkomielteen (kenties lukemalla kirjasta joko kirjablogeista tai jostain muualta), mutta se (pakkomielle) on ollut vahva kuin Jamiletin syntymämerkin voima.

Miten tietyt asiat voivatkin jäädä alitajuntaan kummittelemaan ja odottamaan täyttymystään? Tämä minun lukupakkomielteeni ei tietenkään niin riivaten kuin syntymämerkki, joka pitkään määritteli Jamiletin elämän suunnan ja ajatukset. Syntymämerkki tosiaan oli suuri, mutta sen henkinen mahti kantajaansa kenties vielä suurempi.

Nähdessäni Señor Peregrinon noin viikko sitten S-Marketin pokkarihyllyssä tartuin oitis tilaisuuteen. Eikä ole tarvinnut katua. Nyt on pakkomielle tyydytetty ja sen mieltä kaihertava voima taltutettu.

Rehellisesti voin kyllä sanoa, että en varmastikaan olisi tätä kirjaa ostanut pelkän kannen saati takatekstin perusteella. Kumpikaan ei oikeastaan tee oikeutta kirjalle. Siksi minun on täytynyt kehittää tämä pakkomielle jostain muualta.

“Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka elämää varjostaa valtava syntymämerkki. Jamiletin kotikylän asukkaat karttavat häntä, koska pitävät verenpunaista merkkiä paholaisen kädenjälkenä. 

Tyttö pakenee ahdasmielisestä yhteisöstä Yhdysvaltoihin ja alkaa työskennellä määrätietoisesti unelmansa eteen: hän haluaa poistattaa syntymämerkkinsä ja olla kuin kaikki muutkin.”

Kiinnostaisiko sinua lukea vanhan, kärttyisen mielisairaalapotilaan tarinoita nuoruudestaan ja pyhiinvaellusmatkastaan Santiago de Compostelaan?

Minua suoraan sanottuna ei, mutta silti luin ja koukutuin. Se oli mielenkiintoista niin kuin Señor Peregrino itsekin kaikessa ailahtelevaisuudessaan.

“Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon, vanhan espanjalaismiehen jonka kanssa kukaan ei tule toimeen.

Pikkuhiljaa nämä kaksi siirtolaista ystävystyvät, ja heidän välilleen muodostuva yhteys hoitaa molempien haavoja tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet.

Kun herra Peregrino kertoo elämäntarinaansa, Jamilet tekee matkaa itseensä ja etsii sitä tyttöä, joka olisi ollut ilman rujoa kauneusvirhettään.”

Kirjan myötä lukija saa tutustua myös muhin kuin yllä mainittuihin henkilöihin. Myös nämä ihmiset ovat kiehtovia, mutta en silti aio sanoa heistä sanaakaan. Ne tulkoot yllätyksenä lukijalle.

 Minä elin ja hengitin tätä kirjaa, imin sen tapahtumia ja ajatuksia. Vaikka kirjan juoni ja koko maailma tuntuu olevan kovin kaukana omastani, saatoin silti samastua moniin tunteisiin.  Saatoin ymmärtää Jamiletin suhteen kammottavaan syntymämerkkiinsä.

Kuinkahan moni meistä lopulta kantaa (tai on kantanut) näkymätöntä merkkiä muassaan; sellaista, jonka mahti muovata meitä itseämme ja minäkuvaamme, on valtaisa? Ja voiko sellaisesta taakasta vapautua?

Señor peregrino on kaunis kirja, jonka lukemista en olisi halunnut lopettaa. Kirjan voi lukea puhtaasti viihteenä –koskettavana sellaisena– tai antaa sen imaista mukaansa ja synnyttää ajatuksia. Itse jään miettimään tätä kirjaa, pohdin mitä tästä voisin itse oppia. Sillä tämän kirjan siivellä matkustin itsekin matkalle sisimpääni.

~~~

Sitaatiissa olevat tekstit olen lainannut kirjan takakannesta.

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että olet pitänyt tästä näin paljon! Minulla tämä odottelee yöpöydällä, joten toivottavasti pääsen sitä pian lukemaan. (Ensin täytyy vaan yksi Kellopeli appelsiini selättää pois alta...)

    VastaaPoista
  2. Voi Elegia, tää on varmasti minunkin kirja! Olen menossa tänään S-markettiin (kantapaikkani ;), kurkistanpas löytäisinkö tämän sieltä. Jos en, onneksi kirjasto on olemassa.

    VastaaPoista
  3. Tämä on ollut minullakin hyppysissäni, mutta en lukenut. Jotain kummaa vetovoimaa kirjassa on...

    VastaaPoista
  4. Katri, tämä oli tosiaan piristävän erilainen poikkeus. Ainakin siis siihen nähden, mitä itse yleensä luen. Olen kyllä lukenut sellaistakin kritiikkiä liittyen tähän kirjaan, että sitä on pidetty pinnallisena ja liian "jenkkiläisen imelänä" teoksena. Itse en kokenut tätä niin.

    Annika, mahtoikohan marketista löytyä tätä kirjaa? ;) Suosittelen kyllä tätä lämpimästi!

    Villasukka kirjahyllyssä, joku outo tenho tässä kirjassa tosiaan on. Nyt pakkomielteeni siirtyi samaisen kirjailijan muihin kirjoihin :D

    VastaaPoista
  5. Meidän marketissa ei ollut mutta onneksi kirjasto sijaitsee siinä kulman takana :) Itse asiassa juuri kävin hakemassa tämän varauksesta.

    VastaaPoista
  6. Sepäs olikin nopeeta toimintaa :D Muuten, tuossa pokkariversiossa, jonka itse luin, oli aika pieni fontti! Ihme kyllä en häiriintynyt siitä ;-)

    Muuten, jos haluat voidaan vaihtaa tämä haastekirjaksi siihen "ota riski ja rakastu kirjaan" -haasteeseen? Ei sillä, että haastekirjan lukemisella olisi kiire, mutta ajattelin vain, että jos tuntuu siltä, ettei se Brink nyt oikein uppoa.

    Minullakin on vielä yksi kirjahaaste lukematta. Se on fantasiaa, joten kerään voimia ja hukutan ennakkoluuloja ;D

    VastaaPoista
  7. Vaihdetaan vaan - toki voin Brinkiä kokeilla myöhemmin, kun sopiva fiilis koittaa :) Nyt olen hyvällä mallilla tämän kanssa, Jamilet on juuri aloittanut työnsä mielisairaalassa. Tosi hyvän teos, tästä pian lisää! Kiitos kun vinkkasit <3

    VastaaPoista
  8. Sinäpäs pääsitkin nopsaan alkuun sen kanssa! Mielenkiintoista kuulla, miten sinä sen sitten koet. :)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.