Yleensä kirjan luettuaan tietää pitikö kirjasta vai ei. Ainakin noin suunnilleen. Guðrún Eva Mínervudóttirin romaanin Nukentekijä kohdalla yhä emmin. Lukeminen ei ollut tuskaista eikä tarpomista umpihangessa, mutta olo on vähän pöllämystynyt. Niin että mikähän tämän kirjan pointti lopulta oli vai oliko sellaista? Pitääkö edes olla?
Ehkäpä asia selviää minulle nyt kun kirjoitan tästä kirjasta. Ja jos ei selviä, niin jääköön avoimeksi. Kirjan loput ovat joskus avoimia niin kuin elämäkin – sitä pitää oppia sietämään, ellei peräti nauttimaan.
Sveinn valmistaa seksinukkeja asuntonsa yhteydessä olevassa työpajassa Reykjavíkin laitamilla. Hän on erakoitunut eikä varsinaisesti edes kaipaa seuraa. Sveinnin rauhallinen arki häiriintyy, kun hänen pihaansa hurauttaa nainen. Selviää, että naisen autosta on puhennut kumi eikä nainen saa sitä itse korjattua. Vastentahtoisesti Sveinn tarjoutuu auttamaan.
Naisen nimi on Lóa ja hän vaikuttaa stressaantuneelta. Selviää, että Lóa on kahden tytön yksinhuoltaja eikä se ole helppoa – varsinkaan kun toinen tytöistä on vakavasti sairas. Sveinnin ja Lóan kiusallinen kohtaaminen johtaa vielä kiusallisempiin seurauksiin: Lóa nimittäin varastaa yhden Sveinnin valmistaman seksinuken.
Lukija saa aitiopaikalta seurata tapahtumien kulkua sekä Sveinnin että Lóan näkökulmasta. Lukija tietää siten enemmän ja on molempia askeleen edellä. Paljon ei tosin tapahdu paitsi ajatusten ja spekulaatioiden saralla. Luonnollisesti Sveinnin on vaikea ymmärtää, miksi Lóa on varastanut seksinuken etenkin kun Sveinn epäilee Lóanista hieman muutakin.
Lóan taas pitää Sveinniä omituisena ja mahdollisesti pervona, mutta melko harmittomana sellaisena, kunnes…
Samojen asioiden kuvaaminen kahdesta näkökulmasta on sekä toimiva että myös hieman tylsä ratkaisu. Jännite ei mielestäni kanna paitsi ihan kirjan alussa. Loppua kohden tyyli muuttuu lähinnä toisteiseksi, koska lukija tietää muutenkin jo niin paljon.
Jostain kumman syystä, jota en todellakaan osaa eritellä, koin kirjan silti koukuttavana. Jotakin suurempaa käännettä ja punaista lankaa jäin kuitenkin kaipailemaan. Mietin kirjan sanomaa, joka voisi olla että me ihmiset täällä elelemme kukin tahoillamme ja yritämme parhaamme mukaan pärjätä joskus vaikeissakin olosuhteissa niin hyvin kuin osaamme. Ja aina ei oikein osata, mutta sellainenkin ihminen on.
Vahvana kirjassa esiintyy myös toistensa ohi puhumista, mikä johtuu siitä että ei puhuta suoraan. Oletetaan paljon, mutta ei kysytä eikä oteta selvää, vaan täytetään aukot omalla mielikuvituksella. Jonkinlaista oppimista kyllä tapahtuu, joten kirjan synkähkö perusvire saa kirkkaampia sävyjä lopussa.
Mielipide selkokielellä: En edelleenkään tiedä pidinkö tästä. Sen tiedän, etten inhonnut eikä tullut mieleeni jättää kirjaa kesken. Kirja on sekoitus tilannekomiikkaa, mustaa huumoria (jotka eivät tosin minua varsinaisesti naurattaneet) ja eräänlaista melankolista vakavuutta. Asetelma on kutkuttava, mutta sen käsittely jäi mielestäni jokseenkin vajavaiseksi.
