Hae tästä blogista

torstai 24. maaliskuuta 2022

Kirja-asioita ja reissutiedote

Iconic Temple, Chiswick Gardens (23.3.2022)

Huomenna saapuu noutaja ja äkkilähden vihreämmille niityille. En kuitenkaan (tietääkseni) niille viimeisille, vaan aikomus on palata.

Nokka kääntyy kohden Lake Districtiä, josta olen erityisesti toisessa blogissani aika paljon kirjoitellut. Blogi on ollut vahingossa tauolla, koska on ollut vaikeahko kausi pääkopassa. Mutta ehkä palaan tauolta pian, kun elämä hiljalleen hiipii taas suoniini.

Reissun syy ei ole pelkästään patikointi, vaan teemme samalla tiedusteluretken: on muutama kämppä kiikarissa ja käymme niitä katsomassa. Toiveena on muuttaa Järville, mutta vaikka kuinka haluaisin sinne muuttaa, olen realisti: en usko, että muutto onnistuu. Kysyntä on suurempaa kuin tarjonta, lisäksi osassa asunnoista on paikallisuusrajoituksia, joita emme luonnollisesti täytä.

Mutta aina voi yrittää ja katsoa, mitä tämä tie tarjoaa jos mitään. Jos ei onnistu, niin sitten käyttöön plan B. Jonnekin tästä on muutettava joka tapauksessa, koska tämä kämppä alkaa olla kipeästi remontin tarpeessa.

Sitten lukuasioihin eli mitä on luettu?

No ihastuttavaa maagista realismia Mizuki Tsujimuralta. Lonely Castle in the Mirror (Doubleday 2021, japanista enkuntanut Philip Gabriel, s. 355) on tarina seitsemästä tokiolaisesta teinistä, jotka syistä tai toisista ovat jääneet koulusta pois. He tapaavat toisensa linnassa, johon he saapuvat peilien läpi.

Kukaan ei tiedä, miksi juuri heidät on valittu pääsemään linnaan, jossa tehtävänä on etsiä avain. Avaimen löytäjä saa esittää toiveen, joka sitten toteutetaan. Luulisi, että avainta etsitään apinanraivolla, mutta niin ei käy. Sen sijaan nuoret tutustuvat toisiinsa ja hiljalleen linnan salaisuus alkaa avautua.

Lukiessa kannattaa olla tarkkana, sillä Tsujimura ripottelee hienovaraisia vihjeitä matkan varrelle. Kirjassa onkin klassisia arvoitusdekkarin piirteitä, vaikkei kirja dekkari olekaan, vaan taianomainen kertomus nuorista, jotka kipuilevat tahoillaan. Kukin on yksinäinen ja hukassa.

Kirjassa on paljon tarttumapintaa, mutta valitettavasti en ehdi siitä tämän enempää jauhaa. Toisaalta suosittelen vahvasti olemaan tietämättä juuri mitään tästä kirjasta ennen lukemista, sillä mielestäni juonesta liikaa paljastaminen pilaa lukuelämyksen: kirjailija paljastaa itse asioita niissä kohdin, kun ne kuuluu tietää. Tietäminen ”väärään” aikaan voi muuttaa lukukokemusta.

Tästä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta itse en halua spoilata kirjoja (ja jos niin teen, varoitan etukäteen), koska haluan antaa mahdollisen lukijan kokea ja tulkita kirjan itse. En itsekään tykkää lukea kirjamietteitä, joissa selostetaan koko juoni – ainakin arvostan spoilerivaroituksia, jos paljastellaan paljon/oleellisuuksia.

Mitä lähtee mukaan reissuun?

Vaikken reissussa ehdikään lukea, automatkalla sentään ehdin, koska en aja (ja siitä voivat kaikki olla kiitollisia).

Mukaan lähtee David Berridgen muistelmateos Inside Parkhurst – Stories of a Prison Officer. Kirjan nimi kertookin melko lailla kaiken eli vanginvartijan työstä on kyse ja vieläpä vankilassa, jossa on muhinut (ja muhii) brittien brutaaleimmat rikolliset.

Painopiste on työn kuvauksessa ja vankilakäytännöissä/normeissa&hierarkioissa eli psykologista aspektia (paitsi sosiaalipsykologisessa mielessä) tässä ei juuri ole. Mutta eipä sillä ole väliä, työ itsessään on sen verran kiinnostava.

