Oyinkan Braithwaite: My Sister, the Serial Killer
Atlantic Books, 2019
alun perin julkaistu 2017 e-kirjana Nigeriassa nimellä Thicker than Water.
s. 223
kirja on suomennettu nimellä Sisareni, sarjamurhaaja
Lagos, Nigeria.
Koreden illallinen keskeytyy, kun pikkusisko-Ayoola soittaa. Kyseessä on jälleen Oops I did it again -tilanne eli kolmas kerta, kun Ayoola vahingossa tappaa deittinsä. Miten siinä nyt silleen taas, Korede tuskailee mutta pakkaa siivouskamat ja rientää pelastamaan tilanteen. Toisin sanoen hankkiutumaan ruumiista ja verijäljistä eroon.
Oletin kirjan nimen perusteella, että miestä kaatuu kuin heinää mutta painopiste on enemmänkin sisarussuhteessa. Näkökulma on yksinomaan Koriden, jonka ristiriitaiset ajatukset ja persoonallisuus hiljaksiin avautuvat. Kaunis ja paljon huomiota miehiltä saava Ayoola jää lukijalle lopulta melko etäiseksi, vaikka murhamotiiveja jonkin verran avataan lapsuuteen liittyvin takautumin.
Ayoolasta piirtyy kuva hemmotellusta prinsessasta, jonka tärkein ihminen elämässä on hän itse. Muiden arvo mitataan hyödyssä itselle. Tällainen tunne minulle syntyi jopa Ayoolan suhteesta sisareensa Koredeen: vaikea nähdä aitoa kiintymystä sisarusten välillä, vaikka vissiin sitä kuitenkin esiintyy. Tai sitten uhriutuva ja viekkaasti näyttelevä Ayoola manipuloi Koreden(kin) uskomaan, mitä milloinkin haluaa – myös oman kiintymyksensä sisareensa.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo. Henkilö joka hupsista vaan murhailee deittejään ja polkee sisartaan alas eikä muutenkaan erityisemmin piittaa toisten tunteista, ei voi olla kovin miellyttävä ihminen. Ayoolan luonteessa ei kehitystä tapahdu, joten sama meno jatkunee.
Kaikki romaanin henkilöt ovat melko fucked up, mutta minäpä pidin tästä kirjasta. Pidin Braithwaiten kirjoitustyylistä ja kirjan yleisestä tunnelmasta, joka on samaan aikaan sekä synkkä että kepeä.
Braithwaitelta julkaistaan ensi kuussa uusi romaani, Cursed Daughters. Aion lukea.
Kirjailijan sivut: https://oyinkanbraithwaite.co.uk/
Minäkin luin tämän. Kansi näkyy olevan sama kuin suomalaisessa painoksessa. Olihan tämä erilainen rikosromaani. Olisin kaivannut enemmän nigerialaisuutta. Afrikkalaisuutta oli kyllä, ruoat, vaatteet, poliisien korruptuneisuus. Kiva tietää, että uusi kirja on tulossa.
VastaaPoistaHmm, en ehkä ihan ymmärrä mitä haet tuolla että kaipasit enemmän nigerialaisuutta. Mainitsemasi seikathan sitä ovat (vaikka niitä esiintyy muuallakin kuin Nigeriassa) ja ne on tuotu luontevasti esille. En koe, että minkäänmaalaisen kirjailijan pitää jotenkin erityisesti alleviivata kulttuuriaan romaania kirjoittaessaan. Kyllä se kulttuuri siinä näkyy eri tavoin muutenkin. Braithwaite on kirjoittanut tämän kirjan alun perin käsittääkseni Nigerialaisille markkinoille ja se on julkaistu vasta myöhemmin muissa maissa ja käännetty monille eri kielille.
PoistaTämä oli mainio teos, tosiaan ongelmallisia henkilöhahmoja riittää, mutta kirjan tyyli oli silti toimiva...kiinnostaa kyllä tulevakin tuotanto.
VastaaPoistaOli pitkästä aikaa kirja, jossa ei ollut oikein yhtään pidettävää henkilöhahmoa (paitsi ehkä Muhtar) joskaan ketään en myöskään syvästi inhonnut. Kompleksisia hahmoja tosiaan, mutta toimivalla tavalla. Mielenkiintoista nähdä, millainen on seuraava Braithwaiten romaani. Tykästyin sen verran tyyliinsä, että pyrin sen lukemaan tuoreeltaan (edellyttäen ettei ole liian suurta varausjonoa siihen kirjastossa).
PoistaKiinnostavat hahmot, aikamoinen sisarsuhde, mutta "thicker than water" ja ison siskon velvollisuudet ehkä selittävät tilannetta.
VastaaPoistaMuistan tykänneeni tästä, vaikka kirjan hahmot oli mitä oli. Toivottavasti kirjailijan toinenkin kirja suomennetaan!
VastaaPoista