Guðrún Eva Mínervudóttir: Nukentekijä
Atena, 2010
alkuper. Skaparinn, 2008
islannista suomentanut Juha Peura
s. 296
Kirjojen karsintaprojekti:
Nukentekijä päätyi lukuuni sattumalta: se oli hautautunut hyllyjeni piiloihin ja tuli sieltä esille runsaan puhdistuksen (eli kirjojen karsimisen) myötä. Kirjojen "konmarittaminen" on muuten edennyt siihen pisteeseen, ettei minulla juuri ole enää kirjoja. Karsin todella rankalla kädellä ja jätin lähinnä sellaiset kirjat, joita en ole lukenut plus sellaiset, joilla on iso tunnearvo tai ovat kirjoja, joita voi lukea tai selailla uudelleen. Myös vuosikausia lukemattomana hyllyssä maanneet kirjat saivat lähteä.
Tuntuu todella omituiselta olla näin vähäkirjainen, vaikka jonkun mielestä kirjoja minulla vielä varmasti on paljon (veikkaisin että max. 200, joista yritän vielä nipistää). Olen raahannut kirjat läheiseen charity shoppiin, joka näyttää nykyään minun kirjastoltani. Vielä sinne lähtee ainakin yksi erä.
Alussa kirjoista luopuminen tuntui kaamealta, mutta kun nyt pari viikkoa olen tätä karsintaa ja raivausta tehnyt, alkaa olla jokseenkin helpottunut olo. Kirjoja saa aina uusia (tosin jotain rajaa on saatava tähän hamsteroimiseen jatkossa)!
Minullakin on tarkoitus vielä tänä vuonna vähän karsia. Ainakin joululahjaksi lähtee omia kirjoja. Meillä onkin perheessä lahjateemana tänä vuonna kierrätys oikein sopivasti.
VastaaPoista
PoistaTänään lähtee vika erä kirjoja charityyn ja sitten on tämä karsintasavotta ohi, wohoo!
Mainio idea tuo kierrätyslahjateema: se tuo varmasti helpotusta ihan yleisesti lahjojen hankintaan, kun se asettaa mukavasti raamit ja siinä välttyy osalta pähkäilyltä kokonaan.
No on kyllä jännä lähtöasetelma! Seksinukkien jotenkin hyvin surullinen suosio alkaa näkyä yhä enemmän kirjallisuudessa. Tuon teeman ympärille saisi rakennettua vaikka mitä. Mutta todellinen taitolaji on, että kokonaisuus pysyy uskottavasti ja koukuttavasti kasassa.
VastaaPoistaItse en ole seksinukkeaiheeseen juuri törmännyt, tämä kirjahan on vuodelta 2008. Seksinuken merkitys on tässä kirjassa mielestäni jokseenkin toissijainen: se on lähinnä kokoava tekijä henkilöiden välillä.
PoistaTuli kyllä mieleeni Antti Kurhinen, joka jonkin aikaa pyöritti seksinukkebordellia Helsingissä. Silloin jossain iltalehdessä oli isot otsikot aiheesta. Sittemmin paikka on suljettu.
Entä jos uudessa asuinpaikassa on surkea kirjasto? Sitte hamsterointi saattaa saada ihan uuden ulottuvuuden... :D
VastaaPoistaTodennäköisesti siellä on melko aneeminen kirjasto :D Olen tähän asiaan jo henkisesti alkanut valmistautua. Oma lukumakuni poikkeaa sen verran paljon täkäläisestä ”valtavirrasta” ja siten myös niistä kirjoista, joita kirjastoon päätyy, että on syytä varautua pahimpaan. Luultavasti oma lukemistoni ainakin aluksi muotoutuu hieman erilaiseksi kuin preferoisin. Ja sitten alkaa hamsterointi :D :D :D
PoistaNiin tosiaan, mitä jos siellä maalla onkin kovin vaatimaton kirjasto? Mitä tähän kirjaan tulee, yllätyin että tämä olikin ihan suomennettu teos. En ole koskaan kuullut tästä, mutta missäs välissä sitä olisi ehtinyt kaikista kirjoista kuullakaan. Onpa kyllä jännän sekalaiset vaikutelmat sinulla tästä! Ehkä en tätä lähtisi itse lukemaan.