Olen kirjasta lukenut noin 80 sivua, vaikka piti vain ”tsekata” sopisiko kirja matkalukemiseksi autossa (sopii mainiosti lyhyiden lukujensa ansiosta). Matkakirjan pitää olla sellainen, että se on helppo jättää kesken ja sen pariin on helppo palata sekä lyhyiden että pitkien taukojen jälkeen.

Automatka-aikaa on yhteensä menopaluussa reilut kymmenen tuntia eli pitänee varmaan valita mukaan toinenkin kirja. Vahva ehdokas on Kerry Daynesin What Lies Buried, joka on jatkoa The Dark Side of the Mindille

Blogitauko

Kerttu 23.3.2022
Täten blogini hiljenee määrittelemättömäksi ajaksi. Reissussa tuskin tulee tosiaan luettua, koska päivät ovat täynnä tarpomista niin että illalla sitä vain kaatuu sänkyyn ja antaa unen viedä.

Kropan piiskauksen maksimoimiseksi mukaan lähtee Kerttu (fillarini), jolla voi suhauttaa auton sijasta erinäisten trailien varrelle.

Osa reiteistä nimittäin alkaa sen verran kauempaa majoituspaikkojamme, ettei niihin ole mieltä kävellä kun itse kiipeily vuorilla vie aikaa, joten kun jollain on alkumatka taitettava niin miksipä ei sitäkin omilla lihaksilla.

*

Lopuksi pari kuvaa Järviltä, ovat edelliseltä reissulta eli vuodelta 2020, sillä viime vuosi jäi paskamaisen maailmantilanteen takia välistä.


Ai niin, jos kiinnostaa seurata reissua Instagramissa, niin minut löytää sieltä nimellä @eleinaw. Kyseinen tili on tosin yksityinen, mutta seurantapyynnön voi rohkeasti laittaa. Hyväksyn sen, jos vaikutat tolkun ihmiseltä eli et ole trolli, neurokirurgi (jonka kuvauksessa lukee live love laugh ja kymmenen eriväristä sydäntä), rauhanturvaaja (jonka kaikki netistä pöllityt kuvat on laitettu Instaan samana päivänä eikä yhdessäkään ole kuvatekstiä), yksinhuoltaja-isyli (joka rakastaa lapsiaan ja näyttää George Clooneylta) jne.

Julkinen tilini on nimeltään @kirjakivaa ja sitä voi seurata kuka tahansa. Se tili on tosin kriisissä, koska ei ehkä kiinnostakaan pelkkiä kirjakuvia sinne työntää eli mietin laajennanko sitä joskus jotenkin.

Kas niin, nähdään  huhtikuun puolella!

17 kommenttia:

  1. Postikorttia ootellessa! :D Ja mulla on muuten varauksessa tuo Tsujimuran kirja. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kortti" tulee, ehkä useampikin. :D

      Uskallan veikata, että melko varmasti ihastut tuohon Tsujimuran kirjaan - se on hirmu koukuttava vaikkei mikään tapahtumien luotijuna olekaan. Se olisi muuten ollut aivan unelma lukupiirikirja: olisi varmasti herättänyt paljon keskustelua!

      Poista
  2. Onpa ihanaa, että olet pääsemässä pitkästä aikaa Lake Districtille! On siellä upeat maisemat. Huippua olisi myös, jos pystyisitte muuttamaan sinne, mutta harmillista tuo, että kysyntä ylittää tarjonnan. Toivossa on hyvä elää kuitenkin...

    Tuo kirja vanginvartijan työstä olisi kiinnostavaa luettavaa. Ystäväni edesmennyt sisko oli aikoinaan vanginvartijana, hän oli reipas ja railakas persoona, joka varmasti pärjäsi niissä hommissa.

    Muistan elävästi nuo somen feikkitilit, leskeksi jääneet sotilaat ja George Clooneyn kloonit söpöine lapsineen! Eipä ole yhtään ikävä niitäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mahtavaa pitkästä aikaa päästä Järville. On niin kova ikävä ollut sinne! Kovin toiveikas en ole kämppäkuvioiden suhteen, sillä juuri tänään tuli tieto että eräs havittelemamme kohde myytiin juuri. Eli sinne meni se.

