Tämä listaus ei ole mikään "paremmuusjärjestys", vaan kirjat olen lisännyt ns. kronologisessa lukujärjestyksessä eli alkaen tammikuussa luetuista ja päättyen joulukuuhun. Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan pidemmät lätinäni kirjasta.
Keigo Higashino: Journey under the Midnight Sun
Massiivinen kertomus, joka alkaa vuodesta 1973 ja johtaa parikymmentä vuotta kestävään näkymättömään ajojahtiin. Erikoista on, että kahta kirjan keskeistä henkilöä ei kohdata kertaakaan suoraan, vaan aina näkökulma on jonkun toisen. Vaikuttava romaani!
Ernesto Sabato: The Tunnel (Tunneli)
Varsinainen yllättäjä tämä Ernesto, jonka valitsin luettavakseni maan takia: Argentiina puuttui maavalloituksistani. The Tunnel on makaaberi ja hirtehinen tavalla, joka nauratti useammankin kerran. Mietin toki onko sopivaa hirnahdella tällaiselle aiheelle (murha), mutta hirnahtelin silti. Ei eksistentialismin tarvitse olla kuivaa (eikä edes niin vakavaa) - se voi olla myös intohimoista.
Natsuo Kirino: Gotesque
Tämä kirja on linnake, josta sivu sivulta rapisee muuria, putoaa kokonaisia kivenlohkareita ja tiiliä. Lopulta jäljellä on vain rauniot. Uusi alku?
Suoria vastauksia haluava voi skipata tämän kirjan suosiolla. Epäluotettavista kertojista pitävä saa osansa. Japanilaisesta kulttuurista ja vertauskuvista kiinnostunut saa tyydytystä.
Taas Keigoa, mutta tunnustan että olen talutusnuorassa: Keigo voi kirjoittaa mitä tahansa ja minä vaikka nuolen sanat lattialta. Naoko osui hermooni.
Linja-auto, jossa Naoki ja Monami ovat kyydissä, ajaa ulos tieltä. Suurin osa matkustajista menehtyy. Naoko ja Monami kiidätetään sairaalaan, jossa Naoko pian menehtyy.
Monamin suhteen on toivoa ja hän herääkin maattuaan koomassa joitakin päiviä. Tai kuka herää, kuka ei. Monamin ruumiissa herääkin hänen äitinsä, Naoko.
Chen Guangchenilla on epäonni syntyä Dongshigun maalaiskylässä köyhään perheeseen. Vakavan sairastumisen ja liian myöhään saatavan hoidon takia hän sokeutuu jo lapsena.
The Barefoot Lawyer on Chen Guangchengin kirjoittama muistelmateos, jossa hän käy läpi elämäänsä aina lapsesta saakka päätyen lopulta pakenemiseen Kiinasta, sillä elämä kotimaassa käy mahdottomaksi poliittisesti aktiiviselle Chenille.
Oh, mikä kirja. Kielellisesti juuri minun makuuni. Kaunis ja kirkas, koskettava, ei hevin lähde päästäni.
Kotka häipyy komennukselle jättäen falkonieerin pärjäämään pytonkäärmeen, sienen, etsintäkoiran (searchdog) ja koin kanssa. Tiivis pesä repeilee vallattomien poikasten kehitellessä kiellettyjä leikkejä kotkan pistävän silmän poissaollessa.
Huojuva talo oli valintani klassikkohaasteeseen. En lainkaan ihmettele Huojuvan talon klassikkoasemaa. Romaani kuvaa aikaansa, mutta pienin muutoksin sen voisi hyvin sijoittaa tähänkin päivään. Ja se on pelottavaa.
Kirja aiheutti melkoisen tunnemyräkän sisälläni - jopa siinä määrin, että teki mieli useammankin kerran paiskata kirja seinään ja repiä hiuksia päästä. Hyvin voimakas ja mieleenpainuna lukukokemus siis.
