maanantai 8. elokuuta 2011

Ihmissuhdekiemuroita Junkkerissa

Aino Räsänen: Näkemiin Helena!


Minun oli oikeastaan tarkoitus lukea vain yksi tai ehkä kaksi Helena-kirjaa sillä välin, kun metsästän ”parempia” kirjoja kirppareilta tai kaupoista.

Alkuun sanon, että aika hävyttömät surkeat kirjamarkkinat on täällä, missä nyt sijaitsen.

Lisäksi kirjojen hinnat ovat nähtävästi pompsahtaneet taivaisiin eikä vähäinen kilpailu sitä ainakaan auta.

Niinpä en ole oikeastaan löytänyt mieluisia kirjoja (yksi löytyi – siitä enemmän sitten, kun luen sen). Vaatimukseni on näet nimenomaan mieluusti suomalainen kirjallisuus, jota en kotoota saa.

En ole kylläkään ensimmäisen Helena-kirjan luettuani jaksanut pahemmin kirjoja metsästellä, sillä huomaan jääneeni koukkuun. Oikeastaan ensimmäinen kirja herätti uteliaisuuden ja toinen sitten koukutti.

Niinpä tartuin tähän kolmanteen eli Näkemiin Helena. Ja nyt olen totaalisen koukussa! En osaa edes itse selittää, mikä näissä niin koukuttaa, mutta mitäpä sitä erittelemään: loistavaa viihdettä, jossa liikutaan lähihistoriallisessa Suomessa.

Ei liian kaukana, mutta ei niin lähellä, etteikö voisi kuvitella ja aistia entisajan yksinkertaista elämää säädyllisine etiketteineen.

Koen vaikeaksi kirjoittaa näistä kirjoista, koska niiden juoni on puhtaasti edelleen ihmissuhteissa. Tässäkin kirjassa on Helena siirtynyt ikään kuin taka-alalle, mutta hän on silti tärkeä kodinsydän ja emäntä Junkkerien tilalla.

Painopiste on siis tässäkin kirjassa Helenan lapsissa ja heidän suhteissaan sekä kasvamisessaan, kehittymisessään.

Etenkin nuorin tytär, Päivi, nousee tässä kirjassa keskiöön. Myös Helenan vanhemman lapsen ja miniän suhde on mikroskoopin alla: se kun ei ole ihan niin ruusuinen ja mutkaton kuin toivoisi voivan olla.

Entä miksi kirjan nimi on Näkemiin Helena? Ketkä hyvästelevät Helenan ja miksi? No sepä selviää lukemalla!

Aiemmat lukemani Helena-sarjan kirjat:

Soita minulle, Helena
...Ja Helena soittaa

2 kommenttia:

  1. Minulta on jäänyt jostain syystä Helenat lukematta, vaikka luulin lukeneeni jossain ikävaiheessa kaikki tämän genren kirjat (Anni Polvat ynnä muut)!

    Soita minulle, Helena -elokuvan kyllä olen nähnyt, siinä on ihana Helena Kara...

    Vanhoja suomalaisia kirjoja on hauska lukea, samalla tavalla kuin vanhoja mustavalkoisia leffoja on katsoa. Helena -kirjoja näkyy aika usein kirppiksillä ja varmaan joissakin divareissakin niitä on. Täytyy ostaa joskus, kun kohdalle osuu. Täytyyhän minun nämäkin lukea, nehän kuuluvat lähes yleissivistykseen! :)

    VastaaPoista
  2. Mymskä: Minä taas en ole käsittääkseni ole lukenut yhtään Anni Polvan kirjaa, vaikka kirjailijan nimi on tuttuakin tutumpi! Pitäisi varmaan jossain vaiheessa tutustua häneenkin: sitä voisi myös pitää yleissivistävänä tekona ;)

    Törmäsin myös ensimmäisen kerran Helena Kara –nimeen googletellessani juttuja tähän sarjaan liittyen. Kaunis näyttelijätär tosiaan!

    En millään ehdi lukea kaikkia yhdeksää kirjaa ennen lähtöä. Olen miettinyt, että odottavathan nuo, mutta nyt mietin maltanko minä odottaa niitä :D

    Ehkä täytyy kysäistä anopilta saanko ottaa puuttuvat kirjat mukaani, jos palautan ne ensi kerralla.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.