      Melko railakasta on Berridgenkin kuvaus työstään ja vangeista. Yleinen brutaalius ei tullut yllätyksenä, mutta esim. ulosteiden käyttäminen “aseena” yllätti. Noh, jos ei ole mitään niin jostain ne “huvit” pitää repiä. Ja opin, että paskalla vangit voivat tehdä eräänlaista bisnestäkin eli ulosteet hyötykäyttöön. :D

      Aika vähän tulee seuraamispyyntöjä noilta feikkitileiltä, ehkä yksi per viikko eikä aina sitäkään. Taitavat olla enempi avoimien ja suosittujen tilien riesa.

      Poista
    2. No juuri se on näin vuosien jälkeen ainoa muistikuvani ystäväni siskon työstä, että hän olisi saanut kerran paskasangon niskaansa. Taitaa olla vankien lempihuveja maassa kuin maassa :D

      Harmi että se teidän havittelemanne kohde myytiin jo... Hyvää matkaa joka tapauksessa!

      Poista
  3. Hyvää matkaa! Toivottavasti löydätte ihanan kämpän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ollaan löydetty jo (parikin), mutta se myytiin nenän alta pois :D En usko, että tämä reissu muuttaa asuntotilannetta, mutta eipähän tarvitse jälkikäteen jossitella. :)

      Poista
  4. Juonikasta reissua teille & Kertulle kauniisiin maisemiin vihreille niityille ja nauttikaa matkasta!! Plan A:sta on hyvä aloittaa etenkin, kun on B takataskussa.

    Steinbeckin sanoin: "Ihmiset eivät tee matkoja, matkat tekevät ihmisiä."

    Iloisiin tapaamisiin näillä sivuilla matkakuulumisin myöhemmin keväällä siis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varsinaista Plan B:tä ei ole, ajateltiin kehittää se reissussa. :D Siellä on aikaa vuorilla samoillessa antaa ajatuksen liitää ja tehdä oivalluksia. Minulla liikunta yleensä pistää varsinaisen luovuuskoneiston käyntiin: suurin osa ideoista tosin on käyttökelvottomia korkealentoisuutensa takia, mutta yleensä syntyy jotain mahdollistakin. :P

      Hieno siteeraus Steinbeckiltä, sitä voi jäädä makustelemaan. <3

      Poista
  5. Hyvää matkaa ja uusia elämyksiä, seikkailuja ja voimien koetusta! Onnea myös uuden kodin etsintään!

    Luin muuten juuri sinulta innoituksen saaneena japanilaisen Mieko Kawakamin Heavenin. Hyvin kirjoitettu, mutta väärä lukuaika nyt minulle, ja Breasts and Eggs on kirjastovarauksessa.

    Lähden myös matkalle kuun vaihteessa ja olen melkein koko huhtikuun Teneriffalla. Pelottaa, että matka peruuntuu vielä jostain syystä, korona tietysti ensimmäisenä, kun sitä on nyt meillä enemmän kuin koskaan. Kaipaan uusia tuulia ja irtiottoa, aurinkoa ja kulttuuria. On myös katseltu sopivia retkiä patikkareittikirjasta, helpompia kuin teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aamukahvia naamariin ja sitten menoksi. :)

      Kawakamin Heaven on aika rankka ja tunteisiin menevä. Vaatinee tosiaan sellaisen lukuajankohdan, että jaksaa ja kestää ottaa vastaan.

      Sinäkin reissu-doriksena siis, antoisaa matkalle sinullekin! Ymmärrän hyvin, että mieli ja keho kaipaavat aurinkoa ja erilaisia tuulia. Toivottavasti ei matkasi ei peruunnu. Täälläkin on koronatartunnat taivaissa ja suunta on nouseva, mutta pakko sanoa etten enää jaksa edes seurata koko aihetta. Sitten jos tapahtuu jotain erikoisen poikkeavaa, niin alan taas seurata. En vain jaksa tätä enää.

      Patikointi on mahtavaa ja parasta on se, että reittejä löytyy erilaisiin tarpeisiin.

      Poista
  6. Hienoa, Lake Districtissä käytiin pari vuotta sitten, laivallakin siellä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan rampattu "Järvillä" lukuisia kertoja. Ensi kerralla mahdollisesti mennään jäädäksemme. Eräs paatiretki tehtiin Windermeressä, mutta itse olen liian levoton olemaan paikallani eli oli hieman kärsimystä se seilailu :D Paikasta toiseen liikkumiseen olemme käyttäneet lauttoja.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.