VastaaPoistaMinäkin olen jo pitemmän aikaa poistanut kirjoja hyllystä aika armottomastikin, mutta eipä se silti näy missään. Hyllyihin ei edelleenkään mahdu mitään, ja kirjoja pursuilee siellä täällä. Olen alkanut kummasti arvostaa kirjastoa, koska ne kirjat eivät jää ikuisiksi ajoiksi nurkkiin pyörimään.
Kyllä olen tosiaan pohdiskellut uuden alueen kirjastoasioita ja melko varmasti se ei tyydytä minun tarpeitani. Yritän olla liikoja mietiskelemättä etukäteen. Harmillisesti täällä kirjaston valikoimia ei pääse katsomaan, ellei ole kirjaston asiakas. Olisin mielelläni mennyt etukäteen tutkimaan sikäläisen kirjaston tarjontaa.
PoistaTästä kirjasta löytyy jonkin verran bloggauksia kirjablogeista. Unohdin linkittää, kun tuli niin kiire saada postaus tuutattua ulos :D Ehkä lisään linkit näin jälkikäteen. Tämä on tosiaan sellainen kirja, että en tiedä kenelle suosittelisin. Ihan kiintoisa lukuelämys kyllä, vaikka vaisuksi jäikin.
Minustakin tuntui karsintaprojektin alussa, että vaikka kuinka vei säkkikaupalla kirjoja charityyn, niin missään se ei näkynyt. Nyt sitten näkyy senkin edestä. :D Täällä iso osa kirjoista ei koskaan päädy kirjastoon, joten on ollut pakko ostaa kirjoja, jos haluaa lukea mitä haluaa eikä sitä mitä on tarjolla kirjastossa. Toki olen kyllä ostellut sellaisiakin kirjoja, joita olisi saanut kirjastosta.
Hih mikä otsikko;D O Toivottavasti sieltä uuden kodin alueelta löytyy hyvä kirjasto.
VastaaPoistaTuskin löytyy, mutta kauhistelen sitä sitten kun se on ajakohtaista :D
PoistaTuo kahden kertojan käyttäminen on tehokas, jos juonessa mennään koko ajan eteenpäin, jos ei niin tuntuu heti junnaaamiselta. On jännittävää seurata, miten eri tavalla kaksi henkilöä kokee ja tulkitsee asioita.
VastaaPoistaOlen nähnyt elokuvan (muistaakseni norjalainen), jossa kaveri tilasi seksinuken ja halusi että yhteisö hyväksyy hänen parisuhteensa, pappi siunaa avioliittoon jne. Näissä tapauksissa täydellisen ja tottelevaisen keinopuolison haluaa aina mies, ei koskaan nainen. Naisilla on vain poikakaverityynyjä, joiden kainaloon voi nukahtaa.
Tässä kirjassa kahden kertojan näkökulma ei mielestäni oikein toiminut paitsi alussa. Hieman junnaamiseksi tosiaan meni.
PoistaNukentekijässäkin pohdittiin sitä, että seksinukkeja tilaavat lähinnä miehet ja nuket on varustettu naisen sukuelimillä. Kirjan nukentekijä eli Sveinn myös pohti olisiko valmis tekemään miesseksinukkeja. Ei oikein lämmennyt idealle, se tuntui hänestä omituiselta. Niin että naisille tosiaan poikakaverityynyjä ja miehille seksinukkeja.