Viking 2016
S. 300
Homegoing julkaistaan maaliskuussa suomeksi nimellä Matkalla kotiin
Kirjan alussa on sukupuu, jota voi tavallaan pitää kirjan sisällysluettelona. Eikä vain sisällysluettelona, vaan luurankona. Sivu sivulta, luku luvulta luuranko saa ihoa ympärilleen, kunnes se kirjan lopussa seisoo uljaana ja täydellisenä. Arpisena, mutta kokonaisena.
Tähän sivumäärältään melko lyhyeen kirjaan mahtuu suuri tarina monien sukupolvien ajalta käsittäen kaksi sukuhaaraa, jotka jo aivan alussa erkanevat. Samasta äidistä syntyneet sisarukset Effia ja Esi eivät koskaan kohtaa. Effian kohtalona on naida rikas valkoinen orjakauppias, Esi päätyy orjaksi. Effian sukuhaara jää Afrikkaan, Esin päätyy Amerikkaan orjiksi puuvillapelloille ja kaivoksiin.
Homegoing tuo keskeiseltä teemaltaan - orjakauppa kolonialismin aikana ja sen jälkeen - mieleeni Lawrence Hillin historiallisen romaanin The Book of Negroes. Siinäkin käsitellään orjakauppaa sekä myös kuvataan orjien vapautukseen johtavia tapahtumia Yhdysvalloissa. The Book of Negroes on tietyssä mielessä "faktuaalisemi", tiedollisempi. Homegoing sen sijaan menee syvemmälle tunteisiin. Itse asiassa se menee niin syvälle, että nessujen loistaessa poissaolollaan pyyhin kyyneleitäni yöpaidan hihaan.
En ole koskaan lukenut mitään tällaista. Olin jopa huolissani tajutessani kirjan "kaavan": miten ihmeessä voin sisäistää näin monta tarinaa, näin monta kohtaloa? Noh, ihan hyvin se onnistuu, vaikka näkökulmia on peräti neljätoista. Neljätoista tarinaa, jotkä jäävät kesken, mutta jotka täydentyvät luurangon saadessa ihonsa, muotonsa, tullessaan näkyväksi. Ja vihdoin astuessaan tähän päivään.
Ymmärrän, että tällainen tiuhaan hyppivä tyyli voi etäännyttää ja turhauttaa joitakin lukijoita. Oletin, että minullekin se saattaisi muodostua ongelmaksi, vaan ei. Gyasi tuo kunkin henkilön niin liki, että lukija voisi kättänsä kurottamalla koskettaa, tarttua käteen. Minä en jäänyt sivustakatsojaksi, vaan elin mukana. En edes osaa eritellä, miten Gyasi sen tekee ja siksi tyydynkin toteamaan, että hänellä on uskomaton tarinankerronnan lahja, joka piirtyy lukijan eteen kuvina, liikkuvina hahmoina. Elävänä.
Tämä kirja menee ihan heittäen suosikkeihini.
Osallistun kirjalla Muuttoliikkeessä-haasteeseen, sen voi sijoittaa alaotsikon "Valtaa käyttämässä" alle. Helmet-lukuhaasteesssa sijoitan Homegoingin kohtaan 10 eli "kirjan kansi on mielestäsi kaunis". No on kyllä, ihan superkaunis! Kannen on suunnitellut nathanburtondesign.com.
Luen tällä hetkellä suosittelemaasi Kelttikankaan Temperamentti-kirjaa. Tätä kirjaa en ole lukenut mutta kiinnostaisi. Sen vain haluan kertoa, että olen suorastaan kateellinen kyvyllesi itkeä, kun luet koskettavia kirjoja. Itse jään pelkästään ahdistukseni vangiksi, enkä pysty itkemään. Itkettävät kirjani voin laskea yhden käden sormilla. Yksi niistä oli Pirkko Saision Elämänmeno.
VastaaPoistaTuija, wautsi, kiva kuulla että otit lukuun ja vielä noin pian! Toivottavasti ei tuota pettymystä ja jos tuottaa, niin älä ainakaan minua ammu :D
PoistaTämä Homegoing on tosiaan tulossa maaliskuussa suomeksi, joten sen pääsee lukemaan äidinkielellä, jos ei jaksa muulla kielellä lukea. Olen todella iloinen, että tällainen helmi suomennetaan!
En kaikkien kirjojen kohdalla nyyhki eli ei tule automaationa minullakaan. Tämä kirja aiheutti muutaman hiljaisen kyynelvirran eikä edes niissä kohdin, kun jotain kamalaa tapahtui. Olen kai kirjallisuudenkin kohdalla sellainen itkupilli, että itken vasta kun pahin on ns. ohi ja jäljellä ehkä enää tyhjyys, kenties ei sitäkään. Toisaalta saatan tirauttaa itkut myös elokuvaa katsellessa - riippuu toki elokuvasta. Myös musiikki voi nostattaa kyyneleet silmiini. Ja eläimet! Niin että itse asiassa olen melkoinen itkupilli :D
Pirkko Saisiota en ole lukenut. Voisi kyllä mahdollisesti kokeilla.
Ihana Ele, kyyneleet puhdistavat tunnelukkoja <3
VastaaPoistaTämän kirjan haluan lukea...
Mai, itkeminen on kyllä joskus helpottavaa. Joskus taas rasittavaa, koska minun on vaikea saada itkua lakkaamaan, jos se oikein kunnolla pääsee käyntiin. <3
PoistaLuulen, että pitäisit tästä kirjasta ja olen todella iloinen, että kirjasta on tulossa suomennos keväällä!