Anneli Kanto: Pyöveli
Pyöveli on koukuttava ja taiten aikaansa kuvaava romaani, jota tuskin saattoi käsistään laskea. Kirja muistuttaa minua siitä, miksi niin rakastan lukemista ja kirjallisuutta: niistä voi oppia, sillä Pyöveli tarjoilee lukijalle mehevän tarinan lisäksi aimo annoksen historiaa ja kulttuuria.
Pyöveli herätti kiinnostukseni muitakin Annelin Kannon kirjoittamia romaaneja kohtaan.
Voimakas ja ovela kirja, jossa on paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja ajatusmaailmoja. Sellainen aina kiinnostaa minua. Kostoteema myös kiehtoo minua. Ei sillä, että olisin itse järin kostonhimoinen, mutta tapa jolla kostoa käsitellään, on mielenkiintoinen.
Kieli on kirkasta ja selkeää, ei mitään turhaa kikkailua. Juju on ajatuksissa, joita annetaan. Kysymyksissä, joita esitetään, mutta joihin ei vastata.
Tämä on se kirja, josta postauksen alussa mainitsin: ei millään muotoa paras tänä vuonna lukemani kirja, mutta ehdottomasti erityisen mieleenpainuva.
Lisäksi kirja nosti pintaan paljon ajatuksia, jotka eivät suoranaisesti liittyneet kirjaan (näitä ovat muun muassa elämisen mielekkyys/turhuus/pakollisuus/oikeutus, eutanasia jne.). Jill Andersonin puoliso tekee itsemurhan sairauden uuvuttamana ja Jilliä epäillään taposta ja heitteillejätöstä.
Älykäs ja kielellisesti rikas romaani, joka olisi voinut olla raskas ja masentava, ellei sitä olisi niin nokkelasti kirjoitettu. Never Mind on ns. Patrick Melrose -sarjan ensimmäinen osa.
Opin vasta kirjan luettuani, että se perustuu kirjailijan omaan elämään. Hieman järkytyin. En siksi, että omakohtaisuus tekisi kirjasta jotenkin huonomman, vaan siksi että... Noh, lue Never Mind, niin ymmärrät.
Kaiken kaikkiaan lukuvuosi 2016 oli mitä mainioin ja suurin osa lukemistani kirjoista oli joko hyviä tai erittäin hyviä. Olisin voinut listata enemmänkin kirjoja, mutta johonkin on pakko laittaa piste. Tuli muuten melko japanipainotteinen lista (eikä yhtään 2016 julkaistua kirjaa tullut valituksi, vaikka periaatteessa Hideo Yokoyaman Six Fourin olisi kyllä voinut valita), oho. Mutta minkäs teet, kun sieltä tulee niin hyvää kamaa.
Nyt on aika siirtää katse tähän hetkeen, tähän vuoteen. Olkoon se lukemistoltaan vähintään yhtä hyvä ellei parempi. Hyvää tätä vuotta!
Hyvää lukuvuotta ja mukanaan vieviä tarinoita sinnekin!
VastaaPoistaVoi vihna, piti alkaa pörräämään ympäri nettiä, että minkähän Keigo Higashinon kirjan lukisin ensimmäisenä. Niin houkuttelevasti kuvailit
Disa, se oletkin sinä ja blogilla uusi nimi. :))
PoistaSuosittelen Keigolta ensimmäiseksi The Devotion of Suspect X tai Malice. Näkee vähän tyyliä, vaikka toisaalta The Journey Under the Midnight Sun ja Naoko ovat aivan erilaisia muihin (käännettyihin) Keigon kirjoihin verrattuna.
Hyvää uutta lukuvuotta!
