Kohtalokkaita katoamisia

Voitin taannoin Polkan kirja-arvonnassa ja sain valita pari kirjaa itselleni laajasta valikoimasta. Eli todistettua on, että joku (jopa minä) joskus voittaa! Valitsin toiseksi kirjaksi Petri Karran Kohtalonohjaajan, jonka vasta nyt ehdin lukea.

Ei sillä, että eläisin mitenkään hektistä elämää (en elä - tai olen kyllä elossa), mutta lukemattomien kirjojen pino kasvaa nopeammin kuin luettuen. Mistähän se voisi johtua. Ei kai vaan siitä, että sitä ikään kuin vahingossa tulee ostettua kirjoja harva se päivä.

Teen linkityksen Polkan arvontapostaukseen jahka Vuodatus lopettaa pelleilyn eikä lataile sivuja puolta päivää. Nyt ei kestä hermo odotella.

No anyway, pidemmittä puheitta siirtykäämme itse kirjaan.

Petri Karra: Kohtalonohjaaja

Tässäpä vasta erikoinen kirja. En osaa oikein päättää pidinkö vai enkö. Periaatteessa pidin, mutta ajoittain ylitsevuotavan runsas adjektiivien käyttäminen sekä toisto hieman rasittivat.

Joistakin lauseista oli runollisesti jätetty myös verbit pois. Kirja oli silti helppolukuinen ja -tajuinen ja osa kielikuvista oli nautittavan kauniita.

Mutta mutta... Ehkä hieman vähempikin olisi riittänyt. Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen tempaisi heti mukaansa ja oli jännittävän arvoituksellinen.

Ensimmäisen osan lopussa alkoi saada hieman käsitystä siitä, missä mennään ja toisessa osassa omat arvelukset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Kirjan keskiössä on Peter, jonka silmin tarina on kirjoitettu, sekä sivuosassa Lisa, Peterin vaimo. Heidän - etenkin Peterin - elämä sinkoutuu raiteiltaan heidän poikansa, Jonathanin, kadotessa kanoottiretkellä. Ruumista etsitään, mutta tuloksetta.

Samoihin aikoihin alkaa Peterin elämässä tapahtua outoja jopa siinä määrin, että Peter alkaa epäillä omaa mielenterveyttään ja henkistä tilaansa. Mikä on lopulta totta, mikä kuvitelmaa?

Tämän enempää en paljasta juonesta, koska kirja on trillerimäinen ja sen yllätyksellisyys ja lukijan mahdollisuus ratkoa asioita mukana, menisi muuten pilalle.

Ihan luettava ja erilainen kirja, vaikka ajoittain hieman tylsistyin siihen jankkaamiseen ja paikallaan polkemiseen.

Loppuratkaisu ei myöskään minua miellyttänyt, mutta kokonaisuutena kirja oli ihan mielenkiintoinen, vaikka siitä jotenkin ristiriitainen olo jäikin.