Hae tästä blogista

torstai 25. elokuuta 2016

Suomikooste ja lampaan huuto

Koti on paikka, johon kaipaa kun ei ole siellä. Ei välttämättä heti poistuttuaan, mutta esimerkiksi kuuden viikon jälkeen on ihana palata tutun kodin suojelevien seinien sisälle.

Tosin koti on nyt julkisivuremontissa, joten täytyy suojella itseään verhoamalla ikkunat remppamiehiltä, joita ei ole näkynyt kuin kerran vilaukselta näinä parina päivänä, kun olen kotona ehtinyt olla.

Palataan kuitenkin vielä Suomeen ja teemalukemiseeni eli suomalaisen kirjallisuuden kesään, joka päättyi poistuessani maasta.

Ehdin lukea seitsemän kirjaa, jotka ovat:

Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa
Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Hilkka Ravilo: Kylmät kädet
Maria Jotuni: Huojuva talo
Marko Hautala: Käärinliinat
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Anneli Kanto: Pyöveli

Kaikista kirjoista pidin eli yhtään niin sanottua hutia ei osunut kohdalleni. Huomasin myös, että on ihanaa lukea vaihteeksi suomen kielellä, vaikka se aluksi tuntui oudolta.  Tosin huomasin myös, että aloin kaivata englannin kieltä loppuviikkojen aikana.

Kerroin paljastelupostauksessani peranneeni suomikirjastoni. Suurin osa kirjoista lensi roskiin, loput varastoin mökkiin. Muutaman kirjan otin mukaani ja esittelen ne nyt teillekin.

Murphyn laki (Arthur Bloch, Gummerus 2004, suom. Laura Jänisniemi), lempparikirjani Kyynikon kultaisen kirjan ohella.



"Kaikki valehtelevat, mutta se ei haittaa, koska kukaan ei kuuntele."
Liebermanin laki

Tässä muut tuodut



Hanna Hauru: Eivätkä he koskaan hymyilleet (Like 2002)
Hanna Hauru: Raaka punainen marja (Like 2004)
Lin Jutang: Maallinen onni (Wsoy 1949)
Japanin kulttuuri (tietokirja, useita tekijöitä: Otava 2002)

Yritin vuonna 2008 lukea Haurun teosta Eivätkä he koskaan hymyilleet ja olin ihan pihalla. Myöhemmin tajusin, että kyseessä ei ole romaani, vaan yksittäisiä minitarinoita, novelleja. Se selittänee ainakin osin ymmärtämättömyyteni. Nyt kun taas olemme kirjan kanssa yhdessä, yritän uudelleen erilaisella asenteella.

Japaniteoksen olen joskus lukenut opintojani varteni, mutta siitä on jo aikaa. Kyseinen teos on eräs lempitietokirjani, joten siksi otin sen mukaani. Lin Jutangin Maallista onnea en ole kokonaan lukenut. Alleviivaukset päättyvät noin sivulle kuusikymmentä. Muistan, että aikanaan kirja oli minulle kuitenkin tärkeä ja varsin kiinnostava, joten siksi otin juuri sen mukaani. Maallinen onni ei ole mikään elf help -kirja, se on filosofista pohdintaa kiinalaisesta näkökulmasta. Sellainen kiinnostaa minua.

"Kiinalainen filosofi uneksii toinen silmä avoinna... Toinen silmä suljettuna ja toinen avoinna hän näkee kaiken ympärillään tapahtuvan ja omien pyskimystensä turhanpäiväisyyden, mutta säilyttää kuitenkin kylliksi todellisuudentajua ymmärtääkseen, että hänen on joka tapauksessa yritettävä kulkea elämän läpi."

Sellainen kooste Suomesta. Elämä jatkuu nyt täällä telineiden keskuudessa. Tosin levottomuus kalvaa jo jalkapohjaa ja tuskin täällä kauan vanhenen. Odottelen, että saan reseptini uusittuna takaisin lääkäriltä, haen lääkkeeni ja sitten voisikin taas pakata laukun. Kuulen vuorten kutsuvan, nummilla huutavat lampaat nimeäni. On pakko mennä.

6 kommenttia:

  1. Nuo haurun kirjat kiinnostavat kovasti. Yhden kirjan olen häneltä lukenut Tyhjien sielujen saari. Olihan puhutteleva pienoisromaani.
    Mukavaa matkaa jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauru kirjoittaa mielenkiintoisista aiheista. Olen lukenut kolme hänen pienoisromaaniaan, joista yksi on tuo Tyhjien sielujen saari. Pidin siitä kovasti ja olisin voinut lukea mielelläni kokonaisen suurromaanin verran aiheesta.

      Kiitokset toivotuksista! Melko huono ajankohta on nyt lähteä, kun on bank holiday -viikonloppu eli kaikkialla on tupaten täyttä ja (hotelli)hinnat pompsahtaneet kaksinkertaisiksi. Mutta silloin on mentävä, kun siltä tuntuu. ;)

      Poista
  2. "Lampaan vaatteissa" oli lukijaa säälimätön, vereslihalle vetävä esillenosto dekkarinomaisessa muodossa aiheesta, joka sen ehdottomasti ansaitsee. Esikoisteos joka oli luettava ja koettava itse.
    "Maallinen onni" tuli poimittua vuosi sitten uudelleenlukuun ja vietettyä mielekkäitä hötkyilyn torjuntahetkosia ja valmiiksireuhtomisen vastaisia rupeamia sen parissa.
    Murphyn juhlapainos meni varaukseen, esillenostosta kiitos! Sinulle taitelemista tellinkien keskellä; kutsuun ja huutoon on vastattava, reissuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, Lampaan vaatteissa oli todellinen yllättäjä kaikin puolin. Toivottavasti kuulemme vielä Hiltusesta.

      Onpa kiva kuulla, että Lin Jutangin Maallinen onni on sinullekin tuttu! Itse aion ravita sillä henkistä puoltani heti reissun jälkeen. ;)

      Kiva myös kuulla, että postaus herätti kiinnostuksesi Murphyn juhlapainokseen. Olen itsekin iloinen, kun vihdoin päädyimme taas yhteen!

      Poista
  3. Mielenkiintoinen postaus eli Haurulta on enemmänkin kirjoja.¨.. Hän teki minuun mielettömän vaikutuksen Tyhjien sielujen saarella. Se saari itse ja sen historia, johon se viitannee. Aihe kiinnostaa minua jo muutenkin...kuten tiedätkin.

    Lin Jutang Minulla taitaa olla tuo, mutta olen lukenut kirjan Leski, nunna ja kurtisaani. Hautalan olen löytänyt vasta Kuokkamummon myötä. Pyöveliä kommentoin jo aiemmin. Ollikainen teki minuun vaikutuksen.

    Hyvää viikonloppua sinulle, lähden sienimetsään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haurulta on julkaistu ainakin kolme pienoisromaania ja pari novellikokoelmaa. Itse olen ne pienoisromaanit lukenut ja nuo kaksi novellikokoelmaa ovat suomikirjastoni aarteita. Haurulla on erikoinen tyyli, josta pidän.

      Minä en ole Lin Jutangilta muuta lukenut kuin tuota Maallista onnea jonkin matkaa. On kiva kuulla, että kirjailija on sinullekin tuttu. Siihen harvemmin törmää, mikä sinänsä ei ole ihme, sillä kirjahan on melkoisen iäkäs.

      Kiitos sinulle kommentistasi ja ihanaa viikonloppua sienimetsässä! Minä taidan tyytyä purkkisieniin. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.