Mahtavaa kuulla Elegia, että sinullekin tämä oli huippu. Mun oli tosiaan tämän jälkeen vaikea lukea mitään, koska tää nyt vaan on niin hurjan mielettömän hieno kirja. Itsekin mietin juuri tuota, että kun tarina tavallaan alkaa uuden ihmisen myötä alusta aina uudestaan, niin se vaatii kirjailijalta tosi paljon, että saa sen tarinan aina heti käyntiin ja tässä Gyasi kyllä onnistuu vallan taiturimaisesti.
VastaaPoistaOmppu, minua hieman huoletti tämä juuri tuon massiivisen "kerrontalinjan" takia. Jotenkin taianomaisesti Gyasi silti sai solmittua kohtalot yhteen riittävän tiukasti, ettei etääntymistä tapahtunut. Rohkea kokeilu, sanoisin, ja kannatti kokeilla. Minusta kaikki kirjan henkilöt olivat niin kiinnostavia, että niistä olisi kustakin saanut kirjoitettua vaikka kokonaisen romaanin! Mutta sepä ei ollut tämän romaanin pointti.
PoistaHieno vinkki, kiitos tästä. Minulla onkin ollut mietinnässä, mitä ihmettä luen muuttoliikkeessä-haasteeseen. :) Ja onpas kaunis kansi tällä kirjalla. Tuo oranssin sävy on upea.
VastaaPoistaMarika, tämä on vaihteeksi sellainen kirja, jonka toivoisin mahdollisimman monen lukevan. Siirtomaahistoriaa huonosti tunteville rasisteille suosittelisin erityisesti. :P Kirjan kansi on upea ja se muuttaa väriä ja hohtaa, kun valo taittuu siihen eri kulmasta. Minusta on upeaa, että täällä panostetaan kirjojen kansiin, myös pehmeäkantisten. Monet pehmikset ovat niin komeita ja laadukkaita, että sopivat mainiosti lahjakirjoiksikin.
PoistaHyvien lukemattomien kirjojen määrä sen kun kasvaa, niin paljon vinkkejä täällä blogimaailmassa saa. Niistä joutuu valitsemaan ne, jotka alkavat puhutella jo takakannen tai niitä lukeneiden kertoman perusteella. Tai sitten pitää tyytyä siihen mitä saa kuulla. Monet osaavat kertoa kirjasta onneksi niin hyvin, että omaa mielikuvitusta lisänä käyttäen tulee tunne, että on lukenut koko kirjan. Se helpottaa.
VastaaPoistaEn tiedä, mitä Thomas Bernhard (yksi mielikirjailijoistani) tarkoitti, kun sanoi: "Jos sinulla on joku uusi kirja kädessä, avaa se jostain keskipaikkeilta ja lue sitä siitä alkaen eteenpäin 1 !/2 sivua. Sen jälkeen tiedät kaiken siitä kirjasta."
Kokeilin sitä keinoa seuraavan hänen itsensä kirjoittaman teoksen jonka sain käsiini, kohdalla. Hm. Jos se olisi ollut ensimmäinen kirja, jota yritin hänen tuotannostaan lukea, ehkä olisin pelkästään kummastellut sitä tekstiä. Ja ehkä kaikki hänen lukuisat kirjansa olisivat jääneet lukematta. Mutta täytyy myöntää, että ns. "tavallisten" kirjojen kohdalla, se voisi olla hyvä keino. Valtaosa kirjallisuudesta, ehkä peräti 80%, on mielestäni sellaista, jonka lukematta jättämisestä ei olisi mitään vahinkoa. Tämä on vain minun arvioni, jolla ei ole mitään merkitystä. Mutta oli mikä taiteenala hyvänsä, sama juttu. Se koskee kaikkea, mitä taiteeksi kutsutaan: on karkeasti arvioiden huonoja, keskinkertaisia ja hyviä teoksia kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteiden ym. kohdalla. Mutta huomattava, että se, mikä toisesta on huono, voi jostain toisesta tuntua hyvältä. Mitä enemmän jotain taiteenalaa seuraa, sitä enemmän vaatimukset kasvavat. Varmaan kaikki ovat sen huomanneet. Joskus hyväkin voi olla huonoa ja päinvastoin. Riippuu siitä, miten se vaikuttaa. Mulla on monta esimerkkiä kirjahyllyssä. Joku paljon kiitetty kirja, voi jättää minut kylmäksi. Siitä huolimatta sitä ei voi sanoa huonoksi.
Aikaa ei yksinkertaisesti ole kaiken lukemiseen, katsomiseen tai kuuntelemiseen. On pakko valita. Oikeastaan koko elämä on pelkkää valintaa, tuntuu siltä.
Liisu, niin todellakin kasvaa. Minulla hyllyt notkuvat toinen toistaan kiinnostavampia kirjoja ja silti roudaan lisään kirjastosta :D Minulla intuitio vaikuttaa todella paljon lukemisten valintaan ja hyvin usein se on oikeassa. Luen mielelläni kirjoista sekä blogeista että muualta, mutta en koe mitään paineita. Luen kirjoja, joihin minulla syntyy vahva tunne, että tämän haluan lukea. Tunteen syntyyn vaikuttaa sitten moni tekijä: vaikka kirjaa kehuttaisiin kovasti, ei minulle välttämättä silti synny tunnetta, että haluan sen lukea enkä sitten luekaan.
PoistaLuulen, että moni paljon lukeva joutuu tekemään jonkinlaista karsintaa, koska kukaan ei millään ehdi lukea kaikkia kirjoja. Itse saan sinun tavoin iloa ihan siitäkin, että luen kirjoista vaikkei olisi aietta itse edes lukea kys. kirjaa.