alkuper. Facteur émotif, 2005
Hesperus Nova, 2008
Ranskasta englanniksi kääntänyt Liedewy Hawke
S. 108
Onpa erikoinen kirjan nimi, ajattelin tutkaillessani kirjojen selkämyksiä charity shopissa. Erikoinen nimi ja sitten vielä niin kaunis kansi (kannen suunnittelu ja toteutus: Anna Morrison).
Takatekstikin houkutteli, vaikka siinä on näin jälkikäteen ajateltuna paljastettu melko paljon. Ei kuitenkaan liikaa, mikään ei valmistanut minua siihen, mitä tuleman piti. The Peculiar Life of a Lonely Postman on ennen kaikkea maaginen tunnelmakirja, jossa tunnelma luodaan osittain runoin.
Japanilainen runous on keskeisessä roolissa, etenkin haikut. Kanadassa asuva Postimies Bilodo ei ole maailman eettisin posteljooni: hän rikkoo räikeästi kirjesalaisuutta availemalla toisille tarkoitettuja kirjeitä. Toisten elämät ovat hänelle henki ja elämä, hänen saippuasarjansa. Tai puolet niistä, mutta loputhan voi keksiä itse.
Pakkomielteinen toisten asioiden tonkiminen sokeuttaa Bilodon. Hänellä kenties olisi mahdollisuus toisenlaiseenkin elämään, ei niin yksinäiseen ja eristyksessä olevaan. Mutta ei hän sitä näe, hän on liian kiinni toisten kirjeissä ja elämissä. Etenkin erään Ségolènen pelkistetyissä kirjeissä, joista kukin sisältää aina vain yhden haikun: ei koskaan mitään muuta.
Mutta mitä tehdä, kun yksi haiku ei enää riitä? No siirrytään tietenkin tankaan! Haikulla ja tankalla on tavumäärien ja rakenteen lisäksi sisällyksellisiä eroavaisuuksia. Asiasta mitään tietämättömälle ne tulevat kyllä selväksi, sillä Denis Thériault selittää ne romaanissaan.
Hienovaraiset haikut vaihtuvat paatoksellisiin tankoihin saaden ajoittain jopa koomisia piirteitä. En tiedä onko se tarkoituksellista vai tahatonta, mutta minä kyllä hihittelin ja jopa hirnahdin ääneen. Voiko tätä suorempaa - ja melko kulunutta - kielikuvittelua enää ollakaan?
Under the screen of your dress
at the crossing of your thighs
a hidden river
secret Amazon
Let me make my way upstream
Kyllä, minä siis revin huumoria tästä kirjasta. Mutta ei tämä mikään huumorikirja silti ole. Sanoisin, että ajatuksia herättävä kauniin runollisesti kirjoitettu tarina, josta löytyy syvyyttä, ajateltavaa ja yllätyksellisyyttäkin. Kieli on niin elävää, että tarina piirtyi helposti mieleeni eikä se millään tahdo lähteä sieltä. Kerrankin olen samaa mieltä kirjan kansikehun kanssa: tätä voi tosiaan kutsua lumoavaksi.
Huomioin, että kirjassa haiku ei noudata säkeitä suhteessa 5-7-5 (luvut ovat tavumääriä), vaan useimmiten 5-5-7 (mikä on minulle vierasta). Toisaalta japaniksi perinteen mukaan haiku kirjoitetaan ns. putkeen eli koko roska samalle pystyriville.
Kirjallisuuspalkinnoista kiinnostuneille kerrottakoon, että The Peculiar Life of a Lonely Postman voitti vuonna 2006 Japan-Canada Literary Awardin.
Todella ihana kansi, ihan mun näköinen. (Siis yllättävää kyllä en näytä puun oksalta kuitenkaan). =D Voisin ottaa seinilleni tuollaista tapettia, tosin tuota pinkkiä sävyä pitäisi miettiä tarkkaan. Ja kirjan nimikin on sangen kiehtova. Minua on myös aina kiehtonut jollain tavalla haikut. En minä niitä ole mitenkään hartaasti lukenut, mutta joskus olen niitä itse värkkäillyt jollakin kirjoituskurssilla aikoinaan, ja se oli kivaa. =D
VastaaPoistaYmmärrän kyllä, mitä tarkoitat: kansi on ihan minunkin näköinen. Ollaankohan kaksoset? :D Tuosta saisi kyllä eloa tapettiin, jos boordin tekisi, niin ei tule liian pinkkiä kukkaista ;)
PoistaMinäkin olen väsäillyt haikuja taannoin luovan kirjoittamisen kurssilla. Haikut ovat muutenkin minusta kiehtovia, koska ylläri pylläri Japani <3 Ja luonnon kuvaaminen! Tämä kirja muuten inspiroi minua kirjoittamaan runoja pitkästä aikaa eli siinäkin mielessä melko tenhoava romaani. :)
Haikuja ja tankoja rukoilee muun muassa Arto Lappi, jota suosittelen luettavaksi! On jotenkin veikeä idea luoda romaani perinteisen japanilaisrunouden pohjalle. Kiehtovaa!
VastaaPoistaArto Lappi on tuttu nimi, mutten tiedä olenko hänen runojaan lukenut. Täytyypä tutkailla. :)
PoistaTämä romaani on tosiaan mielestäni varsin onnistunut, uskallan suositella luettavaksi!