VastaaPoistaPyövelistä minäkin pidin todella paljon. Historialliset romaanit on paitsi hyvä konsti viihdyttää itseään myös saada historiankertausta ja ihan uuttakin tietoa samassa paketissa. Nykyään taitaa useimmat tehdä hyvät pohjatyöt romaaneilleen :-)
Jane, juuri siksi pidän historiallisista romaaneista. Ne myös inspiroivat ottamaan selvää asioista, kun monesti lukemisen välissä käy netti kuumana, kun googlettee kaikenlaista. Todellakin viihdyttävää ja opettavaista. :)
PoistaSama juttu, usein googletan jostain ihan pikkujutustakin lisätietoa ja mies tekee samaa. Mika lukee nyt jotain rautakauden Hämeeseen sijoittuvaa kirjaa, Hämeen Uro on muistaakseni sen nimi, ja googlattavaa tuntuu riittävän. Rauta-aika tahtoo molemmilla olla huonommin hanskassa kuin keskiaika.
PoistaHuojuva talo oli hurja kirja, jonka voisin lukea paremmalla ajalla uudestaan. Se väkivalta ja pelko ahdistivat lukuaikana niin paljon, että en pystynyt kiinnittämään ajankuvauksiin ja miljööseen niin paljon huomiota kuin tavallisesti teen.
VastaaPoistaHuojuva talo oli tosiaan niin vaikuttava lukukokemus, että itse en sitä enää halua lukea uudelleen. Väkivaltaakin enemmän minua ahdisti kirjan tunnelma ja Lean loputon alistuminen ja nöyristely sekä Eeron kyltymätön, mutta kauhistuttavasti omalla tavallaan johdonmukainen julmuus. Vieläkin puistattaa!
PoistaListasin juuri Huojuvan talon tämän vuoden luettaviin ja arviosi vaan vahvistaa kirjan vetovoimaa. Anneli Kannon Veriruusut on myös vaikuttava kirja!
VastaaPoistaTodellakin Japani-painotteinen lukuvuosi sinulla. Mahtavan kuuloisia kirjoja!
Kiitos vinkistä, Elina: Veriruusut lisään oitis suomilukulistalle!
PoistaHuojuva talo on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta kannattaa varautua melkoiseen tunnemyräkkään.
Kurjen siivellä -haaste vaikutti todella paljon lukemisiini viime vuonna, kun oma mieli oli orientoitunut bongaamaan itäaasialaisia kirjoja. Niitä jäi omaan hyllyynkin lukematon kasa eli matka jatkuu. :P
Mietiskelinkin, että luin viime vuonna yllättävän monta (ei siis kovin montaa, mutta minulle jo muutama oli yllätys) aasialaisen kirjailijan kirjoittamaa kirjaa ja etenkin japanilainen ja eteläkorealainen kirjallisuus onkin alkanut kiinnostaa normaalia enemmän. Tässäpä olikin monta mielenkiintoista vinkkiä sieltä suunnalta, kiitos!
VastaaPoistaPyöveli oli minunkin suosikkejani vuonna 2015, joten oli hienoa nähdä se listallasi.
Laura, en minäkään yleensä näin paljon lue aasialaista kirjallisuutta vuodessa, mutta Kurjen siivellä -haaste tosiaan vaikutti paljon lukuvalintoihini. Vanhojen tuttujen lisäksi löysin paljon uusia ja kiinnostavia kirjailijoita. Tuo Kanae Minato on eräs niistä ja häneltä tuleekin tänä vuonna uusi kirja (tai siis enkkukäännös), jee!
PoistaPyöveli oli todellinen yllättäjä ja nimenomaan positiivisessa mielessä.
Sabaton Tunneli on eksynyt minunkin kirjahyllyyni, joten hyvä tietää että sillä on puoltoa :)
VastaaPoistaJa juu, nuo japanilaiset, pidän silmät auki jos tulevat vastaan...
Kannattaa lukea Tunneli pian (koska minua kiinnostaisi kuulla, mitä sinä siitä pidät)! On muuten sellainen kirja, joka mielestäni kestää useammankin lukukerran.
PoistaHienoa, että löysit Pyövelin, komeaa kerrontaa on, julkaisuvuotensa parhaimmistoa. Luin keväällä Veriruusut, ja se on mielestäni tämän itsenäisyysfiestavuoden pakollista lukemistoa. Yksi tämän kevään eniten odottamiani romaaneita on Kannon Lahtarit.
VastaaPoista